Miten sopimus ylipäätänsä syntyy ja mistä saa sopia? Kuka vastaa työssä tapahtuneesta vahingosta? Vastuut työssä jakautuvat osapuolten välillä eri tavoin riippuen kulloinkin kyseessä olevasta sopimuksesta; onko kyseessä työsopimus vai kenties muu toimeksiantosopimus. Työntekijän vakuuttamisesta ja vahingoista vastaa lähtökohtaisesti työnantaja, kun taas itsenäinen yrittäjä kantaa toimintansa riskit itse.
Soveltavan taiteen työtä tehdään hyvin monenlaisissa ympäristöissä monenlaisten osallistujaryhmien parissa. Taidetta ja sitä kautta taiteen ammattilaisia käytetään osana terveydenhuollon hoitotyötä, ja taiteilijoiden osaamista hyödynnetään monipuolisesti sosiaalipalveluissa, esimerkiksi yhteisötaiteen muodossa varhaiskasvatuksessa, vanhustyössä ja vankiloissa.
Hankkeiden ja toimintaympäristöjen monipuolisuus pitää huomioida myös työn perustana olevassa sopimuksessa. Erityispiirteet ja esimerkiksi terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät riskit tulee ottaa huomioon jo työn suunnittelussa ja työstä sovittaessa. Huolellisuus sopimuksen tekemisessä auttaa varautumaan mahdollisiin vahinkoihin ja erimielisyyksiin. Jäsenistöllä on hyvä olla käsitys siitä, miten työn perustana oleva sopimus määrittää vastuuta.
Sopimusvapaus
Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti ihmisillä on lähtökohtaisesti vapaus sopia siitä, mistä sovitaan, kenen kanssa ja millaisin ehdoin. Sopimusvapautta kuitenkin rajoittaa sopimusoikeudellinen lainsäädäntö ja periaatteet. Sopimusvapauden laajuuteen vaikuttaa se, ketkä ovat osapuolena ja mikä on sopimuksen kohde. Lisäksi sopimuksella ei voida sopia pakottavan lain vastaisesti.
Sopimukset voivat olla yritysten välisiä, yrityksen ja elinkeinonharjoittajan välisiä tai esimerkiksi työsopimuksia työnantajan ja työntekijän välillä. Sopimuksen muodosta (suullinen, kirjallinen, sähköinen) sopiminen kuuluu lähtökohtaisesti sopimusvapauden piiriin, mutta jotkin sopimukset voidaan tehdä vain laissa määrätyssä muodossa. Suullinenkin sopimus voi siis olla sitova, mutta epäselvyyksien välttämiseksi sopimuksen tekeminen kirjallisesti on suositeltavaa.
Sopimuksen synty
Sopimus syntyy lähtökohtaisesti, kun annettuun tarjoukseen annetaan hyväksyvä vastaus. Tehty sopimus sitoo, eikä sopimuksen sisältöä voi yksipuolisesti muuttaa. Sopimuksen sisällöstä onkin tärkeä neuvotella huolellisesti ennen sopimuksen solmimista.
Sopimusneuvotteluissa osapuolet selvittävät edellytyksiä päästä tarpeitaan vastaavaan sopimukseen. Neuvotteluiden kohteena ovat esimerkiksi sopimuksen kohde ja sopimuksen ehdot. Neuvottelujen kesto ja laajuus vaihtelevat tilannekohtaisesti. Sopimusneuvotteluihin kannattaa aina valmistautua huolella, jotta sopimuksen sisältö lopulta vastaisi tavoitettaan ja tarkoitustaan parhaiten. Neuvottelujen tärkeys korostuu erityisesti uusilla yhteistyöalueilla, joilla ei ole vielä vakiintuneita käytäntöjä.
Sopimuksen ehdoilla osapuolet määrittelevät oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Sopimusehdot voivat koskea esimerkiksi palkkioita, korvauksia, vastuunrajoituksia ja kestoa. Eri aloilla voi myös olla käytössä vakioehtoja.
Korvausvastuu vahingosta
Korvausvastuu vahingosta muodostuu eri tavalla sopimussuhteessa ja sopimussuhteen ulkopuolisessa toiminnassa tapahtuneesta vahingosta. Sopimuksen ulkoisen vahingonkorvauksen yleislaki on vahingonkorvauslaki. Sopimuksen ulkoisessa vastuussa lähtökohtana on, että aiheuttaja korvaa tahallisesti tai huolimattomuudella aiheuttamansa vahingon. Korvausvelvollisuus ei siis perustu minkään sopimuksen vastaiseen toimintaan, vaan siihen, että henkilö on toiminnallaan aiheuttanut esimerkiksi henkilö- tai esinevahingon.
