VOS-rahoituksen uudistusprosessissa on annettu ymmärtää, että koko esitystaiteen rahoitus uudistetaan jakamalla uudella tavalla VOS-järjestelmän nykyiset määrärahat. Ajatus on täysin absurdi. Julkinen rahoitus on ammattimaisen esitystaidetoiminnan ydin. Esittävän taiteen rahoitus ei voi olla kiinni pelkästään siitä, mistä yleisö on kulloinkin valmis eniten maksamaan.
Rahoitusuudistus on tarpeen, sillä VOS-järjestelmä on vuodelta 1993. Maailma ja teatterit ovat 25 vuodessa muuttuneet paljon. Teme kannattaa rahoitusjärjestelmän uudistusta, mutta se on tehtävä viisaasti, ammattitaiteen sisällöntuottamisen, tekemisen ja kokemisen perimmäiset tarpeet ja lainalaisuudet ymmärtäen.
Esittävän taiteen parissa työskentelevät temeläiset työskentelevät sekä VOS- että vapaalla kentällä, joten koko kentän haasteet ovat Temelle tuttuja. VOS- ja vapaa kenttä eroavat myös monella tapaa toisistaan. Näkemyksemme on, että molempia tulee kehittää.
VOS-rahoituksen uudistusprosessissa on annettu ymmärtää, että koko esitystaiteen – sekä nykyisen VOS-järjestelmän että vapaan kentän – rahoitus uudistetaan jakamalla uudella tavalla VOS-järjestelmän nykyiset määrärahat. Ajatus on täysin absurdi. Nykyinen valtion rahoitus taiteelle jaetaan laajemmalle joukolle ilman lisärahoitusta! Uudistus ei ole mitenkään mahdollinen tai järkevä ilman lisärahoitusta.
Uudistuksessa on kiinnitettävä huomiota ja taattava alueellinen tasa-arvoisuus niin kulttuurin kokijoiden kuin ammattitaitelijoidenkin näkökulmasta myös tulevaisuudessa. VOS-rahoitusjärjestelmän on mahdollistettava ammattimaisen teatterin ja esitystaiteen tekeminen ja kokeminen ympäri Suomen.
On tärkeää muistaa, että esitystaide ei vaikuta ainoastaan niihin, jotka käyvät katsomassa esityksiä. Taide on tärkeä osa sananvapautta ja se nostaa esille myös niitä asioita, jotka eivät muuten päätyisi tieteen, politiikan tai yhteiskunnallisen keskustelun aiheiksi. Teatteri ja taide muistuttavat, että jokaisen kertomuksen taakse kätkeytyy vastakertomus, toinen totuus. Teatteri antaa parhaimmillaan äänen niille, joiden ääni ei yhteiskunnassa tulisi kuulluksi ollenkaan.
Teatteritaide liittää suomalaiset osaksi maailman kulttuuriperintöä. Se kiinnittää huomiota ilmiöihin, jotka yhdistävät meidät suomalaiset toisiimme, toisiin kulttuureihin – siis toisiin ihmisiin. Taide on maan sivistyksen mitta. Tämän lisäksi taiteella, myös esittävillä taiteilla, on tutkittu ja kiistaton vaikutus kokijoidensa ja jopa alueidensa hyvinvointiin. Historian muistin ja tutkivan luonteensa lisäksi esitystaide voi olla puhtaasti viihdyttävää ja tarjota kokijalleen kaivatun hetken ja paon arjen haasteista.
Julkinen rahoitus on ammattimaisen esitystaidetoiminnan ydin. Esittävän taiteen rahoitus ei voi olla kiinni pelkästään siitä, mistä yleisö on kulloinkin valmis eniten maksamaan. Jatkuvuus, tasa-arvoinen saavutettavuus, sisällön suunnitelmallisuus, kyky uudistua, uudistaa, sekä tarjota myös marginaalisia, vaihtoehtoisia ja uusia kokemuksia vaatii, että esittävän taiteen rahoitus ei ole kiinni vain markkinataloudellisista rahoituslähteistä. Yhteiskunnan tuki on taiteen yhteiskunnallisen, sivistyksellisen ja hyvinvoinnillisen roolinsa vuoksi myös hyvin perusteltavissa.
Kulttuurin arvostus mättää ja rahoitus polkee paikallaan
Valitettava tosiasia on, että päättäjät ja rahoittajat eivät arvosta kulttuuria Suomessa. Sen merkitystä painotetaan juhlapuheissa ja odotetaan, että luovat alat olisivat Suomen talouden veturi. Mutta miksei siihen satsata? Kulttuurin budjetit laahaavat reilusti jäljessä verrattuna vaikkapa muihin Pohjoismaihin. Jos todella tunnistetaan esimerkiksi teattereiden merkitys oman alueensa vetovoimatekijänä, tämän arvostuksen tulisi näkyä myös euroina. Miksi pitäisi kutsua ilmiötä, jossa määrärahat jäädytetään vuosiksi?
