Mitä on paikallinen sopiminen? Tässä Juristin blogissa asianajaja Perttu Turku avaa asiaa erityisesti Elokuva- ja TV-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen näkökulmasta.
Sopimusjärjestelmä mahdollistaa usein paikallisen sopimisen tietyissä työehtosopimuksissa määrätyissä tilanteissa, joissa sopiminen myös lainsäädännön puolesta on mahdollista. Yksittäisissä sopimusmääräyksissä paikallisen sopimisen mahdollisuus voi näkyä esimerkiksi ilmaisuin ”ellei paikallisesti toisin sovita” tai ”paikallisesti sovitaan”.
Elokuva- ja TV-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen (Elotes) mukaan työehtosopimuksessa erikseen mainituista asioista voidaan lain ja työehtosopimuksen sallimissa rajoissa neuvotella ja sopia paikallisesti toisin. Paikallisesti sovittavat asiat liittyvät usein esimerkiksi yrityskohtaisiin palkkaratkaisuihin, työaikajärjestelyihin, ja henkilöstön asemaan.
Paikallisesti saavutettu työpaikkakohtainen sopimus tulee työehtosopimuksen rinnalle.
Paikallinen sopimus laaditaan kirjallisessa muodossa, mikäli osapuoli sitä pyytää ja sen voimassaoloaika voi olla toistaiseksi tai tietyn määräajan. Toistaiseksi voimassaoleva paikallinen sopimus on irtisanottavissa 2 kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.
Paikallisen sopimuksen sopijaosapuolet ja mistä voidaan sopia
Paikallisneuvotteluissa työntekijöitä edustaa ensisijaisesti luottamusmies. Elokuva- ja TV-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen 29 §:n mukainen lähtökohta on, että neuvottelut käydään luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä. Luottamusmiehen tekemä sopimus sitoo kaikkia niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen luottamusmiehen katsotaan edustavan.
Jos luottamusmiestä ei ole saatu valittua, neuvottelut käydään yhdessä niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koskee.
Paikallinen sopiminen on erityisesti järjestäytyneiden työnantajien käytettävissä oleva sopeutuskeino. Sen sijaan järjestäytymättömille työnantajille, jotka noudattavat työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella ”yleissitovuus tuo velvollisuuksia mutta ei oikeuksia”. Järjestäytymättömiltä yrityksiltä sellainen työehtosopimusmääräyksiin perustuva paikallinen sopiminen, jolla poiketaan työoikeudellisesta lainsäädännöstä, on pääsääntöisesti kielletty (vrt. esim. TSL 13:8).
Mahdollisuudet paikalliselle sopimiselle perustuvat aina sopijapuolten solmimaan työehtosopimukseen ja työehtosopimuksen ns. normaalisitovuuteen jäsenyyden/järjestäytymisen perusteella.
”Työehtosopimuksessa erikseen mainituista asioista voidaan lain sallimissa rajoissa neuvotella ja sopia paikallisesti toisin.” Mitä tämä tarkoittaa?
Tämä tarkoittaa sitä, että työehtosopimuksessa on nimenomaisesti määritelty ne määräykset, joiden osalta paikallinen sopiminen on mahdollista. Paikallinen sopiminen lain sallimissa rajoissa viittaa pakottavasta työoikeudellisesta lainsäädännöstä johtuviin rajoituksiin sopimusvapauden suhteen. Kuten edellä jo todettiin esim. yleissitovuuden perusteella työehtosopimusta noudattava yritys ei voi paikallisin sopimuksin poiketa pakottavan työlainsäädännön asettamista normeista.
Elotes:n mukaisessa sopimusjärjestelmässä paikallinen sopiminen voi koskea monia asioita, kuten tämän artikkelin lopussa olevasta § 29:stä näkee.
Elotes 29 §:n mukainen neuvottelujärjestys lähtee nimenomaisesti siitä, että neuvoteltaessa kollektiivisen tason asioista neuvottelut käydään luottamusmiehen kanssa. Esimerkkinä tästä voi toimia vaikka Elotes allekirjoituspöytäkirjassa sovitut yrityskohtaiset palkkaratkaisut. Samoin myös muut paikallisen sopimisen piiriin työehtosopimuksessa määrätyt seikat silloin, kun kysymys ei ole yksilötasolla tapahtuvasta sopimisesta.
Elotessin järjestelmässä yksilötason paikallinen sopiminen on mahdollista, kun kysymys on yhden työntekijän yksilötason sopimusta koskevasta asiasta. Huomaa, että useita työntekijöitä koskevaneuvotteluvaltuus on yksin luottamusmiehellä. Jos luottamusmiestä ei ole valittu, neuvotteluvaltuus on kaikilla niillä työntekijöillä yhdessä, joita sopiminen koskee. Yksilötason sopiminen on mahdollista edellä mainittujen Elotes-määräysten 9 § 10 § 13 § 16 § 17 § 19 § 24 § ja 25 § osalta.
