Suomen Teatterit ry (Stefi) julkaisi 29.12.2021 kannanoton uusista yleisötilaisuuksiin kohdistuneista koronarajoituksista. Kannanotto oli kaikin puolin hyvä ja tarpeellinen, mutta ei kuitenkaan kuvaa tarpeeksi kirkkaasti tilannetta freelance-kentän näkökulmasta.
VOS-teattereiden kohdalla tilanne voisi mennä näin – ja on mennytkin:
1) Freelancereinä toimii teattereissa näytelmäkirjailijoita, ohjaajia, dramaturgeja, näyttelijöitä, tanssijoita, sirkustaiteilijoita, muusikoita, valo-, ääni-, lavastus- ja pukusuunnittelijoita sekä tuottajia. Kaikkien näiden freelancereiden kanssa teatterit katkaisevat koronasulun tilanteessa sopimuksensa ja heittävät heidät pihalle: ”Teillehän on omat tuet, hakekaa niistä.”
Tämä tuki on kuitenkin koko korona-ajan ollut Taiken jakama apuraha, jota varten on pitänyt tehdä työsuunnitelma tulevaa toimintaa varten. Taiken apurahoja EI voida jakaa takautuvasti, jolloin missään vaiheessa freelancereitten koronatuet eivät ole olleet kompensaatiota esim. 1,5 vuoden tulomenetyksistä, vaan 3000-6000 € suuruisia 2-4 kuukauden apurahoja, suuruudeltaan 1500 €/kk päätoimiseen työskentelyyn.
2) Seuraavaksi freelancerit pusaavat apuraha-anomuksia: Riippuen työsuunnitelmasta, jotkut saavat jonkun verran apurahaa (kts. määrät yllä), monet jäävät ilman, monet putoavat tuolien väliin (normaali apurahatyöskentelyn systeemi.)
3) Teattereiden talousjohtajat hakevat menetettyjen lipputulojen perusteella korvauksia. Kaikki saavat, ja sen myötä kuukausipalkkainen henkilökunta, toivottavasti. Ja tässä on nyt se virhe: tuloa kun ovat olleet luomassa myös jo pihalle heitetyt freelancerit, joiden sopimusten lopettamisessa teatteri on säästänyt. Tässä myös syy sille, että jotkut teatterit tekivät viime vuonna hyvää taloudellista tulosta. Jälleen kerran voitto otetaan heikoimman selkänahasta.
Lisäksi on huomioitava, etteivät VOS-toimijat ole ainoita freelancereita työllistävä taho, vaan käytännössä koko esittävän taiteen vapaa kenttä toimii vain ja ainoastaan freelancereiden työpanoksella. Vapaalla kentällä sulut ja rajoitukset ovat merkinneet sitä, että KAIKKI ovat jääneet ilman palkkaa.
Mistä tässä kaikessa on siis kysymys?
Hallituksen julistamasta ja AVIen toimeenpanemasta työsulusta ilman korvauksia!
Jos freelancer ehkä onkin onnistunut kerryttämään itselleen kassan kautta ansiosidonnaista työttömyysturvaa – eikä ole vielä koronarajoitusten aikana onnistunut käyttämään sitä kokonaisuudessaan – yrittäjänä toimiva taitelija ja tapahtumatyöläinen jää täysin tyhjän päälle, vaille oikeutta minkäänlaisiin korvauksiin.
Miten muiden alojen palkansaajat ja elinkeinonharjoittajat reagoisivat, mikäli heiltä kiellettäisiin työnteko ilman minkäänlaista palkkaturvaa? Minkä muun alan työntekijältä vaaditaan tällaisessa tilanteessa esim. omaisuutensa myyntiä, jotta hän pystyy turvaamaan itselleen (ja mahdolliselle perheelleen) toimeentulon?
Tällainen toiminta ei voi olla oikeusvaltion periaatteiden mukaista.
Kyse on ihmisten toimeentulosta.
Siksi kulttuuriala, ja eritoten freelancerit, penäävät oikeutettuja perusteita: Mihin perustuvat STM ohjauskirjeet, joilla se paimentaa AVEja? Mihin TUTKITTUUN TIETOON perustuu tänä syksynä THL:n hätäpäissään luoma RISKIPISTETAULUKKO eli tuttavallisemmin räkäindeksi, joissa eri tapahtumat luokitellaan matala- ja korkeariskisiksi, ja jota AVIen virkamiehet nyt tulkitsevat kuka mitenkin, myös sivuuttaen kaikki turvajärjestelyt joita esittävän taiteen ja musiikin tilaisuuksiin on ammattimaisesti järjestetty? (Vastaus: Ei mihinkään. THL on itse myöntänyt, ettei sen tiimoilta löydy yhtään muistiota tai tutkimusta, vaan se perustuu ns. käytäväkyselyihin. Jopa eduskunnan oikeuskansleri Tuomas Pöysti on todennut, että taulukolla tulisi olla olemassa tarkemmat epidemiologiset perustelut ja juuri niiden puuttuminen esti koronapassin osittaisen jäädyttämisen, HS 30.12.2021)
Entä mitä mittareita seuraa HUS? Millä mitataan tehohoidon tarvetta? Ennen joulua ennuste oli, että kapasiteetin tarpeen huippu nähdään ehkä joulun/ uuden vuoden aikoihin. Ei olla nähty, ja niinpä STM:n erikoisasiantuntija Liisa-Maria Voipio-Pulkki puhui tiedotustilaisuudessa 29.12.2021 jo loppiaisesta. Varmuudeksi THL:n Mika Salminen ennusteli tartuntahuippua helmikuulle. Tällä hetkellä ei HUS:n alueella ole yhtään tehohoitoa tarvitsevaa omikron-tartunnan saanutta. Mitkä ovat ne luvut, joilla sulkua aletaan purkaa? Mikä määrä rokotteita riittää? Kuinka kauan odotetaan mahdollista nousua ja pidetään kulttuuriala varmuuden vuoksi kiinni? Kesään 2022 asti? Joulukuuhun 2022 asti? Tämä tilanne kun alkaa muistuttaa kovin tutun oloisesti kevättä 2021.
