Kolmekymmentä vuotta sitten syntyi uusi ammattikunta, yleisötyöntekijät. Heidät tunnettiin ensin teatteri- tai kulttuurikuraattoreina. Nyt Teatterialan Ammattilaisten Yleisötyökilta haluaa vahvistaa jäsentensä edunvalvontaa.
Yleisötyö teki tuloaan kulttuurikentälle samoihin aikoihin, kun Yleisötyökillan vetäjä filosofian maisteri, logonomi, teatterikuraattori Pirjo Virtanen vuonna 1989 aloitti markkinointipäällikkönä Suomen Kansallisteatterissa. Silloin alkoivat myös suunnitelmat yleisötyön toteuttamiseksi.
– Teattereissa ja muissa esittävän taiteen laitoksissa heräsi kysymys, voisiko lipunmyynnin ja esityksen välissä olla jotain muutakin, joka syventäisi ja laajentaisi katsomiskokemusta, Virtanen muistelee.
Hän kertoo, että silloisen Teatterikorkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksen johtaja Marjatta Häti-Korkeila oli keskeisessä asemassa tekemässä päätöstä teatteria avaavista opinnoista, jotka tähtäsivät yleisötyöhön, joka silloin tunnettiin yleisökasvatuksena. Myös Virtanen oli suunnittelemassa teatterikuraattoriopintoja, joihin hän itsekin osallistui.
Ammattikunta syntyy
Teatterikuraattorien ammattikunnan voidaan katsoa syntyneen vuonna 1996. Tuolloin Tampereen Teatterikesän yhteydessä järjestetyn seminaarin lopuksi 12 kurssin käynyttä teatterilaista valmistui teatterikuraattoreiksi. Ammatin luonnetta valotettiin vuonna 1997 ilmestyneessä Raija Airaksisen ja Meri Eerolan toimittamassa Teakin julkaisussa Teatterikuraattori – silta tekijän ja kokijan välillä.
– Samaan aikaan tein yleisötyötä oman työn ohella. Yleisötyö oli tuolloin paljolti teatterin esittelyä kulissikierroksin sekä yhteistyötä koulujen kanssa.
Virtanen on toiminut päätoimisena teatterikuraattorina eli yleisötyövastaavana vuodesta 2008. Kansallisteatterin yleisötyötiimiin kuuluu Virtasen lisäksi osa-aikainen tuottaja.
Yleisötyökilta perustettiin
Kuraattorikilta perustettiin vuonna 2008 vapaamuotoisena ryhmänä teatterikuraattorikoulutuksen käyneistä ja muista kiinnostuneista. Sen pohjalta vuonna 2015 Kuraattorikillassa mukana olleet temeläiset yleisötyöntekijät perustivat Yleisötyökillan, johon kuuluu noin 30 yleisötyöntekijää.
Kilta viestii myös Suomen Yleisötyöntekijät – Publikarbetare i Finland -ryhmän kautta Facebookissa noin 145:lle aiheesta kiinnostuneelle. FB-ryhmä on avoin kaikille yleisötyöntekijöille ja teatterikuraattoreille ammattiliiton tai killan jäsenyyteen katsomatta.
Kirjavalla koulutuksella kuraattoriksi
Virtanen toteaa, että teatterikuraattoriksi eli yleisötyöntekijäksi ei ole yhtenäistä koulutuspolkua. Nykyisten yleisötyöntekijöiden koulutuksellinen tausta voi olla Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta valmistunut näyttelijä tai teatteriopettaja. Myös teatteri-ilmaisun ohjaaja tai opettaja voi toimia yleisötyöntekijänä.
– Sibelius-Akatemia on tarjonnut yleisötyön johtaminen -täydennyskoulutusta. Myös Teatterialan Ammattilaiset TAM:n kanssa yhteistyössä on järjestetty killan kesätapaamisia Tampereen Teatterikesän aikana.
