Vuokko Puron ja Henriikka Kanniston teksti perustuu meneillään olevaan tutkimushankkeeseen Floor is Yours! Turvallisuusjohtamisen ja -kulttuurin kehittäminen esittävissä taiteissa (2018–2020). Hanketta rahoittavat Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos ja useat esittävän taiteen alan organisaatiot ja järjestöt. Muista tutkimukseen liittyvistä havainnoista voit lukea Metelin aiemmasta numerosta (Heli Ansio: ”Rakkaus lajiin on kaiken sen arvoista”. Tutkimus turvallisuudesta ja hyvinvoinnista esittävän taiteen töissä)
”Toimitaan kyllä, jos jotain sattuu”
Työturvallisuus tarkoittaa sitä, että työympäristö on turvallinen ja yksilöt ja yhteisöt voivat hyvin. Kuten muissakin organisaatioissa, isoissa taidelaitoksissa turvallisuutta on perinteisesti kehitetty reagoimalla poikkeamiin tai vaaranpaikkoihin, pääasiassa sitten, kun vaaratilanne on jo sattunut.
Kehitystoimenpiteinä on laadittu lisää kieltoja ja sääntöjä, hankittu suojaimia. Ihminen on nähty heikoimmaksi lenkiksi ja virheiden aiheuttajaksi. Tapaturman, poikkeaman tai muun ei-toivotun tapahtuman sattuessa on yleensä osoitettu syyttävällä sormella yksilöä: – Miten hän nyt ei noin ilmeistä asiaa huomannut? Ja kyllä tuo nyt olisi pitänyt muistaa. Hänen tulee olla jatkossa vain huolellisempi ja varovaisempi. Ei ymmärretä inhimillisen toiminnan reunaehtoja, eikä tunnisteta olosuhteita ja tilanteita, jotka heikentävät ihmisen kykyä toimia sujuvasti ja turvallisesti.
Osana Floor Is Yours! -hanketta keräsimme tutkimuskyselyllä esittävän taiteen alalla työskentelevien näkemyksiä ja kokemuksia alan turvallisuuden kehittämisestä ja turvallisuuskulttuurista. Eräs kyselyvastaaja kertoo:
”Liian iso projekti henkilöstöresursseihin nähden. Kaikki tekee töitä väsyneinä ja kiireessä. Kaikki tekee kaikkea, jotta hommat valmistuu. Sääolosuhteet vaikeuttavat toimintaa. –Tämmöinen kokemus yhdestä isosta ulkoilmatapahtumasta. Lopetimme työt siltä päivältä, kun eräs työntekijä tiputti vasaran omaan otsaansa.”
– tuottaja (tanssi & sirkus)
Turvallisuuden kehittäminen on perinteisesti nähty varsinaisesta tekemisestä irralliseksi osaksi, ylimääräiseksi vaivaksi ja velvoitteeksi. Asiaksi, jonka joku muistaa, jos muistaa, kun koko toteutus on muuten jo suunniteltu valmiiksi. Jos turvallisuus ei ole suunnittelussa mukana alusta asti, tehdään helposti hätäisiä ratkaisuja – eikä ihme, jos näissä tilanteissa turvallisuusasioiden huomioimisen koetaan hidastavan työtä tai tekevän sen jopa mahdottomaksi. Tällaista tilannetta kuvaa myös oheinen kyselyvastaajan tilitys:
”Toisinaan koen, että työsuojelu haittaa työntekoa, suorastaan estää sen. Esimerkiksi tikkaiden käyttökiellon takia jouduin käyttämään telinettä, joka ei mahtunut kulkemaan tilassa. Eihän sellaisessa ole mitään mieltä. Ei työsuojelun tarkoitus kai ole työnteon estäminen? Järjen käyttö on kai edelleen sallittua.”
– valosuunnittelija/teknikko (teatteri, populaarimusiikki & tanssi)
”Suomessa toimijoiden ymmärrys työturvallisuudesta vaihtelee aivan sieltä kuolemaa uhmaavasta välinpitämättömyydestä sellaisiin ’ihan ok’ ja tosi hyviin olosuhteisiin.”
