Niklas Vainio toimi Temen lakimiehenä 2009-2011 ja käsitteli juttusarjassa tekijänoikeuden syntymistä, omistamista ja luovuttamista.
Osa 1 Osa 3 Osa 4 Osa 5 Osa 6 Osa 7
Teosten tallentamiseen ja esittämiseen tarvitaan lupa
Tekijänoikeuslaki antaa yksinoikeuden itsenäisen ja omaperäisen teoksen tekijälle. Oikeuksia on myös esittävällä taiteilijalla ja valokuvaajalla. Oikeudet vaikuttavat muun muassa esityksen tallentamiseen ja tallenteen levittämiseen.
Lain mukaan tekijänoikeus syntyy sille, joka itsenäisellä ja omaperäisellä työllä luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Teoksia ovat esimerkiksi käsikirjoitus, teatteri- tai tanssiesitys, puhe, elokuva ja tv-ohjelma. Varsinaisen tekijänoikeuden lisäksi on olemassa lähioikeuksia, joita ovat muun muassa esittävän taiteilijan oikeus ja valokuvaajan oikeus.
Esittävän taiteilijan oikeus koskee tekijänoikeuden suojaaman teoksen (esimerkiksi tanssikoreografia) tai kansanperinteen (esimerkiksi perinteinen kansantanssi) esitystä. Esittävän taiteilijan suostumus tarvitaan, jos esitys halutaan tallentaa ja saattaa yleisön saataviin esimerkiksi radion, television tai Internetin välityksellä tai esittää julkisesti. Nimestään huolimatta esittävän taiteilijan oikeus ei edellytä, että itse esitys on taiteellinen tai edes hyvälaatuinen. Riittää, että esityksen kohteena on tekijänoikeuden suojaa saava teos tai kansanperinne.
Teoksen tallentaminen edellyttää luvan
Suojatun teoksen, esimerkiksi koreografian, tallentamista ja esittämistä koskee siis kaksi oikeutta: tekijänoikeus (joka on koreografilla) ja esittävän taiteilijan oikeus (joka on tanssijalla). Työsuhteen perusteella työnantaja saa teokseen ja esitykseen sellaisen rajoitetun käyttöoikeuden, jota sen normaali toiminta edellyttää. Muilta osin oikeuksista on sovittava ja maksettava korvaus.
Jos teatterissa esitetään tanssiteos, tähän tarvitaan koreografin lupa, mutta ei tanssijan lupaa, jos esitystä ei tallenneta. Mutta jos teatteri haluaa tallentaa esityksen ja myydä sen televisiossa lähetettäväksi, tarvitaan tanssijankin lupa, koska esitysten tallentaminen myytäväksi ei ole teatterin tavanomaista toimintaa.
Valokuvaajan oikeus
Myös valokuvan ottajalla on yksinoikeus määrätä valokuvan julkaisemisesta tai kopioimisesta. Oikeus on riippumatta siitä, onko kuva taiteellinen tai onnistunut. Myöskään kuvan aiheella ei ole merkitystä. Esiintyjästä, näyttämöteoksesta tai esimerkiksi uutistapahtumasta otetun kuvan julkaisemiseen tarvitaan siten kuvaajan lupa. Jos valokuvaaminen kuuluu henkilön nimenomaisiin työtehtäviin, työnantaja saa tavanomaisen toimintansa edellyttämän käyttöoikeuden.
Jos valokuva on itsenäinen ja omaperäinen, kuvan ottajalla on sekä valokuvaajan oikeus että tekijänoikeus. Tekijänoikeudellista suojaa saadakseen valokuvassa täytyy olla kyse siinä määrin luovista ratkaisuista (esimerkiksi aiheen valinta, sommittelu, rajaus ja kuvakulma), että on epätodennäköistä, että joku toinen olisi päätynyt samanlaiseen kuvaan.
Kuvan kohteena olevalla henkilöllä ei ole tekijänoikeutta tai valokuvaajan oikeutta itseään esittävään kuvaan. Yksityishenkilöä esittävän kuvan käyttö mainonnassa on rajoitettua. Teatterialan työehtosopimuksessa on kuitenkin sovittu, että teatteri saa kuvata ja tallentaa esityksiä markkinointitarkoituksiin.
Korvaus lisäoikeuksista
Sekä esittävän taiteilijan oikeus että valokuvaajan oikeus ovat voimassa 50 vuotta siitä, kun teos esitettiin tai valokuva otettiin. Jos työnantaja haluaa normaalitoimintaansa laajemman oikeuden, oikeus voidaan siirtää sopimuksella. Oikeuden luovuttamisesta on perusteltua vaatia korvaus.
Oikeuksia synnyttävät tehtävät
Tekijänoikeus syntyy usein mm. seuraavissa tehtävissä: ohjaaja, dramaturgi, koreografi, käsikirjoittaja, valosuunnittelija, äänisuunnittelija, kuvasuunnittelija, pukusuunnittelija, lavastussuunnittelija, kuvaaja, säveltäjä.
Esittävän taiteilijan oikeus syntyy tavallisesti seuraavissa tehtävissä: tanssija, sirkustaiteilija, näyttelijä, laulaja, soittaja, lausuja.
Niklas Vainio