Kuntien tuki teattereille on korvamerkittävä. Valtion tuki on vain osa teattereiden julkisesta tuesta. On ehdottomasti turvattava rahoituksen kokonaisuus. Lukuisat teattereita ylläpitävät kunnat ovat vuosia noudattaneet rahoituspolitiikkaa, jossa teattereilta ei välttämättä ole leikattu, mutta tukien indeksejä on korotettua todellista korotusta vähemmän. Kun sama ilmiö on toteutunut valtionosuuksissa, on teattereiden jatkuva dieetillä olo kylmä totuus.
Henkilöstövaltainen taideala työllistää paljon pienellä satsauksella, luo lisää työpaikkoja ja imee tehokkaasti nuoria työelämään. Teattereiden kuluista suuri osa, jopa 70 %, menee henkilöstömenoihin. Tämä johtuu siitä, että esitykset rakennetaan käsityönä teattereissa. Kutakin esitystä varten tarvitaan suunnittelutyötä (teksti, dramaturgia, ohjaus, lavastus, puvut, äänet, valot, kenties videot, musiikki), pajojen (puusepänverstaat, metalliverstaat, ompelimot) valmistustyötä, myyntiä, markkinointia ja vähän hallintoakin. Kun ihmistyötä on paljon, siitä tulee merkittävä kulu, vaikka teattereiden palkat tunnetusti ovat erittäin alhaiset eivätkä lähelläkään suomalaisia keskipalkkoja. Kierrätys ja edullisesti tekemisen taidot ovat teattereissa huippuluokkaa. Nykyinen taidealan alle prosentti valtionbudjetista on yhteiskunnalle erinomaisen kannattava sijoitus. Mitä kokonaisella prosentilla saataisiinkaan aikaan?
Teatterit tinkivät sisällöstä ja taiteellisen henkilöstön määrä supistuu
Tinfon teatteritilastojen perusteella nähdään, että VOS-teattereissa on viime vuosina vähentynyt niin vakinainen taiteellinen henkilöstö kuin vieraileva taiteellinen henkilöstö. Tämä on erittäin huolestuttava trendi. Miten pitkään teatterit pystyvät enää tuottamaan esityksiä, sisältöjä?
Kulukuurilla ollessaan teatteri ulkoistavat jopa ydintoimintojaan. Henkilöstön jaksaminen on kovilla. Monimuotoiset työnkuvat, jossa yhdelle henkilölle kuuluu säännöllisesti kahden tai jopa kolmen henkilön työt, yleistyy. Taiteellisia suunnittelutöitä teetetään tekniikan henkilöstöllä heidän oman työnsä lisäksi. Työelämän kehittyminen on hyvä ja kannatettava asia, mutta kehityksen on oltava kestävää ja reilua, toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Tähän liittyen on todettava: ulkoistettuja toimintoja ei tule huomioida teatterin henkilötyövuosissa.
Työntekijäliitot jätettiin VOS-työryhmästä pois
VOS-teattereiden uudistusta ohjaavaan työryhmään on otettu mukaan työnantajia edustavat järjestöt. Paheksumme tätä ja toteamme kuvan teattereista ja niiden toiminnasta jäävän vajaaksi. Ohjausryhmässä on keskusteltu mm. alan työehdoista ja otettu kantaa niiden uudistustarpeisiin.
Valtionosuusuudistusta on johtanut Sitra, joka on avoimesti kutsunut kaikki asiasta kiinnostuneet järjestämiinsä yleisötilaisuuksiin. Tilaisuuksissa onkin ollut edustajia esittävien taiteiden kentältä, mutta sen lisäksi myös muilta taiteen aloilta. VOS-teattereiden henkilöstöä tilaisuuksissa on ollut vähän, koska tilaisuudet on järjestetty aikaan, jolloin teattereissa ollaan töissä. Johtopäätökset voivat jäädä kapeiksi.
Ensembleteatterit ovat VOS-teattereiden perusta
Pitkäjänteinen, kestävä teatterin tekeminen vaatii kiinteän taiteellisen henkilöstön, ensemblen, jota vierailevat taiteilijat täydentävät. Vierailuteattereitakin tulee olla, mutta teattereiden perustaa ei voi rakentaa projektitoiminnan varaan. Vierailuteatterit voivat toimia poikkitaiteellisina laatuteosten vierailunäyttämöinä, alueensa kulttuurikeskuksina, mutta laajassa mittakaavassa ne eivät voi korvata ensembleteattereiden merkitystä alueillaan.