– teknikko, pärjäilijä (klassinen musiikki, populaarimusiikki & tanssi)
Turvallisuuden kehittäminen on pahimmillaan pelkästään reagoivaa, korjausliikkeitä ja jo riehaantuneiden palojen sammuttelua. Kuten kyselyymme vastannut näyttelijä kuvaa, että ”mallimme edelleen on vain ja ainoastaan: ’toimitaan kyllä jos jotain sattuu’”. Perinteisellä lähestymistavalla on toki päästy monilla toimialoilla valtavasti eteenpäin turvallisuusasioissa. Perinteisiä turvallisuuden hallinnan keinoja ei ole tarkoitus unohtaa, ja itse asiassa niitä pitää ottaa entistä systemaattisempaan käyttöön esittävien taiteiden alalla. On tunnistettava vaaroja, opittava sattuneista tapaturmista ja poikkeamista ja toteutettava aidosti vaikuttavia korjaustoimenpiteitä. Mutta ei autoakaan pysty ohjaamaan oikeaan suuntaan pelkkien peruutuspeilien avulla, vaan katse täytyy pitää pääasiassa tulevassa, jotta ei jämähdetä jo tapahtuneisiin epäonnistumisiin ja ongelmiin.
”Yleinen valitus kaikesta on yleistä, mutta sillä ei ole positiivisia vaikutuksia siihen, miten asiat jatkossa hoidettaisiin. Esimerkiksi työturvallisuuden laiminlyönnistä saatetaan puhua avoimesti koko projektin ajan, mutta asian ei oletetakaan muuttuvan.”
– kulttuurituottaja (TV- ja elokuva-ala)
”Alalla vallitsee pelon kulttuuri, epäkohtia ei uskalleta tuoda esiin.”
–tanssitaiteilija (klassinen musiikki, tanssi & TV ja elokuva-ala)
Jotta päästään irti pelon ilmapiiristä ja negatiivisissa asioissa vellomisesta, ongelmakeskeisen puheen rinnalle tarvitaan avointa ja myönteistä keskustelukulttuuria sekä ratkaisuhakuista lähestymistapaa.
Turvallisuus on viime kädessä ihmisen onnistunutta toimintaa
Turvallisuus on monilla aloilla nähty usein myös pakon sanelemaksi. Perusteina vilahtelee se, ”että ei jouduttaisi raastupaan työturvallisuusrikoksesta, jos joku loukkaantuu.” Ajattelutapa lain minimivaatimusten täyttämisestä johtaa päälle liimattuihin pikafiksauksiin.
Uudenaikainen turvallisuusajattelu kääntää ajattelutavan turvallisuudesta päälaelleen: Turvallisuus nähdään olennaiseksi ja kiinteäksi osaksi työskentelyä ja ammattitaitoa, ei irralliseksi pakkopullaksi. Turvallisuutta suunnitellaan osana työn jokapäiväistä suunnittelua, ei sen lisäksi tai siitä irrallisena. Silloin työ sujuu aikataulussa ja ihmiset pääsevät terveenä kotiin. Voidaan sanoa, että turvallisuus on toiminnan ja työskentelyn laadun yksi mittari. Tämä tarkoittaa, että laadukasta ja ammattitaitoista esittävää taidetta ei voi tehdä ilman turvallisuutta.
”Turvallinen työskentely on oleellinen osa ammattitaitoa.”
– tanssija-akrobaatti-näyttelijä (teatteri, tanssi, sirkus)
Isoissa taidelaitoksissa työn suunnittelu on säädelty prosessi, johon liittyvät määrätyt vastuunjaot. Itsensätyöllistäjille tai pienille ryhmille työn ja samalla turvallisuuden suunnittelu on arkisuudessaan sitä, että työn toteutusta pohdittaessa arvioidaan koko ajan myös, mikä työstä tekee turvallista ja mitkä ovat sen edellytykset. Keskeistä on kommunikoida yhteistyötahoille siitä, mitkä ovat vaikkapa vierailevan esiintyjäryhmän työturvallisuuden ehdot. On tärkeää, että isot talot huolehtivat myös vierailevien taiteilijoiden turvallisuudesta, ja isot talot, pienet ryhmät ja yksittäiset freelancerit välittävät turvallisuuteen liittyvää tietoa toisilleen.
On hyvä, että myös taidealan oppilaitoksissa tunnistetaan, että turvallisuusosaaminen on osa esittävien taiteiden alalla työskentelevien ammattitaitoa, ja se sisällytetään opetussuunnitelmaan. Pienissäkin ryhmissä työskentelevillä pitää olla ymmärrys, mitä työn toteuttaminen turvallisesti vaatii. Rahoitusta hakiessa on pystyttävä sanoittamaan, perustelemaan ja budjetoimaan myös turvallisuusnäkökohdat. Niissä yleisissä tilanteissa, että rahaa saadaan haettua vähemmän, pitää olla rohkeutta puntaroida, mitä saadulla rahalla pystytään tekemään turvallisesti. Myös rahoittajilla tulee olla käsitys siitä, mitä esittävän taiteen tekeminen turvallisella tavalla vaatii – taloudellisessakin mielessä.
