Tulevan hallituksen pitää ottaa syyniin työlainsäädännön katvealueet.
Hallitusneuvotteluissa yhtenä teemana on ollut Suomen valtion budjetin tasapainottaminen. Keinoiksi on esitetty työn kannattavuuden lisäämistä verotusta keventämällä ja työttömyysturvasta leikkaamalla. Käytännössä tarkoitus on savustaa työttömät mahdollisimman nopeasti mihin tahansa töihin. Taustalla on ikuinen pelko siitä, että työttömyysturvalla eläminen on liian mukavaa ja hidastaa paluuta työmarkkinoille.
Toteutuessaan leikkaukset tuskin edistäisivät kenenkään työllistymistä. Päinvastoin ne vain vaikeuttaisivat entisestään niiden asemaa, jotka työskentelevät tavanomaisten työsuhteiden ulkopuolella freelancereina tai itsensätyöllistäjinä. Perinteisesti heitä on ollut taide- ja kulttuurialalla, mutta alustayhtiöiden myötä heidän määränsä on kasvanut räjähdysmäisesti – eikä loppua näy.
Tätä joukkoa yhdistää muun muassa se, ettei heidän työnsä yleensä oikeuta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. He toimivat yrittäjinä, mutta ilman mahdollisuutta hinnoitella omaa työtään. Heillä kuitenkin on vastuu työhönsä kuuluvista lakisääteisistä maksuista, joita ei pienistä palkkioista usein ole varaa maksaa.
Perinteisen työsuhteiden ulkopuolella tehtävä työ muodostaa tällä hetkellä lainsäädännöllisen katvealueen, jossa työntekijän neuvotteluvara on käytännössä olematon. Siinä yhdistyvät palkkatyön kontrolli ja yrittäjyyden turvattomuus.
On mahdollista – jopa todennäköistä – että tulevaisuudessa vakituiset työsuhteet ovat vain harvojen etuoikeus, ja yhä useampi saa elantonsa sekalaisista toimeksiannoista tai alustayhtiöille tehtävistä työkeikoista. Siksi tulevan hallituksen ei kannata tuhlata aikaansa työttömien kurittamiseen vaan ennemminkin keskittyä työtä tekevien ihmisten selustan turvaamiseen niin, että kovenevassa työelämässä säilyisi edes jonkinlainen mielekkyys ja turva.
Olemassa olevaa lainsäädäntöä tulisi korjata niin, että työsuhteen ulkopuolista työtä teettävillä olisi vastuu osallistua lakisääteisiin maksuihin ainakin silloin, kun palkkiot jäävät niin pieniksi, ettei työntekijälle jäisi maksujen jälkeen juuri mitään käteen.
Käyttöön tulisi lisäksi ottaa yhdistelmävakuutusmalli, jossa työttömyysturvaa kertyisi riippumatta siitä, onko työtulo saatu yrittäjänä vai työntekijänä.
Näillä muutoksilla voitaisiin ainakin osittain turvata esimerkiksi monen taide- ja kulttuurialan työntekijän sekä alustayhtiöille työskentelevien sosiaaliturva. Ne myös madaltaisivat kynnystä työntekoon – toisin kuin työttömyysturvasta leikkaaminen, joka ei ole työllisyystoimi vaan pelkkä leikkaus muiden joukossa.
Karoliina Huovila
Temen toiminnanjohtaja
karoliina.huovila@teme.fi
Juttu on julkaistu HS:n mielipide-sivulla 9.6.2023
