Huomenta. Kiitos. Anteeksi. Näkemiin. Siinä työyhteisötaitojen ja työhyvinvoinnin pitkähkö oppimäärä.
Tätä aihetta käytiin läpi alustuksin ja keskusteluin Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n ja Teatterialan Ammattilaiset TAM:n yhdessä järjestämässä Paranee vanhetessaan –seminaarissa, jossa mietittiin iän vaikutusta työssä suoriutumiseen ja menestymiseen. Mukana oli noin 30 osallistujaa. Työpajan veti tutkijatohtori Susanna Kultalahti, joka työskentelee Vaasan yliopiston johtamisen akateemisessa yksikössä.
Koska ikä on ihmisiä kategorisoiva tekijä ja ymmärrettävästi luonnollinen osa identiteettiämme, se aiheuttaa heijastumia myös työpaikalle. Tarvitsemme taitoja, joiden avulla voimme käsitellä työelämän monimuotoisuutta.
Seminaarin taustana oli ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat haasteet – kuten myös mahdollisuudet. Ihmisen ikä ei ole yksiselitteinen, sillä meillä jokaisella on monta ikää:
– kronologinen ikä eli kuinka vanhoja me olemme kalenterin mukaan
– biologinen ikä eli kuinka vanha – tai nuori – ruumiimme on
– psykologinen ikä eli kuinka vanhaksi – tai nuoreksi – me itsemme tunnemme
– sosiaalinen ikä eli mitä meidän ikäiseltämme odotetaan (esimerkiksi käyttäytyminen tai pukeutuminen)
– työmarkkinaikä eli mitä työnantajat meidän ikäisestämme ajattelevat.
Näiden eri ikien välillä me tasapainottelemme.
Usein korostuu luonnollisesti kronologinen ikä, koska sitä on helppo mitata ja havainnoida. Se luo myös tietynlaisia odotuksia siitä, mitä meillä on annettavaa ja joskus stereotyyppisiäkin oletuksia siitä, mihin pystymme ja mikä meille sopii. Koska ikä on ihmisiä kategorisoiva tekijä ja ymmärrettävästi luonnollinen osa identiteettiämme, se aiheuttaa heijastumia myös työpaikalle. Tarvitsemme taitoja, joiden avulla voimme käsitellä työelämän monimuotoisuutta.
Työyhteisötaidot, joka on kattavampi ja mukavampi ilmaisu alaistaidoille, kuuluvat työyhteisössä kaikille. Ne ovat yksinkertaisimmillaan sitä, miten me olemme ihmisiä toisille ihmisille.
Ne koostuvat paitsi tekoina ja käyttäytymisenä, myös asennoitumisena muita työntekijöitä, esimiestä ja työnantajaa kohtaan. Esimerkiksi toisten auttaminen, iloisuus, myönteisyys, arvostus ja ystävällisyys ovat työyhteisötaitoja, joita varmasti me kaikki odotamme toisiltamme.
Joskus työpaikoilla meihin fiksuihin ihmisiin menee kuitenkin joku, joka saa meidät toimivaan ikävästi ja haitallisesti joko yksittäistä työntekijää tai koko työyhteisöä kohtaan. Se joku voi olla vanhat kaunat, tyytymättömyys, pelko, epävarmuus tai hiertämään jäänyt asia jopa vuosien takaa. Suuri osa työyhteisöä haittaavista tekijöistä olisi hoidettavissa puhumalla ja luomalla ilmapiiri, jossa asioita voi nostaa tuvallisesti esiin. Se ei taas onnistu ilman huomiota työyhteisötaitojen merkityksen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Pirstaleinen työelämä ja sirpaleiset työsuhteet kuitenkin vaikeuttavat asioiden rakentavaa käsittelyä ja vuorovaikutuksellisten suhteiden luomista erilaisissa ja vaihtuvissa työyhteisöissä. Moni tärkeä työyhteisötaito, kuten arvostus, luottamus sekä moninaisuuden hyödyntäminen ja tunnistaminen vaativat aikaa ja resursseja. Hektisessä työssä ja pirstaloituneessa työnkuvassa sille ei usein jää kuitenkaan aikaa.
Työyhteisötaitoihin liittyy vahvasti myös työhyvinvointi, joka on fyysinen ja psyykkinen kokemus. Erityisen haastavan työhyvinvoinnista tekee se, että se on myös hyvin subjektiivinen kokemus. Perustana on oltava hyvä toimintakyky eli fyysinen hyvinvointi, jonka päälle voidaan rakentaa muita työssä viihtymisen ja menestymisen edellytyksiä. Työterveyslaitoksen Jari Hakasen mukaan työntekijän olisi koettava tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista työssä viihtyäkseen. Amerikkalaisten tutkijoiden Edward Decin ja Richard Ryanin mukaan ihmisen motivaatio ja hyvinvointi koostuu puolestaan omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteisöllisyydestä: ihmisellä on oltava vastuuta ja valtaa, kykyä ja taitoja sekä hyvä verkosto ympärillä.
