Kaksi vuotta sitten Suomen teatterit joutuivat koronarajoitusten kouriin. Kokkolan kaupunginteatterissa yleisötyö jymähti jäihin, mutta löysi uusia väyliä yleisön luokse.
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Esko Tynkkynen aloitti yleisötyöntekijänä Kokkolan kaupunginteatterissa kuutisen vuotta sitten. Tehtäviin kuuluvat perinteisten kulissikierrosten lisäksi erilaisten tapahtumien järjestäminen ja esimerkiksi lasten teatteri-ilmaisukerhon vetäminen. Lisäksi yleisötyöntekijä tuottaa erilaista kirjallista materiaalia ohjelmistoon liittyen. Yleisötyöntekijän työpäivät venyvät iltaan ja viikonloppuihin.
– Työssäni korostuvat erityisesti sosiaaliset taidot. Tämä on vuorovaikuttamista ja monenlaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista, Tynkkynen toteaa.
Hänelle yleisötyö on kohtaamisen taidetta.
Kuukauden lomautus koronan takia
Sitten tuli korona ja koko teatteriala vaipui talviuneen keväällä 2020. Teatterin tiedotuskeskus Tinfon Esittävän taiteen tilastojen mukaan vuoden 2020 aikana lomautuksia oli 35 teatterissa. Henkilökuntaa lomautettiin yhteensä 1 325 kuukautta ja lomautukset koskivat lähes 1 700 henkilöä.
Keväällä 2020 Kokkolan kaupunginteatteri lomautti henkilöstönsä kuukaudeksi, mutta sen jälkeen esitystoiminta on jatkunut. Esityksissä on ollut vaihteleva, koronarajoitusten mukainen määrä yleisöä, mikä on tarkoittanut toisinaan 17:ää katsojaa ison näyttämön lähes 200-paikkaisessa salissa. Pienen näyttämön katsomoon on voitu ottaa tiukimpien rajoitusten aikana 10 katsojaa. Näytösten taloudellisesta kannattavuudesta ei voida puhua, mutta Tynkkysen mukaan teatterin henkilökunnan kannalta työnteko oli mielekästä.
Korona-aika on herättänyt henkilöstössä epävarmuutta, erityisesti koronan alkuvaiheet.
– Toisaalta tunnelmaa on nostanut, että teatteri on pystynyt toimimaan tiukkojenkin rajoitusten keskellä, Tynkkynen toteaa.
Yleisötyöntekijän kouluvierailuja tai draamatyöpajojen järjestämistä koronarajoitukset eivät torpanneet.
Muuten koronarajoitukset löivät rätin päin kasvoja, noin kuvaannollisesti. Ylipäätään teatterissa on koettu, että rajoitukset ovat koetelleet eri aloja kovin epätasa-arvoisesti. Muun muassa kirkkoihin on voitu ottaa pari sataa henkilöä, mutta teattereihin kymmenesosa siitä.
– Reilu ei ole se sana, jota olisimme rajoituksista käyttäneet.
Kuuden hengen yleisö
Viime vuoden joulukuun puolessa välissä koronarajoituksia kiristettiin jälleen.
– Kuvaavaa on, että avointen harjoitusten yleisöksi voidaan ottaa kuusi henkeä. Tämä on se todellisuus.
Kuluneen vuoden aikana teatterilla on pysytty järjestämään yksi kulissikierros, johon yleisö on pääsyt paikalle.
Jos Tynkkysen työajat ovat olleet vaihtelevia ennen koronaa, koronan aikana työt on voinut suunnitella ja tehdä ”virka-aikaan”. Yleisötyömateriaalin tekeminen on hänen mielestään tuonut jotakin ajatusta normaalista.
– Olin suunnitellut keskustelutilaisuuksia, avoimia harjoituksia ja muita tapahtumia. Oli kova työ miettiä, miten ne muutetaan rajoituksiin sopiviksi. Ja sitten kun kaikki oli rakennettu, rajoitukset muuttuivat ja kaikki jouduttiin perumaan. Se oli aika turhauttavaa.
