Teatterilla on vuosittain enemmän katsojia kuin jääkiekolla. Tasokas ja monipuolinen teatteriverkosto kattaa lähes koko maan ja tekijämme ovat korkeasti kouluttautuneita.
Haasteita sen sijaan on rahoitusjärjestelmän säilyttämisen ja kehittämisen saralla. Näivettyminen uhkaa teattereita väestörakenteen muuttuessa ja julkisen tuen pienentyessä. Säästäminen tulee kostautumaan ennen pitkää: vähenevät henkilöresurssit aiheuttavat työttömyyttä, kapenevaa ohjelmistoa, tekijöiden väsymistä ja heikentyvää laatua sisällössä. Se taas johtaa katsojamäärien vähenemiseen, jolloin noidankehä on luotu.
Taloustilanteen kiristyessä ovat vierailijat aina ne, joista ensimmäisenä säästetään. Verottajan kiristynyt käytäntö päivärahojen ja muiden matkakustannusten veronalaisuudesta on johtanut nurinkuriseen tilanteeseen, jossa työn vastaanottaminen saattaa käydä vierailijalle liian kalliiksi. Tilanne on vaikein teattereille, jotka sijaitsevat kaukana etelän keskuksista. Freelancereiden tilanteen parantaminen onkin STODin tärkeimpiä tehtäviä, sillä jäsenistöstämme noin 80% toimii vakituisten työsuhteiden ulkopuolella.
Suuri mahdollisuus on teatteriverkoston uudistamisessa sisältäpäin esimerkiksi yhteistöiden, vierailuiden ja uusien ammattikuntien kautta. Rakennettua teatteriverkostoa voisi käyttää muidenkin taiteenalojen maakunnallisina tukipilareina.
1. Valtion tukemien vos-teattereiden tulevaisuus
Meillä on hieno, kattava teatteriverkosto, joka mahdollistaa monipuolisen ja laadukkaan ohjelmiston ympäri maata. Teatteri- ja orkesterilain piiriin kuuluvat vos-teatterit voivat olla myös vapaan kentän ja muiden taiteenlajien satama.
Teatterikentän muutoksen tarve on tiedostettu alan sisällä ja keskustelu asiasta on jo käynnissä. STODin hallituksessa koemme, että alan tarpeiden parhaina asiantuntijoina ja sisällöllisten arvojen vaalijoina, meidän pitää itse olla toteuttamassa tätä muutosta hallitusti alan sisältä käsin. Meillä on muutokseen vaadittavaa asiantuntemusta ja näkemystä kriteereistä, joiden pohjalta resurssien uusjakoa voidaan toteuttaa.
Vos-teattereiden toimintaa täytyy uudistaa ja kehittää vastaamaan paremmin koko alan tarpeita. Vos-teattereille täytyisi asettaa velvoite uudistaa omaa toimintaansa. Uusia yleisöpohjia on myös saavutettava. Yhteistyö vapaan kentän sekä muiden kulttuuritoimijoiden kanssa kuuluisi nykyaikaiseen teatterin toimintatapaan, mutta taiteenlajin uudistuminen ei tapahdu pelkästään vapaan kentän vierailujen kautta, vaan talot täytyy myös aktivoida kehittämään uudenlaisia tuotantomalleja ja toimintatapoja osana omaa perustoimintaansa. Tähän pitää myös varata resursseja ja toimintaedellytyksiä. Talojen hektisessä tuotantotahdissa ei ole aikaa miettiä innovatiivisia uudistuksia, joiden myötä myös nykyistä laajempi ammattilaisten joukko työllistyisi.
Julkisen palvelun teatteri ei voi olla ainoastaan kaupallista toimintaa, jonka onnistumista mitataan vain lipputuloilla ja katsojamäärillä. Rahoituksen arvioinnissa pitäisi painottaa vahvasti sisällöllisiä kriteerejä, kuten esimerkiksi erilaisten yleisöjen huomioon ottaminen, yhteistyöt vapaan kentän kanssa ja teatteritaiteen kehittäminen sekä teatterin kiinnostavuus alueellisena toimijana. STOD haluaa olla aktiivisena toimijana, mikäli laadunvalvontakriteeristöä luodaan.
Teattereiden hallituksiin tarvitaan lisää asiantuntijuutta. Monia päätöksiä tehdään tuntematta alaa tarpeeksi ja tämä voi olla ongelma esimerkiksi teatterinjohtajaa valittaessa. Hallitukset tarvitsevat koulutusta, joka auttaisi ymmärtämään taiteellisen työskentelyn lainalaisuuksia, teatterikentän laajempia kehityssuuntia ja sisällöllisiä arvoja. STOD voi antaa asiantuntijalausuntoja johtajavalinnoissa ja antaa konsultointiapua muissakin teatterialaa koskevissa kysymyksissä.