Turvallisuusnäkökohdat linkittyvät kaikkiin työskentelyn vaiheisiin, ja mitä aikaisemmassa vaiheessa turvallisuusasioita suunnitellaan, sitä mielekkäämpiä ja toimivampia ratkaisuja saadaan. Uudenaikaisessa turvallisuusajattelussa ennakoinnin merkitys korostuu: Ymmärrämmekö ihmisen toiminnan reunaehtoja ja turvallista työskentelyä hankaloittavia tekijöitä? Tunnistammeko ne tekijät, jotka tukevat ja ohjaavat turvalliseen työskentelyyn? Osaammeko luoda edellytykset turvalliselle toiminnalle?
”Tarvittaisiin parempaa ennakkosuunnittelua, jolloin työt pystyisi jakamaan paremmin eivätkä yllätykset sotkisi suunnitelmia.”
-äänimestari (teatteri)
Turvallisuuden kehittyminen vaatii ihmisen toiminnan entistä parempaa ymmärtämistä. Tarvitsemme ymmärryksen siitä, miten eri tekijät työympäristössä ja työn järjestelyissä vaikuttavat toimintaamme, miten toimimme ryhmien ja yhteisöjen jäsenenä. Turvallisuus on kaikkien yhteinen asia: sitä ei voi ulkoistaa yksittäiselle ihmiselle tai taholle, vaikkapa tekniselle päällikölle. Kaikkien osaamista tarvitaan, jotta kaikki olennaiset näkökohdat osataan ottaa huomioon.
Tarvitsemme tahtotilan kehittää esittävän taiteen työntekoa niin, että ihmisille luodaan aidosti mahdollisuus onnistua ja kukoistaa työssään. Turvallisessa työympäristössä ja työryhmässä ihmisen rajallinen kapasiteetti vapautuu vaaranpaikkojen väistelyn tai epäasiallisen kohtelun pelon sijasta työhön keskittymiseen. Taiteelliset prosessit sisältävät aina tietyn määrän epävarmuutta, keskeneräisyyttä ja kaoottisuuttakin. Turvallisesta työympäristöstä ja työilmapiiristä huolehtiminen vähentää tällaisen työn kuormittavuutta. Kun ei tarvitse huolehtia ja pelätä, mielestä vapautuu tilaa uuden ideoinnille, tarkkuudelle ja toisten kuuntelulle. Turvallisuus on se, mikä vapauttaa luovuuden.
Uudenaikaiseen turvallisuusajatteluun liittyy myös positiivisen ajattelun näkökulma. Ihmiset ja työryhmät nähdään turvallisuuden toteuttajiksi eikä heikoimmiksi lenkeiksi. Työyhteisöissä on opittava oppimaan myös hyvistä käytännöistä, hyvin sujuneista harjoituksista tai produktioista. Onnistumiset nostetaan framille ja niistä opitaan yhdessä.
Tätä kutsutaan uudeksi, moderniksi turvallisuusajatteluksi, Safety II. Sen voima on siinä, että pelkästä negistelevästä menneiden epäonnistumisten tuijottamisesta vapautuu energiaa myös eteenpäin menemiseen, asioiden kehittämiseen. Ja siihen on helpompi saada ihmiset mukaan. Turvallisuus on myönteinen asia, ja viime kädessä se on kaikkien toimijoiden etu. Se on sitä, että meistä jokainen pääsisi töiden jälkeen kotiin vähintään samassa, jos ei paremmassa kunnossa kuin töihin meni. Ja tietysti turvallisuus on itsestä ja toisista välittämistä, eikä ponnistelemista lainkirjaimen täyttämiseen rangaistusten pelossa. Viime kädessä turvallisuus on ihmisten onnistunutta, laadukasta ja ammattitaitoista toimintaa – kaikin puolin sujuvaa työtä.
Mitä tämä mystinen Safety II tarkoittaa käytännön tekoina esittävien taiteiden toimialalla?
Tule keskustelemaan siitä maksuttomaan Floor Is Yours -hankkeen työpajaan Helsinkiin tai Ouluun syksyllä www.ttl.fi/floorisyours