Hakasen ja kumppaneiden tutkimusten perusteella meillä on mahdollisuus vaikuttaa työkavereihimme ja heidän hyvinvointiinsa siten, että me itse koemme työmme merkitykselliseksi ja samaan aikaan työkaverimme kokevat meidät ystävällisiksi. Helppoa, eikö vain – eikä maksa paljoa!
Yhteisöllisyys nousi tärkeäksi tekijäksi myös työpajaan osallistuneiden keskuudessa. Haasteita tuo kuitenkin työn pirstaleinen luonne ja freelancerina toimiminen: on vaikea samaistua eri työyhteisöihin, oppia kunkin organisaation kulttuuri ja toimintatavat sekä päästä sisälle eri työyhteisöjen käytänteisiin. Jaottelu vakituisen henkilökunnan ja freelancereiden välillä vaikuttaa myös etuihin ja oikeuksiin. Tätä voidaan kompensoida muilla työn merkittävyyttä tuottavilla tekijöillä, kuten vapaudella, työn monipuolisuudella ja itselle merkityksellisellä sisällöllä.
Työn merkityksellisyyden kokemus ei kuitenkaan maksa vielä laskuja. Taloudellinen epävarmuus, huoli toimeentulosta ja lyhyet pätkätyöt ovat kuormittavia. Yhtälö, jossa pitäisi samanaikaisesti etsiä toimeentuloa, kuten seuraavaa projektia tai apurahaa, huolehtia omasta työhyvinvoinnista ja vielä kehittää omaa osaamistaan vastaamaan paremmin tulevaisuuden tarpeita, voi olla raskas.
Ikääntyminen ei kuitenkaan ole yksiselitteisen huono asia. Ikä tuo mukanaan kokemusta ja varmuutta, joka auttaa keskittymään oikeisiin asioihin, helpottaa tunnistamaan oman osaamisensa ja mielenkiinnon kohteet – sekä myös asiat, joita ei (vielä) osaa tai joihin ei tunne vahvaa innostusta. Myös haastavat tilanteet on helpompi kohdata, sillä epäonnistumiset ja vaikeat tilanteet ovat opettavaisia, iän myötä itsensä arvostaminen on lisääntynyt ja itselleen on myös armollisempi.
Nämä ovat arvokkaita asioita minkä ikäiselle tahansa.
Sen vuoksi olisikin tärkeä saattaa yhteen eri-ikäisiä työntekijöitä ja auttaa heitä käsittelemään vahvuuksiaan ja kehittämisen kohteitaan yhdessä. Nuorilla on paljon oppimista ja ammentamista vanhempien kollegoiden kokemuksesta, mutta myös nuorilla on paljon annettavaa vanhemmille: muuttuva työelämä, monipuolistuvat toimenkuvat ja digitalisaation mukanaan tuomat mahdollisuudet ovat usein nuorille luonnollisempia. Erilaisissa työryhmissä tai vaikka työparityöskentelyssä oppii huomaamattaan kohtaamaan eri-ikäisiä ja hyötymään heidän vahvuuksistaan. Samalla se tarjoaa myös uusia näkökulmia omaan työhön ja auttaa osaltaan työhyvinvoinnin kokemuksen vahvistamisessa.
Tanssi-, sirkus- ja teatterialan tehtävät ovat usein fyysisiä ja ikääntymisen merkitys vaikuttaa työn suorittamiseen enemmän kuin monella muulla alalla.
Tällöin korostuu työn uudelleen muotoilu ja kokemuksen hyödyntäminen erilaisissa työtehtävissä. Se vaatii työnantajalta avoimuutta ja halua muotoilla työtehtäviä toisella tavalla, mutta myös työntekijältä uudenlaista asennoitumista omaan työuraan ja siihen, millaiseksi ammattilaiseksi itsensä identifioi. Myös työyhteisön merkitys on suuri, sillä työn sisällöistä sopimisen on kuljettava käsi kädessä oikeudenmukaisuuden ja reilun pelin kanssa – sääntöjen on oltava kaikille samat.
Tällöin korostuu taas työyhteisön voima ja yhtenäisyys, jota voidaan vahvistaa vain työyhteisötaitojen avulla.
