Kierrätys on aina ollut osa teatterin tekemistä, sillä resurssit ovat usein rajalliset, toteaa valosuunnittelija Vespa Laine. Hän haastatteli Suomen kansallisoopperan ja -baletin lavastamon esimiestä, Tapio Säkkistä, oopperan hiilijalanjäljen pienentämisestä. Säkkinen toimii oopperan ympäristöpäällikkönä.
Miten ympäristöystävällisyyttä voisi tehostaa esittävän taiteen parissa?
Iso hiilijalanjälki syntyy mm. katsojista, jotka saapuvat esitykseen pitkienkin matkojen takaa. Tähän on haettu ratkaisua yhdistämällä julkisen liikenteen matkalippu esityksen lippuun mm. Turun kaupunginteatterissa. Turussa bussilipun suosio tuplaantui puolen vuoden aikana, mutta toistaiseksi etua hyödyntää vasta 13 % katsojista.
Tällä hetkellä materiaaleja voi kierrättää mm. FB:n ryhmässä Roinaränni, joka on esittävän taiteen toimijoille suunnattu foorumi. Ryhmässä voi etsintäkuuluttaa tietynlaisia materiaaleja ja tavaroita sekä irrottaa varastotilaa tarjoamalla muille itselle tarpeettomaksi jäänyttä materiaa. Nopea vilkaisu kertoo, että tarjolla on ainakin himmentimiä, pyöriä ja saumausvanua kun tarve on erilaisille pumpattaville barbaroille ja messumatoille.
Parhaiten ympäristövastuu toteutuu hyvällä suunnittelulla
Kun etukäteen mietitään, miten lavasterakenteet ja materiaalit kierrätetään tuotannon loputtua, ollaan jo pitkällä. Suomessa ei tällä hetkellä ole tarjolla samankaltaisia palveluja kuin esim. Ranskassa ja Iso-Britanniassa, joissa purkupalvelun ja kierrätyksen voi ostaa ulkopuoliselta firmalta. Jos kulissin rakenne onkin kierrätettävää materiaalia, mutta pinnoite ei, ollaan ongelmajätteen äärellä. Siksi erityisen tärkeää on tietää jo materiaalivalintoja tehdessä, mikä on teoksen elinkaari ja kierrätettävyys. Tähän myös Tapio Säkkinen pureutuu työssään.
Avainasemassa on kouluttautuminen; ymmärrys siitä, mitä hiilitonni on ja luotettavien ekolaskureiden luomista esittävien taiteiden tarpeisiin.
Suomen kansallisoopperan ja -baletin lavastamon esimies Tapio Säkkinen toimii myös oopperan ympäristöpäällikkönä. Hän on toiminut tässä tehtävässä vuodesta 2018 lähtien kehittäen eri toimintatapoja hiilijalanjäljen pienentämiseksi oopperalla.
Suomen kansallisooppera ja -baletti on auditoitu vuonna 2011 Ekokompassi-sertifikaatilla ja on täten sitoutunut ympäristövastuulliseksi toimijaksi. Tapio toimii myös Opera Europan lavastamofoorumin puheenjohtajana sekä on oopperan Green Teamin vetäjä.
Oopperalla ympäristövastuu toteutuu materiaalitehokkuuden lisäämisellä lavastamon, puvustamon ja näyttämön toiminnassa. Käytössä on ns. “standardipalikoita”, joista suunnittelija voi valita 3D-mallintaessaan teosta osaksi lavastusta. Näin vakio-osat, kuten pumppujalat ja portaat kiertävät teoksesta toiseen. Hyvä pienoismalli ja lähtötiedot vähentävät turhaa työtä ja materiaalihukkaa. Sama pätee puvustukseen ja tarpeistoon. Lisäksi hankinnoissa otetaan ympäristönäkökulma huomioon ja ostot tehdään vastuullisilta toimijoilta. Lavastamon materiaalitoimittajien puitesopimusten kilpailutuksissa edellytettiin toimttajilta ympäristösertifikaattia.
Koska teosten elinkaari voi olla pitkäkin, varastointi vie luonnollisesti paljon tilaa. Varasto ei ole oopperatalon yhteydessä ja logistiikan tehostaminen onkin viety huippuunsa. Kaikilla teoksen osilla, lavaste-elementeillä, puvuilla ja tarpeistolla on omat viivakoodinsa ja seurantaohjelman avulla tiedetään tarkalleen, missä Oopperan kummituksen naamio milloinkin on. Järjestelmän avulla voidaan siis tilata varastolta tavaraa oopperatalolle kootusti, kuormat voidaan ajaa täydellä lastilla ja varastokuljetusten määrä vähenee.
Erityisen tärkeää on tietää jo materiaalivalintoja tehdessä, mikä on teoksen elinkaari ja kierrätettävyys. Tähän myös Tapio Säkkinen pureutuu työssään.
Kokonaisia teoksia myös myydään, jolloin niiden elinkaari pitenee. Ympäristöystävällisin teos lieneekin se, jota esitetään pitkään. Suomessa yleisömäärät ovat toki rajalliset, mutta osaamisella on kysyntää ulkomailla. Myös teosten osia on myyty, mutta tässä tekijänoikeudet usein hankaloittavat kierrätystä. Teattereissakin yhteistuotannot, jotka suunnitellaan soveltuvaksi monen teatterin ohjelmistoon ja toteutetaan “talorajat” ylittäen on tehty, joskin niiden soisi yleistyvän.