Tehohoidon kapasiteetin nostamiseen olisi ollut aikaa 21 kk. On myös puhuttu hoitohenkilökunnan riittämättömyydestä. Maksatetaanko taiteen freelancereilla nyt se, ettei suomalainen terveydenhoitojärjestelmä pysty takaamaan hoitajilleen sellaisia työoloja etteivät he lähtisi ja se, ettei Tehy ole vuosikymmenten aikana pystynyt neuvottelemaan jäsenilleen asiallisia palkkoja?
Kulttuurista on taas tehty sijaiskärsijä – hätävarjelun nimissä. Me tiedämme ettei korona ole levinnyt teattereissa, elokuvateattereissa eikä konserteista turvallisten tapahtumien järjestämisen mahdollistaneen ohjeistuksen jälkeen.
Anniskeluravintolat saavat olla auki klo 9-17 (silloin nähtävästi korona EI leviä), mutta esityksiin ei ole menemistä mihinkään vuorokaudenaikaan, vaikka näissä tilaisuuksissa yleisöllä on maskit ja heidät ohjataan kontrolloidusti omille paikoilleen istumaan samaan suuntaan.
Mittamme oli täysi jo kesäkuussa. Mielenilmauksemme huomioitiin mediassa ja poliitikkojen taholta kuultiin kauniita puheita, joissa kylläkin toistui turhautuminen STM:n ylivaltaan. Mielenilmaus on saanut kolme palkintoa (Music& Media Awards, Helsingin Matkailusäätiön Travel Awards, Taku ry:n Taide- ja kulttuurialanteko -palkinto). Palkintoperusteluissa on tuotu esiin mielenilmauksen osoittama viesti siitä, että taide on elinkeino; että ammattilaiset osaavat järjestää tapahtumia turvallisesti ja silti merkityksekkäästi; ja että mikä tekee kaupungista elinvoimaisen ja ilmapiiriltään kutsuvan, on elävä kulttuuri ja taide. Ilman niitä Berliini ei olisi Berliini eikä Helsinki Helsinki – eikä Suomi olisi Suomi.
Taiteen ja tapahtumateollisuuden kenttä kattaa kymmenien tuhansien freelancereitten joukon.
Kulttuuriamme ei saa enää panna syntipukiksi!
Vaadimme esitystoiminnan ja tapahtumien avaamista; ei jakamalla niitä matala- tai korkeariskisiin, vaan luottamalla järjestäjien ammattitaitoon ja yleisön omaan harkintaan. Vaadimme valtiota vastuuseen elinkeinomme harjoittamisen kieltämisestä ja tulonmenetyksiin perustuvia korvauksia. Vaadimme asiasta perusteellista keskustelua.
Allekirjoittajat ovat Mitta on täysi -mielenilmauksen järjestäjiä:
Karola Baran (toiminnanjohtaja, Teme)
Lija Fischer (ohjaaja, puheenjohtaja Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry)
Aki Hauru (muusikko, freelancer)
Titta Halinen (dramaturgi, tuottaja, Esitytaiteen Keskus ry)
Sami Keski-Vähälä (näytelmäkirjailija, puheenjohtaja Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry)
Mikko Kosonen (muusikko)
Heikki Kujanpää (elokuvaohjaaja, Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO ry)
Kaija Kärkinen (näyttelijä, muusikko, Suomen Musiikintekijät ry)
Jaakko Kämäräinen (asiamies, muusikko)
Satu Linnapuomi (teatteriohjaaja, STOD ry)
Samu Pusa (tapahtumateollisuusmies)
Laura Serkosalo (toiminnanjohtaja, Nuoren Voiman liitto)
Miira Sippola (teatteriohjaaja, käsikirjoittaja)
Elina Syrjä (tapahtumatuottaja)
Erik Söderblom (teatteri- ja oopperaohjaaja, teatterinjohtaja, Espoon kaupunginteatteri)
Antti Timonen (näyttelijä, Näyttelijäliitto)
Sattva-Hanna Toiviainen (lavastaja)
Paula Vesala (muusikko)
Reeta Vestman (näyttelijä, muusikko)
Ahti Vänttinen (puheenjohtaja, Muusikkojen liitto)
