Ammattiliittoja ja työehtosopimusten yleissitovuutta kohtaan esiintyy paljon propagandaa. Erityisesti Suomen Yrittäjät on viime vuosina kiivaasti hyökännyt työehtosopimusten yleissitovuutta vastaan. Mistä on kyse, Temen toiminnanjohtaja Karola Baran?
Työehtosopimuksessa (tes) sovitaan alan työehdoista. Tes on Suomessa työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen sopimus alakohtaisista työehdoista, kuten palkoista, työajoista, lomista ja muista eduista, joita sopimuksen soveltamisalalla noudatetaan.
Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava niitä määräyksiä, joista on sovittu valtakunnallisessa, asianomaisella alalla edustavassa työehtosopimuksessa. Työehtosopimukset ovat pakottavia eikä työsopimuksissa voida sopia niitä huonommista ehdoista työntekijän kannalta, ellei tällaista oikeutta nimenomaisesti työehtosopimuksessa mainita. Työehtosopimus on yleissitova, kun sen allekirjoittaneiden työnantajien palveluksessa on yli puolet alan työvoimasta. Viime aikoina ovat yleistyneet sellaiset kommentit, että työehtosopimusten yleissitovuus olisi vanhanaikaista ja vastoin vapaata sopimisoikeutta.
Totuus on, että yleissitovuus on erinomainen väline estää työntekijöiden hyväksikäyttö ja tasata palkkaeroja. Yleissitova työehtosopimus turvaa minimiehdot ja suojaa heikompaa. Sen avulla minimityöehdot voidaan ulottaa kaikille alan työpaikoille. Se tuo myös alalle ennustettavuutta, viitekehyksen, jossa toimitaan kestävällä ja järkevällä tavalla eli se estää parhaimmillaan epäterveillä työehdoilla kilpailun, jossa heikkoja työehtoja tarjoava saisi kilpailuedun muihin alan työnantajiin verrattuna.
Ollaanko nyt niin hyvässä jamassa, että yleissitovia työehtosopimuksia tai ammattiliittojakaan ei enää tarvita?
Vähimmäisehtojen turvaa tarvitsevat erityisesti heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat työntekijät: nuoret, naiset, maahanmuuttajat ja maas-ta toiseen lähetetyt työntekijät. Mutta takaavat yleissitovat työehtosopimukset sellaistenkin työntekijöiden oikeuksia, jotka ovat vahvoja ja hyviä neuvottelijoita, koska ne kertovat, mitkä ovat alan standardit. Jos ei ole mitään tasoa, mihin verrata omaa sopimustaan, vaanii todellinen vaara siitä, ettei tiedä, mihin sopimusneuvotteluissa tulisi pyrkiä, mikä on hyvä sopimus.
Tämä pätee myös yrittäjätyöhön. Myös itsensätyöllistäjät hyötyvät siitä, että alalla on joku työehtojen taso, jonka kaikki tiedostavat. Muuten voi kyllä saada aika erikoisia sopimusehdotuksia. Erityisesti jos kilpailu on kovaa, tekijöitä paljon, ollaan äkkiä tilanteessa, jossa pitemmän tikun vetää aina se, joka on halvin.
Ay-liike vanhanaikainen ja turha?
Onkohan sentään. Ammattiyhdistysliikkeen tärkeimmät toimijat ovat ammattiliitot. Ay-liikkeen tarkoituksena on koota työtä tekevät ihmiset yhteistoimintaan yhteisten etujen valvomiseksi. Ammattiliittojen tärkein tehtävä on neuvotella työehtosopimuksia työnantajaliittojen kanssa. Lisäksi ammattiliitot mm. valvovat työehtosopimuksien noudattamista ja toimivat ristiriitatilanteissa työntekijän apuna.
Euroopassa ammattiyhdistysliike syntyi teollisen vallankumouksen aikana maataloustöiden vähentyessä ja teollisuustyön kasvaessa. Ammattiyhdistysliike kohtasi alussa suurta vastustusta, koska se pyrki luomaan pelisääntöjä, jotka määrittäisivät kaikkien työantajien työehtoja.
Kriitikkojen mielestä (silloinkin) puututtiin markkinoiden vapaaseen toimintaan. Vuosien saatossa saatiin sovittua viisipäiväinen työviikko, 8-tuntinen työpäivä, vuosilomaa, loma-ajan palkkaa, perhevapaita jne. Etuja, joita me kaikki nyt pidämme itsestään selvinä. Ollaanko nyt niin hyvässä jamassa, että yleissitovia työehtosopimuksia tai ammattiliittojakaan ei enää tarvita? Voidaanko tosiaan palata historiassa taaksepäin ja taas paikallisesti sopia työehdoista työnantajan ja työntekijän välillä paikallisesti?
Kylmää faktaa
Yleissitovuus määrittelee Suomessa työehdot harvemmalle kuin joka viidennelle työntekijälle. SAK:n tekemien kyselyiden mukaan yhä useammissa yrityksissä työnantajat painostavat luottamusmiehiä sopimaan työehtojen heikennyksistä. Yksittäisen työntekijän mahdollisuudet kohdata oman työnantajansa painostus työehtoasioissa on heikko ja siksi työntekijöitä on suojeltava.
Suomen yrittäjät ei aja vain työehtosopimusten antaman turvan heikentämistä. He ajavat myös esimerkiksi henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamista. Sen toteutuessa työtekijän asema suhteessa työnantajaan heikkenee entisestään. Onko matka kohti 1800-luvun työehtoja jo hyvässä käynnissä?
Karola Baran
Juristi ja Temen toiminnanjohtaja 2015-2022