Suomen kansallisoopperan ja -baletin teosten romutus tapahtuu lavastevarastolla, jossa esimerkiksi puu ja metalli erotellaan ja ne menevät kierrätettäväksi. Myös kemikaalien turvallinen käyttö ja vaarallisten jätteiden oikea hävitys varmistetaan. Pääsääntöisesti epäekologisten materiaalien käytöstä on luovuttu ja usein ekologiset maalit ja pintakäsittelyaineet ovat myös työturvallisempia. Mitä paremmin taiteellinen suunnittelutiimi on sitoutettu kestävän kehityksen mukaiseen suunnitteluun, sen helpompaa on myös jälkipyykki. Säkkinen kertoo, että Yhdysvalloissa monet tahot tekevät sopimukset niin, että tekijänoikeus raukeaa esitysjakson jälkeen ja lavastus tai sen osat ovat vapaasti myytävissä. Ranskassa toimii kaksi suurempaa teosten romutusfirmaa, joista toinen käyttää osat uudelleen ja toinen purkaa osiin, sekä antaa raportin eri materiaalien kierrätyksestä, uusiokäytöstä ja sekajätteestä.
Oopperalla toimii Green Team-työryhmä, jonka tehtävänä on kerätä EKO-ideoita ja viedä niitä eteenpäin
Säkkisen mukaan hyviä ideoita tulee koko ajan myös lavastamon työntekijöiltä, joten ympäristöystävällisen ajattelun voidaan katsoa jo uineen toimintatapoihin. Henkilöstöä myös kannustetaan hyöty- ja työmatkaliikuntaan ja ooppera tarjoaakin turvalliset pyörätelineet 118 polkupyörälle, sekä pyörien pesu- ja korjauspaikan työntekijöilleen.
Euroopan oopperataloissa laatu- ja hinta-arvioiden yhteyteen on nousemassa kestävä kehitys. Avainasemassa on kouluttautuminen; ymmärrys siitä, mitä hiilitonni on ja luotettavien ekolaskureiden luomista esittävien taiteiden tarpeisiin. Tällaista luotettavaa laskuria ei tällä hetkellä ole. Vaikka hiilijalanjälkeä haluaisikin mitata, on aina jokin toinen näkökulma, joka laskelmissa pitäisi ottaa huomioon. Silti jostain on lähdettävä liikkeelle ja Säkkisen ehdotus onkin, että budjetteihin lisättäisiin hiilikuorman osuus. Tämän hän toivoo toteutuvan oopperalla ennen eläköitymistään. Lisäksi unelmana on pilotoida hiilijalanjälki-esitys, jossa esitykselle asetettaisiin tietty mittaristo, jonka sisällä esitys toteutettaisiin ympäristövastuullisesti.
Säkkisellä on vielä työsarkaa jäljellä, sillä oman arvionsa mukaan oopperan ekologisuus “Ei ole erinomaista vielä. Paljon hyvää ja paljon tekemättä.” Jätteiden lajittelun infrastruktuuria pitäisi tehostaa ja kuljetuksia pystytään vielä optimoimaan. Tutut työryhmän jäsenet Aika ja Resurssit ovat myös toivelistalla, jotta sidosryhmien ja tuotantojen omat hiilijalanjäljet saataisiin mittaukseen ja sitä kautta käynnistettyä uusia kestävyysprojekteja.
Tapio näyttää revittyä paperinpalasta, josta on tullut yksi lasikuidun korvaajista lavastamolla. Kyseessä on sellulevyarkki, joka kastettaessa liimaan muotoutuu kankaan tavoin muotin päälle ja kuivuessaan kovenee niin lujaksi, että sen päällä voi esiintyä ja hajottaminenkin vaatii kunnon vasarointia. Materiaali on kevyt ja sen hävittäminen helppoa. Euroopan oopperataloissa sitä kutsutaan Tapio-paperiksi, koska Säkkinen on esitellyt materiaalin kollegoilleen Euroopassa, joskaan se ei ole hänen keksintönsä.
Samalla tavoin, kuin esityksen estetiikan raamit luodaan helpottamaan ja yhtenäistämään suunnittelullisia valintoja, voidaan ekologisuus ottaa luontevaksi osaksi työkalupakkia. Se voi myös antaa uusia pirteitä näkökulmia suunnittelutyöhön. Esimerkiksi energiaa säästävien LED-valonlähteiden käyttäminen valosuunnittelussa vaatii adaptoitumista ja hyvää yhteistyötä suunnittelijoiden välillä, sillä valonlähde ei välttämättä toista kaikkia haluttuja sävyjä. Toistaiseksi LED:n tuottamassa valkoisessa valossa ongelmallisia ovat mm. turkoosin, vihreän ja punaisen sävyt, puhumattakaan eri valmistajien laatueroista. Siksi tärkeämpää onkin pohtia koska ja mistä suunnasta tätä valonlähdettä käytetään, kuin käytetäänkö sitä ollenkaan.