Esimerkiksi Työväen näyttämöiden liiton Nuori näyttämö -hanke toi viime vuoden toukokuussa Kokkolan kaupunginteatteriin kuusi nuorten ryhmää, jotka olivat saaneet valita ammattinäytelmäkirjailijoiden tekstejä esitettäväksi. Harjoitusprosessin jälkeen ryhmien oli tarkoitus esiintyä yleisölle. Koronarajoitusten takia yleisö typistyi kahdeksi teatteriammattilaiseksi, jotka antoivat esityksestä palautetta ryhmille.
Tynkkysen työlistalla on nuorisomusikaali paikallisten nuorten ja Kokkolan kaupungin nuorisotoimen ylläpitämän Rokkikoulun kanssa. Nuorisomusikaali toteutettiin vuonna 2018 onnistuneesti, mutta nyt korona-aikaan samankaltaisia yhteistyöproduktioita on ollut vaikea viedä eteen päin.
– Tämän vuoksi esimerkiksi nykyisen nuorisoteatteriryhmän toimintamuodoksi syksyllä on valittu show-impro, jolloin ei haittaa, jos joku nuorista on poissa, Tynkkynen sanoo.
Verkosta mahdollisuuksia
Koronan aikaan monissa teattereissa on otettu käyttöön maksulliset livestriimit tai tallenteet esityksistä. Yleisötyötäkin voi osaksi tehdä verkossa, mutta esimerkiksi ilmaisutaidon tai itsetunnon vahvistamiseen tähtäävän kurssin järjestäminen etänä ei ole Tynkkysen mielestä järkevä vaihtoehto. Vuorovaikutuksesta jää olennainen osa pois.
Parhaillaan teatteri rakentaa someen videosarjaa, jossa avataan teatterin käsitteitä ja arjen työtä yleisötyön näkökulmasta.
– Jo ennen koronaa olen puhunut ja pohtinut, miten yleisötyötä saataisiin verkkoon. Nyt sen toteuttamiseen on ollut aikaa.
Myös ohjelmistoon tulevan Finska för invandrare -esitykseen liittyvä keskustelutilaisuus on tarkoitus striimata. Tallenteeseen lisätään tekstitys, sillä esitys on kaksikielinen yhteistyö ruotsalaisen Kaverikollektivin kanssa.
Tynkkynen arvioi, että korona-ajan etäkokouskäytännöt jatkuvat myös rajoituksien jälkeen. Hän toivoo, että myös jatkossa säilyisi käytäntö, jonka mukaan töihin tullaan vain terveenä. Teatterialalla kun on ollut tapana, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa.
– Toivoisin, että sairauden kunnioittaminen säilyisi. Jo suunnittelussa otettaisiin huomioon sairastumisen mahdollisuus: miten toimitaan, jos äänimies tai kampaaja sairastuu, työsuojeluvaltuutettuna ja luottamusmiehenä toimiva Tynkkynen sanoo.
Hanskat pysyvät käsissä
Tynkkynen on näiden kahden vuoden aikana vain muutaman kerran harkinnut ripustavansa hanskat naulaan. Hänestä yleisötyöntekijän työ on edelleen innostavaa.
Takavuosina Kokkolan kaupunginteatteri ja kuntouttavaa työtoimintaa tekevä Kokkotyösäätiö tekivät yhteisen näytelmän, joka perustui osallistujien improvisaatioihin. Tynkkysen ohjaamassa näytelmässä esiintyi 10–15 säätiön asiakasta ja se esitettiin pienellä näyttämöllä. Näytelmä kertoi työttömyyden kokemuksista ja muun muassa kohtaamisista virastovirkailijoiden kanssa.
– Esityksestä tuli ohjattaville merkityksellinen. Se motivoi.