Sopimusperusteisessa vahingonkorvauksessa taasen vahingonkorvaus perustuu sopimukseen, erityislainsäädäntöön sekä sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin. Lähtökohtana on, että sopimus sitoo ja osapuolten tulee täyttää sopimuksen mukaiset velvollisuutensa. Korvausvelvollisuus siis syntyy, mikäli osapuoli rikkoo sopimusta esimerkiksi jättämällä tekemättä jotain sovittua, myöhästyy määräajasta tai suorittaa osuutensa vain osittain tai virheellisesti.
Sopimuksen osapuolet voivat varautua korvaustilanteisiin ennakolta sisällyttämällä sopimukseen erilaisia vastuunrajoitusehtoja. Ehdot voivat esimerkiksi rajoittaa vastuun syntyedellytyksiä tai vastuun ajallista ulottuvuutta. Vastuurajoitusehtojen tulkinnassa epäselviä ja yksistään toisen osapuolen etua palvelevia sopimusmääräyksiä tulkitaan kuitenkin usein suppean tulkinnan periaatteen mukaisesti, eli sopijapuolen vastuuta rikkomuksesta supistetaan mahdollisimman vähän. Lisäksi kohtuuttomia ehtoja ei välttämättä sovelleta laisinkaan.
Työsuhde on sopimussuhteista erityisasemassa. Työsuhteessa tehtyjen vahinkojen korvauskysymyksien taustalla on vahingonkorvauslaki. Työsuhteessa sovelletaan niin sanottua isännän vastuuta. Sen mukaisesti työnantaja on vastuussa työntekijän virheellä tai laiminlyönnillä työssään ulkopuoliselle aiheuttamasta vahingosta. Työsopimuksella ei voida lisätä työntekijän vahingonkorvauslain mukaista korvausvastuuta.
Isännän vastuu ulottuu myös työntekijään rinnastettavan itsenäisen yrittäjän aiheuttamaan vahinkoon. Rinnastuvuutta arvioidessa huomioon otetaan toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet.
Työntekijällä itsellään on työssä aiheutetusta vahingosta rajoitettu vahingonkorvausvastuu. Vastuu on työsuhteessa sidottu huolimattomuuden asteeseen. Työntekijällä ei katsota olevan korvausvelvollisuutta, jos hänen syykseen katsotaan vain lievä huolimattomuus. Työntekijän huolellisuutta arvioidaan esimerkiksi sen perusteella, mikä hänen asemansa on sekä mitä hänen voidaan katsoa tienneen ja osanneen. Merkityksellistä on, kuinka huolellinen työntekijä on pyrkinyt olemaan. Täysin ennakoimattomista tilanteista ei työntekijää rokoteta, mutta esimerkiksi ovien lukitsemisen unohtaminen ei välttämättä olisi enää vain lievää huolimattomuutta. Lievää törkeämmän asteinen huolimattomuus voi johtaa työntekijän velvollisuuteen korvata vahinko osittain, taikka kokonaan, mikäli vahinko on aiheutettu tahallisesti.
Vakuuttaminen
Asianmukaisten vakuutusten olemassaolosta on tärkeää huolehtia vahinkojen varalle. Työsuhteessa työnantaja on lähtökohtaisesti vastuussa vakuuttamisesta niin työntekijän kuin esimerkiksi työvälineiden osalta. Taiteilijan on tehtävästään ja sopimuksestaan riippuen tärkeä selvittää ohjattavaa ryhmää koskevat vakuutukset ja niiden kattavuus. Joillakin toimialoilla toiminnan harjoittajalla on suoraan lakiin perustuva velvollisuus huolehtia vakuutuksista.
Lisäksi huomioitava
Sopimukset on pidettävä! Solmitusta sopimuksesta ei voi lähtökohtaisesti yksipuolisesti irtautua. Sopimusten tekemiseen kannattaa siis panostaa.
Keskustele ja neuvottele huolellisesti sopimuksen ehdoista ennen kuin hyväksyt ja allekirjoitat sopimuksen. Varmista, että sopimuksen sisällöstä ei jää sinulle epäselvyyksiä. Pidä myös huoli, että sopimus on tehty kirjallisena ennen työn aloittamista.
Taiteilijan työnkuvan rajaaminen on tärkeää. Oman työnkuvan ohi menevien tehtävien suorittaminen voi vaikuttaa vastuukysymyksiin vahingon sattuessa. Ennen työn vastaanottamista tulee myös miettiä, riittääkö oma ammattitaito kyseiseen työhön ja kyseessä olevan ryhmän ohjaamiseen. Huomioitava on myös toiminnan mahdollinen luvanvaraisuus.
Toimintaympäristö voi edellyttää korostunutta huolellisuutta asiakkaiden yksityisyyden suojan ja vaitiolovelvollisuuden suhteen.
Tarkistuta tarvittaessa sopimuksesi Temellä
Sinikka Strömmer
Sinikka Strömmer on oikeustieteen korkeakouluharjoittelijana Temessä keväällä 2017.