Työnohjausta työpajoissa
Yleisötyökilta vaalii muiden kiltojen tapaan kollegiaalista yhteisöllisyyttä. Korona-aikaan se kutsui jäsenet kuukausittain etäkahveille verkkoon. Virtanen antaa kunnian etäkahvi-ideasta lasten- ja nuortenteatterijärjestö ASSITEJ:lle.
– Etäkahvit olivat menestys, sillä ne olivat saavutettavat kaikille ympäri Suomen. Etäkahveilla on käsitelty ajankohtaisia aiheita, keskusteltu eri teemoista ja vaihdettu eri talojen toimijoiden kuulumisia.
Kilta järjesti vuonna 2019 Kansallisteatterin Lavaklubilla tilaisuuden, jossa pohdittiin YTM, teatteri-ilmaisun ohjaaja Milla Mertasen fasilitoimana yleisön ja yleisötyön tulevaisuuden roolia. Tilaisuudessa oli lisäksi mahdollisuus tutustua elokuussa 2019 julkaistuun, Raija Airaksisen, Milla Mertasen ja Pirjo Virtasen toimittamaan Ystävänä yleisö – katsaus teatterin yleisötyön muotoihin -teokseen.
– Yleisötyökilta sai Nukketeatterikillalta idean etätyönohjauksesta. Korona-aikana järjestimme Zoomissa kolme työnohjauspajaa, joissa keskusteltiin työpsykologin johdolla työn rajoista ja rajoittamisesta, kuormituksesta sekä muutokseen sopeutumisesta. Tätä toimintaa aiotaan jatkaa, Virtanen kertoo.
Korona-aika käytettiin hyväksi
Virtanen arvioi, että jatkossa Yleisötyökiltaa ja ammattiliittotoimintaa tarvitaan edistämään yleisötyöntekijän asemaa organisaatiossa sekä ammattikunnan palkkausta.
– Viime vuosina on yhä useammassa teatterissa ryhdytty palkkaamaan yleisötyöntekijöitä. Siksikin olisi todella hyvä aika pohtia yleisötyöntekijän roolia työyhteisössä, ammatinkuvaa ja työehtoja, Virtanen toteaa.
Virtanen on kutsunut koolle kehittämistyöryhmän pohtimaan ja edistämään esittävän taiteen yleisötyöntekijän ammatillista asemaa. Virtasen lisäksi kehittämistyöryhmään kuuluvat yleisötyöntekijät Jenny Jumppanen Helsingin Kaupunginteatterista, Maria Peltoniemi Turun Kaupunginteatterista, Noona Leppinen Svenska Teaternista ja Hanna Häyhä Espoon Kaupunginteatterista. Työryhmä kokoontuu kuukausittain, järjestää etäkahveja ja muuta toimintaa sekä ottaa kantaa yleisötyöntekijöiden palkkaukseen ja työehtoihin.
Korona-aikaan syyskuussa 2020 Suomen kansallisooppera ja -baletti järjesti Yhteiset yleisöt -seminaarin Helsingin Finlandia-talossa. Yhteistyössä olivat mukana Teatterikeskus, Suomen Teatterit Stefi ry, Suomen museoliitto ja Suomen sinfoniaorkesterit ry. Seminaarissa yli sata yleisötyöntekijää verkostoitui ja jakoi yleisötyön hyviä käytänteitä yli taidealojen.
Virtanen perusti Sinfoniaorkesterien Yleisötyöfoorumin ja Museoliiton Pedaali ry:n kanssa Horisontti-ryhmän, joka järjesti yhteistyössä Tampereen Taidemuseon kanssa Yhteiset yleisöt 2 -seminaarin maaliskuussa 2022 Tampere-talossa. Seminaari saa jatkoa ensi vuonna Turussa. Virtanen muistuttaa, että yleisötyöntekijät toimivat useimmiten yksin, joten ammatillinen verkostoituminen on erittäin tärkeää.
Yleisötyöstä ja ajankohtaisista asioista voi saada lisätietoa TAM:n kiltojen yhteisestä blogista www.kumahdus.fi.
