Työehtoneuvotteluiden suman purkamiseksi saatiin pitkien neuvotteluiden jälkeen viime helmikuussa päänavaus. Ensimmäisen ratkaisun jalanjäljissä palkankorotusten yleiseksi linjaksi on muodostunut kolmivuotisen sopimuskauden aikana 7,8 prosenttia.
Päänavauksen jälkeen on kahdessa kuukaudessa ehtinyt tapahtua paljon. USA:n presidentiksi palannut Donald Trump on käynnistänyt kauppasodan, eivätkä edes pingviinit ole säästyneet tullien ruoskalta. Kansainvälistä kauppaa padotaan esteillä, jotka ovat heikentäneet myös Suomessa kuluvan vuoden talousennusteita. Nähtäväksi jää, toteutuvatko tulevaisuuden uhkakuvat vai eivät.
Epävarmuus tulevasta on kasvanut, mutta menneisyys on varmaa. Viime vuosina laukannut inflaatio aiheutti ostovoimakuopan, jossa liian moni työntekijä vieläkin kärvistelee.
Työtaistelutoimia ei ole koskaan aiemmin käytetty näin laajasti kulttuurialan neuvotteluissa.
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme on sopinut usean alansa palkankorotuksista, mutta jopa kolmissa neuvotteluissa ammattiliitto on joutunut vähintään uhkaamaan työtaistelutoimilla. Tämä on hyvin poikkeuksellista: työtaistelutoimia ei ole koskaan aiemmin käytetty näin laajasti kulttuurialan neuvotteluissa. Työnantajapuoli ei sielläkään anna palkankorotuksia kauniisti pyytämällä. Nuiva linja ja koventuneet asenteet näkyvät työehtoneuvotteluissa.
Kulttuurialoilla tehdään usein töitä rakkaudesta lajiin. Esimerkiksi tänään lakkoon menevät tanssiopettajat, joiden kokoaikatyön palkka on pienimmillään alle 2000 euroa kuukaudessa. Miksi ihmeessä heidän, joista aivan liian moni joutuu täydentämään toimeentuloaan sosiaaliturvalla, pitäisi tyytyä muita pienempiin palkankorotuksiin?
Yleisen linjan mukaiset palkankorotukset ovat nyt se tapa, jolla työnantajat voivat osoittaa työntekijöille arvostusta. Yleistä linjaa ovat työnantajat myös itse perään kuuluttaneet. Nyt on näytön paikka. Elinkustannuskriisin jättämä lovi löytyy yhä kulttuurialan työntekijän, vanginvartijan ja koulunkäynninohjaajan tilipussista.
Valtion vajaalle 80 000 työntekijälle työnantajapuoli on tarjonnut 1,5 prosenttiyksikköä yleistä linjaa alempia palkankorotuksia.
Juhlapuheissa valtion ja kuntien työntekijöitä arvostetaan, eikä suotta. Julkisen sektorin työntekijät ylläpitävät yhteiskuntamme toimintaa. Julkiset palvelut pitävät jokaisen suomalaisen firman pyörät pyörimässä ja jokaisen suomalaisen arjen toimivana. Julkishallinnon toiminta on Suomessa maailman huippua. Valtion ja kuntien työntekijät ansaitsevat kuitenkin kauniiden sanojen lisäksi tekoja ja arvostusta reiluna palkkana.
Työnantajat ja Suomen hallitus kuitenkin väittävät, ettei julkisalojen työntekijöille ole varaa maksaa yleisen linjan mukaisia palkankorotuksia. Esimerkiksi valtion vajaalle 80 000 työntekijälle työnantajapuoli on tarjonnut 1,5 prosenttiyksikköä yleistä linjaa alempia palkankorotuksia. Kustannuksissa ero olisi noin 80 miljoonaa euroa vuodessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että valtion budjetin loppusumma on yli 80 miljardia euroa. Siinä kokonaisuudessa yleisen linjan palkankorotusten maksaminen ei ole valtiolle kuin tippa meressä.
Puhe julkisen sektorin varattomuudesta maksaa reilua ja yhdenvertaista palkkaa on outoa myös puoliväliriihen päätösten valossa. Hallituksella on varaa jakaa monikertaisesti enemmän rahaa yrityksille, kuin mitä yleisen linjan mukaiset palkankorotukset maksaisivat valtion työntekijöille. Julkisen sektorin työntekijöiden selkänahasta revitään myös hallituksen 200 miljoonan euron lisäleikkaukset.
Todellisuudessa valtion talous ei siitä horjahda, jos sotilaille, tullivirkailijoille ja muille valtion työntekijöille ja virkahenkilöille maksetaan yleisen linjan mukaiset palkankorotukset ja oikeudenmukaista palkkaa. Asia voi olla jopa päinvastoin: yleisen linjan mukaiset palkankorotukset tukevat kasvun käynnistymistä. Yleisen linjan mukaiset palkkaratkaisut rauhoittaisivat työmarkkinoita, lisäisivät ostovoimaa ja vahvistaisivat kuluttajien luottamusta tulevaan.
Yleinen linja kuuluu kaikille! Niin tällä työehtosopimuskierroksella kuin tulevillakin.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta
Lähde: Elorannan blogi SAK:n sivuilla: Yleinen linja kuuluu kaikille