Voidaanko työehtosopimukseen perustuvista palkankorotuksista ja ylityökorvausten maksamisesta sopia paikallisesti siten, ettei näitä tarvitsisi lainkaan maksaa?
Palkankorotuksia/yleiskorotusta koskeva määräys kohdistaa palkakorotuksen kaikille työehtosopimuksen sopimusalalla työskenteleville. Joissain tapauksissa työnantajan ratkaistavaksi voi jäädä myös tietty kohdennettu yrityskohtainen erä. Jos työehtosopimus ei nimenomaisesti salli palkankorotuksista sopimista, niistä ei voida sopia paikallisesti toisin.
Elotes:n mukaisessa neuvottelujärjestyksessä yrityskohtaiset palkkaratkaisut on nimenomaisesti katsottu olevan olennainen osa paikallista sopimista. Tavoitteena on tukea palkkauksen kannustavuutta, oikeudenmukaisuutta ja tuottavuuden kehittymistä työpaikalla sekä oikaista mahdollisia palkkauksen vinoumia. Paikallisessa palkkaratkaisussa sovitaan palkankorotusten toteutustapa, ajankohta ja suuruus. Sopimus tehdään kirjallisesti luottamusmiehen kanssa. Elotessin mukainen sopimusvaltuus koskee siten yksinomaan yrityskohtaista palkkaerää ja sen jakamista, se ei salli palkankorotuksesta luopumista.
Ylityökorvausten osalta työaikalaki sallii, että valtakunnallisella työehtosopimuksella sovitaan ylityökorvauksista. Yleensä työehtosopimuksissa ei ole kuitenkaan sellaisia paikallista sopimista koskevia määräyksiä, jotka sallisivat paikallisen sopimisen ylityökorvausten osalta. Normaalitilanne on siten se, ettei ylityökorvauksista voi sopia paikallisesti. Näin on myös Elotessin osalta.
Elokuva- ja tv-tuotantoja koskevan työehtosopimuksen 29 § Paikallinen sopiminen
Sopimusosapuolet pitävät tärkeänä paikallisen sopimisen mahdollisuuksien edistämistä. Paikallinen sopiminen edellyttää avointa ja luottamukseen perustuvaa vuoropuhelua työnantajan ja luottamusmiehen sekä muun henkilöstön välillä. Sopimusosapuolet korostavat sellaisten paikallisten toimintamallien löytämistä, joilla voidaan edistää sekä työnantajan että henkilöstön etua tasapainoisella tavalla. Yhteistoiminnalla ja paikallisella sopimisella luodaan edellytyksiä tuottavuuden, kilpailukyvyn ja alan työpaikkojen turvaamiselle sekä työllistämisedellytysten parantamiselle.
Työehtosopimuksessa erikseen mainituista asioista voidaan lain sallimissa rajoissa neuvotella ja sopia paikallisesti toisin.
Mikäli asia koskee useita työntekijöitä, neuvottelut käydään ja sovitaan ensisijaisesti luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä. Jos luottamusmiestä ei ole saatu valittua, neuvottelut käydään yhdessä niiden työntekijöiden kanssa, joita asia koskee.
Työnantaja ja yksittäinen työntekijä voivat työntekijän halutessa sopia paikallisesti työehtosopimuksesta poikkeavasti seuraavista asioista:
- tasoittumisvapaiden pitämisajankohta tai siitä maksettava korvaus (10 §)
- jaksotyössä 9 tunnin vuorokausilevosta (13 §)
- työvuoroluettelon laatimisvelvollisuus (17 §)
- vuosilomapalkan ja lomarahan maksamisajankohta tai vuosiloman siirtäminen, lomapalkan maksaminen vuosilomalain mukaisesti tai lomarahan vaihtaminen vapaaseen (19 §).
Työnantaja ja yksittäinen työntekijä voivat työntekijän halutessa sopia paikallisesti työehtosopimuksesta poikkeavasti seuraavista vain hänen työhönsä liittyvistä asioista:
- vuorokautisen säännöllisen työajan pidentäminen yli 12 tunnin (9 §)
- vuorokausilevon tilapäinen alittaminen ja siitä maksettava korvaus (13 §)
- yötyöstä maksettava korvaus tai siitä annettava vapaa (16 §)
- projektiluonteisessa pitkäaikaisessa työssä matkustaminen (24 §)
- matka-ajan erillinen kiinteä korvaus (25 §).
Tällaisessa tapauksessa luottamusmiehelle annetaan tieto paikallisesta sopimisesta.
Paikalliset sopimukset tehdään kirjallisesti, jos jompikumpi osapuolista sitä pyytää.
Paikallinen sopimus voidaan solmia joko määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, ellei toisin sovita.
Sopimusosapuolet selvittävät mahdollisuuksia edistää paikallista sopimista kehittämällä paikallisten osapuolten osaamista ja sopimisvalmiuksia yhteisen koulutuksen ja ohjeistuksen avulla.