2. Valtion tuki ammattiteattereille on alimitoitettu
Valtionosuusjärjestelmän yksi valitettava ongelma ovat henkilötyövuosilaskelmat, jotka eivät vastaa todellisuutta. Laskelmat ovat lähtökohtaisesti alimitoitetut ja riittämättömät. Henkilötyövuosien määrässä on jo vuosikausia ollut jopa 350-450 työvuoden vajaus. Niin henkilötyövuoden hinta kuin vuosien määrät päätetään talouspoliittisin perustein eivätkä ne vastaa todellisia henkilöstömenoja tai työllistävyyttä.
Tämä vaikuttaa luonnollisesti teatterien ammatillisiin ja taiteellisiin ratkaisuihin ja valintoihin. Kaikesta on tingittävä, myös taiteellisista riskeistä ja kokeiluista, sillä pienetkin taloudelliset vastoinkäymiset voivat kriisiyttää teatterin talouden vuosiksi eteenpäin.
Toisaalta rahanjaon perusteena voisivat olla myös muut kriteerit kuin henkilötyövuodet. Tällöin saataisiin rakenteisiin sellaista joustoa, joka mahdollistaisi nykyistä monipuolisemman ohjelmiston. Vos-rahoituksessa henkilötyövuosien tarkastelujakson tulisi ainakin olla huomattavasti nykyistä kalenterivuotta pidempi, esimerkiksi kolmen vuoden pituinen, jolloin taiteellisesti ja toiminnallisesti erilaisten kausien vaikutukset tasaantuisivat. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että yhtenä vuonna teatteri voi panostaa suurmusikaaliin ja toisena vuonna tehdä pienempimuotoisia, vähemmän henkilöstöä vaativia teoksia.
On tärkeää, että kulttuurille ja taiteelle tarkoitettu raha myös korvamerkitään ja ohjataan valvotusti oikeille toimijoille. Jos taiteen ja kulttuurin rahat ohjautuvat kuntapäätösten mukaan muualle kuin mihin ne on tarkoitettu, tarkoittaisi se kulttuuri- ja taidekentälle todellista rahoituskriisiä.
3. Ehdotuksia freelancereiden aseman parantamiseksi
Freelancereiden tilanne on huonontunut. Työttömyys on kasvanut suuresti. Matkakustannusten ja päivärahojen tiukka verotus pienentää freelancereiden nettotuloja. Huomattava enemmistö STODin jäsenistä osa freelancereita. Myös muut teatterialan tekijät, kuten suunnittelijat ja näyttelijät, ovat yhä enemmän vakituisten työsuhteiden ulkopuolella. Kentällä vallitsee epätasa-arvoinen tilanne joka uhkaa kärjistyä freelancereiden ja kuukausipalkkaisten väliseksi kiistaksi. Tämä ei hyödytä ketään.
Vakituisia teatterialan työpaikkoja on tarjolla yhä harvemmalle. Vakituinen työsuhde ei edes ole kaikkien jäsenten toiveissa, vaan freelancerina työskentely vastaa paremmin monen taiteilijan tarpeita. STOD ajaa freelancereiden työllistymistä ja kentän sisäistä tasa-arvoisempaa työn jakautumista. Freelancerius ja itsensätyöllistäminen ovat eri asioita kuin yrittäjyys. Iso osa alamme freelancereista on ns. keikkatyöläisiä, jotka tekevät palkkatöitä pätkittäin.
Pätkätöiden yleistyessä ja niiden tultua osaksi taiteen tekemisen kenttää on mietittävä vaihtoehtoja taiteilijoiden toimeentulon ratkaisemiseksi. Perustulo voisi olla laajemmassa mittakaavassa yksi freelancereiden asemaa parantava keino. Sillä olisi työllistävä vaikutus, sillä perustulo helpottaa lyhytkestoisenkin työn vastaanottamisen ja riittävän suuruisena antaa turvaa taiteellisen työn pitkäjänteiseen kehittämiseen myös työsuhteiden välillä.