Ensembleteattereissakin vierailutoimintaa tulee edistää. Tämä tapahtuu parhaiten korvamerkitsemällä osa toimijoiden määrärahoista vierailuille. Vierailuesitysten kustannukset vastaavat täysin omien tuotantojen kustannuksia, joten niiden pysyvä teattereihin tuominen vaatii, että vierailuesitykset ennakkosuunnitellaan kuten teatterin omat esitykset. Niiden tuottamiseen on myös budjetoitava riittävästi. Vierailut ovat palkitsevia, mutta myös vaativia. Niiden tueksi on tehtävä määrätietoista yleisö- ja markkinointityötä. Itsestään, sivutuotteena ei vierailuja synny.
Kehittäminen vaatii syvällistä tietoon alasta
VOS-teattereiden uudistamisessa on oltava rakentavia. Lasta ei tule heittää pesuveden mukana. VOS-teatterit ovat olemassa tuottaakseen laadukkaita esityksiä. Siksi tämän seikan on oltava toiminnan arvioinnissa, rahoituksenkin osalta, keskiössä.
Uudistuksessa on huomioitava, että teattereiden esitystoiminta, niiden ydinsisältö, on kallis taidemuoto. Ala on erittäin työvoimavaltaista. Niin harjoitukset kuin esitykset tarkoittavat usean eri ammattikunnan yhtäaikaista läsnäolemista reaaliajassa. Esitysten tuottamisen tapoja voi varmasti joltain osin kehittää ja päivittää, mutta se on tehtävä perustehtävän ehdoilla.
Ammattimaisen esittävän taiteen tekemisen on rakennuttava alan ammattilaisten työlle. Teattereiden jatkuva rahapula on jo tuonut mukanaan ilmiön, jossa ammattilaisia korvataan harrastelijoilla, opiskelijoilla, alemman palkkaluokan tekijöillä. Se ei ole kestävä tapa toimia.
Teattereiden alueellinen tasapuolisuus ja esitysten saatavuus pitävät lippuhinnat alhaisina. Julkinen tuki on teattereiden ja sivistysvaltion kulttuurin elinehto. Teattereissa käy vuosittain yli 3 miljoonaa suomalaista. Teatteri on televisionkatselun ohella suosituin vapaa-ajanviettotapa Suomessa.
Teatterin tehtävä ei ole vain viihdyttää. Parhaimmillaan se ärsyttää, pistää ajattelemaan, kokeilee. Teattereissa on esitettävä maailmankirjallisuuden klassikkoja, uusia kotimaisia tekstejä, ohjelmistoa kaiken ikäisille. Teatteri on maan sivistyksen mitta.
Sen sijaan että teattereiden taiteellisesta henkilöstöstä supistetaan, tulee huomio kiinnittää siihen, että teatteri hoitaa perustehtävänsä. Huomiota on kiinnitettävä johtamiskulttuuriin, henkilöstön työtyytyväisyyteen, markkinointiin ja viestintään.
Teme kannattaa Teatterijärjestöjen keskusliiton ehdotuksia
Nostetaan viisi vapaan kentän toimijaa VOS-rahoituksen piiriin ja kasvatetaan VOS-rahoitusta näiden teattereiden henkilötyövuosimäärällä.
Luodaan vapaalle kentälle uusi rahoitusporras ja yhä useampi vapaan kentän ryhmä nostetaan 3–5-vuotisen rahoituksen piiriin.
Palautetaan VOS-rahoituksen piirissä oleville toimijoille vuosina 2012–16 leikatut indeksikorotukset (18 miljoonaa euroa) asteittain.
Tuetaan valtion tuen piirissä olevien teattereiden yhteistoimintaa (edellämainitut vierailut)
Lisäksi vierailijoiden matkakulut on säädettävä verottomiksi, sillä työskentelynsä vieraalla paikkakunnalla tuottaa heille lisäkustannuksia. Matkakulujen verottomuus ratkaisee dilemman niin tekijän kuin teattereiden osalta.
Kalle Ropponen ja Karola Baran
Kirjoittajat ovat Temen puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja.
Karola Baran on myös Teatterijärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja.
Ministeriön nimeämä työryhmä valmisteli uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa suositukset rahoituksen periaatteiksi ja niiden taustalla olevat kahdeksan teesiä, jotka julkistettiin helmikuussa 2017. VOS-järjestelmän uudistamista on seurannut Temen oma VOS-työryhmä, jossa on jäseniä Temen hallituksesta ja niistä jäsenjärjestöistä, joita uudistus koskettaa. Myös Teatterijärjestöjen keskusliitto on ottanut kantaa VOS-järjestelmätyöhön.