Vos-teattereiden työsuhteiden tarkastelu on olennainen asia. Miksi Suomen teattereissa on vähitellen siirrytty toistaiseksi voimassa oleviin sopimuksiin määräaikaisten sijaan? Yksi teatterialan sisäinen, työllisyyttä tasapainottava toimenpide voisi olla määräaikaisiin työsuhteisiin siirtyminen. Miten olisi enintään viisivuotinen tai johtajan johtamiskauteen sidottu sopimuksen pituus? Se aikaansaisi liikettä kentällä. Työt jakautuisivat tasaisemmin tekijöiden kesken ja sopimuksista neuvoteltaisiin automaation sijaan.
Kysymys on siitä, nähdäänkö teatteri työpaikkana vai taideyhteisönä, jonka tehtävänä on kehittää teatteria taiteenlajina. Parhaimmassa tapauksessa nämä ovat yhdistettävissä. Uskomme, että määräaikaiset sopimukset tukevat teatteritalojen kehittymistä sekä tai-teen tuottajina että parempina työpaikkoina, jotka työllistävät nykyistä suurempaa joukkoa alan ammattilaisia.
4. Yleisö-, yhteisö- ja taidetyö osana teatterin arkea
Yhteisöjen kohtaamisen tulee olla kiinteä osa teattereiden toimintaa. Tähän teatterit kai-paavat välineitä, sillä yleisö- ja yhteisötyöllä on paljon nykyistä enemmän potentiaalia palvella teattereita ja niiden yleisöjä niin taiteellisesti kuin pedagogisestikin. Yleisötyö voi myös vastata moniin tiedotuksen ja markkinoinnin tarpeisiin ja lisäksi se antaa mahdollisuuksia talojen henkilökunnalle oman työnkuvan laajentamiseen ja kokeiluihin.
Yhteisötyön kautta teatteri voi toimia satamana myös muille taiteenaloille – esimerkiksi tanssivierailujen tai kuvataidenäyttelyiden kautta. Yleisötyöntekijöille ja yhteisötaiteilijoille olisi työsarkaa teattereissa, mutta ei uusia vakansseja. Teattereiden yleisö- ja yhteisötyötä tuleekin kehittää ammattimaisesti ja osana talojen muuta toimintaa.
5. Ammatti-identiteetin vahvistaminen ja laajentaminen
STOD haluaa vahvistaa, tukea ja laajentaa jäsenistönsä ammattilaisuutta ja ammatti-osaamista. Tämä voi toteutua esimerkiksi kollegiaalisilla tapaamisilla, jotka vahvistavat ammatti-identiteettiä, tai jatkokoulutuksella, jolla jäsenet saavat haltuunsa uusia tekemi-sen tapoja ja uusia teatteritaiteen muotoja sekä päivittävät tietojaan sekä metodien että tekniikan osalta.
STOD korostaa ammattilaisohjaajien ja osaavien johtajien tärkeyttä teattereissa kautta maan. Ammattilaisten avulla taataan paitsi taiteellisen tason pysyminen, myös ennen kaikkea teatteritaiteen kehittäminen ja uudistaminen. Teatterialalla tarvitaan keskustelua johtajuudesta – millaisten visioiden varassa taloja johdetaan, mitä ominaisuuksia ja taitoja johtajalta edellytetään, miten auttaa johtajaa jaksamaan työssään ja motivoitumaan? On tärkeää, että johtajan apuna on pätevä ohjaaja tai dramaturgi, joka tukee johtajaa sekä ohjelmistosuunnittelussa että teatteritalon arjessa. STOD suosittelee johtajakoulutusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun vakinaiseksi jatkokoulutusaiheeksi sekä pyrkii kurs-sittamaan johtajuudesta kiinnostunutta jäsenistöä mahdollisuuksien mukaan.
Teatterikentän tuotannollisen kehittymisen turvaamiseksi tuottajaosaamista tulee lisätä. Monissa teattereissa on jo olemassa tuottajan vakanssi, mutta teatteriin erikoistuneet tuottajat puuttuvat. Tämä johtuu pitkälti siitä, että koulutusta teatteriin erikoistuneeksi tuottajaksi ei ole olemassa. STOD toivoo että Taideyliopisto ottaisi mitä pikimmiten tämän puutteen huomioon ja aloittaisi uuden koulutusohjelman joka hyödyttäisi koko kentän toimintaa. Sekä vapaan kentän että vos-teattreiden toiminta kaipaa taiteellisen työskentelyn tukemiseen ammattimaista tuotannollista tukea.
Lukevien dramaturgien häviäminen teattereista on köyhdyttänyt ohjelmistoa. Dramaturgien käyttö osana vakituista taiteellista henkilökuntaa tai produktiokohtaisesti on tärkeää laadukkaan ja sisällöllisesti monipuolisen teatterin kannalta. Dramaturgi voi toimia ohjaajan työparina esitysdramaturgina, joka luo esityksen käsikirjoituksen työryhmän tuottaman tai muun valmiin materiaalin pohjalta tai olemassa olevan tekstin dramatisoijana. Dramaturgi monipuolistaa ohjelmistosuunnittelua lukemalla kotimaisia sekä ulkomaisia näytelmiä. Hän toimii näytelmäkirjailijalta tilatun näytelmän lukijana, editorina ja palautteenantajana. Dramaturgi voi toimia myös kotikirjailijana teatterille tuoden näyttämölle kantaesityksiä sekä esimerkiksi paikallisaiheisiin pohjautuvia teoksia.
Jatkokoulutusta ammatissa toimiville täytyisi järjestää nykyistä enemmän ja tässä katse kääntyy jälleen Taideyliopiston puoleen. STODin järjestämät seminaarit ovat olleet jäse-nistölle tärkeitä kohtaamispaikkoja ja tiedon päivittymisen areenoita. Seminaarit ovat jatkossakin yksi STODin keskeisiä toimintaelementtejä.
6. Ovet auki maailmalle
STOD haluaa olla mukana avaamassa ovia suomalaisille teatteriesityksille, teksteille ja ohjaajille myös kansainvälisesti. Ovet eivät kuitenkaan avaudu itsestään, vaan kansainvälistyminen tarkoittaa oikeita kontakteja, verkostoja, tietoa, käytäntöjä ja resursseja, sekä ennen kaikkea muutosta asenteisiin.
Suomalainen teatteri kiinnostaa ulkomailla ja suomalaiset tekijät työskentelevätkin myös kansainvälisellä kentällä. Henkilökohtaisten kontaktien lisäksi tarvitaan kuitenkin vakiintuneita käytäntöjä helpottamaan tietä, jottei ulkomaanvienti olisi vain yksittäisten ihmisten aktiivisuuden ja henkilökohtaisten suhteiden varassa, ja jottei jokaisen kansainvälistymiseen pyrkivän tarvitsisi aloittaa jälleen kerran alusta. Tässä toiminnassa Teatterin tiedotuskeskuksella (Tinfo) voisi olla nykyistä vahvempi rooli. Tinfolla on tieto-taitoa, jota pitää osata pyytää ja hyödyntää. Tiiviimpi yhteistyö hyödyttäisi kansainvälistymiseen pyrkiviä ohjaajia ja dramaturgeja sekä kotimaisia teattereita.
Teattereita pitää kannustaa kansainvälisille markkinoille. Teattereiden pitää löytää omat luontevat tapansa kansainväliseen yhteistyöhön. Hyvällä etukäteissuunnittelulla ja erilaisia kansainvälistymisen tapoja hyödyntäen jokainen teatteri voi avata ovensa maailmalle. On tärkeää, että eri maiden tekijät ja johtajat tapaavat toisiaan. Myös STOD on panostanut kansainvälistymiseen. Tätä aiotaan jatkaa. STOD pitää tärkeänä vahvistaa omia kansainvälisiä suhteitaan ja aktivoida yhteistyötä esimerkiksi Pohjoismaiden liittojen kanssa.
Olennaista on hyvien käytäntöjen vakiinnuttaminen, kokemusten, tiedon ja suhdeverkoston jakaminen. Tarvitaan luontevia kohtaamismahdollisuuksia teattereiden ja tekijöiden välille sekä ennen kaikkea avointa asennetta.
7. STOD yhteiskunnallisena toimijana
STOD osallistuu kulttuuripolitiikkaan ja toimii yhteiskunnallisena keskustelijana kulttuurin kentällä. STODista saa kootusti tietoa teatteriohjaajiin ja dramaturgeihin liittyvissä kysymyksissä. Toimimme asiantuntijana ja annamme konsultaatiota.
Osana Temeä STOD pyrkii puolustamaan ja parantamaan teatteriohjaajien ja dramaturgien työolosuhteita ja työnsaantimahdollisuuksia. STOD on tiiviisti mukana, seuraa ja ottaa kantaa työelämän muutoksiin ja murroksiin.
Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STODin hallitus 2015-2016
Tämän linjapaperin luomisessa on käytetty apuna kollegoiden näkemyksiä sekä alan tuoreita kannanottoja ja kirjallisuutta joista tärkeimpänä Saana Lavaste, Saara Rautavuoma, Kati Sirén: Avoin näyttämö – Käsikirja teatterin uudistajille (Teatteri 2.0, 2015).
Kuva: istock.com/fmajor
