Työelämän haasteet 40 vuotta sitten, osa 2

Miltä työelämä näytti, mistä Temessä puhuttiin? Tämä juttusarja käy läpi Meteli-lehtiä 70 – 90 -luvuilta. Osa 1, osa 3 ja osa 4 ovat luettavissa näiltä sivuilta.

Osa 1 tutkaili STY:n/Temen alkuvuosia 1973–1975. Vuosi 1975 oli käännekohta ja merkittävä vuosi STY:n elämässä. Se oli ammattimaistumisen ja vakiintumisen vuosi. STY:n asema ammattiliittona tunnustettiin ja yksi osoitus tästä oli Teatterialan työttömyyskassan perustaminen. Sitä STY hoiti yli 20 vuotta, kunnes viranomaisilta tuli 90-luvun lopulla käsky fuusioitua isompaan kassaan.

Tämä juttu liikkuu vuosissa 1976–1979. Näitä vuosia leimaavat ristiriidat ja vastakkainasettelu. Kulttuuripolitiikassa vallitsee ”asemasota”, jossa taiteen ja kulttuurin puolustajat kokevat jatkuvia pettymyksiä. Syytökset ovat kovasanaisia, mutta asiapohjaisia. Taiteen pelätään virkamiehistyvän ja teattereiden kunnallistuvan. Työehtosopimusneuvottelut jumittavat toista vuotta, mutta vihdoin vuonna 1979 STY saa Teatterialan työehtosopimuksen neuvoteltua. Ennen tätä yhteistä ns. runkosopimusta kukin liitto neuvotteli STY:n vedolla omat liittokohtaiset työehtosopimukset. Neuvottelu-urakka on ollut raskas ja työläs. Puoluepolitiikasta ei STYöläisessä puhuta eikä pukahdeta. Tämä on tietoinen valinta. Sekä STY:n että Temen linja on ollut puoluepoliittinen sitoutumattomuus. Myöskään maailmanpoliittisesta tilanteesta ei kirjoiteta eikä suomettumista voi havaita.

Kulttuuripolitiikassa vallitsee ”asemasota”, jossa taiteen ja kulttuurin puolustajat kokevat jatkuvia pettymyksiä.

Toukokuussa 1975 ilmestyi ihkaensimmäinen STYöläinen, mutta jo seuraavana vuonna sitä kutsuttiin kuukausitiedotteeksi. Se oli nippu konekirjoitusliuskia, joita kopiokoneella monistettiin, ja niitti kulmaan. Tiedotteita ilmestyi kuusi ja ne olivat noin 10-sivuisia. Tuon ajan tekniikalla toteutettuna, kun ei ollut sähköpostia eikä frankkeerauskonetta, STYöläinen on ollut vaativa ja aikaavievä. Jokainen monistenippu oli käsityötä alusta loppuun. Kaikilla STY:n jäsenliitoilla oli oma palstansa tiedotteessa. Kukin hallitus viestitti oman liiton omista asioista jäsenilleen, pääasiassa työehtosopimuksista, seminaareista ja koulutuksista. Koulutus olikin koko 70-luvun yksi keskeisimpiä teemoja liittojen tiedotuksessa. Koulutus painottui joko ammatilliseen koulutukseen tai TES-koulutukseen.

STYöläinen muistutti lyhyesti jäsenasioista, kuten jäsenmaksuista. Teatterikohtaisia asiamiehiä etsittiin ja muiden liittojen kanssa käydyistä neuvotteluista kerrottiin lyhyesti, kuten SETin kanssa käydyistä jäsenyysneuvotteluista ja siitä, että STY neuvotteli SAK:n jäsenyydestä. Molemmat jäsenyydet toteutuivat vasta tulevilla vuosikymmenillä.

HANKI tietoja, TARKISTA ovatko ne oikeita, TEE johtopäätöksiä. OSALLISTU ja VAIKUTA sinua koskevissa kysymyksissä.

Suomen Lavastustaitelijain Liitto SLL:n palstalla Timo Martinkauppi kirjoittaa (STYöläinen 4/76): ”STYöläinen on yksi kanava, jota yritetään kaikkien teatterityöntekijöiden etujen vuoksi pitää auki. Tämä osasto, mitä luet, on yksi yritys pitää vireillä ammattikunnan tietoisuutta ja valppautta sitä koskevissa kysymyksissä. Se on mahdotonta ilman ammattikunnan jokaisen jäsenen omaa tiedonhalua ja tietoisuutta tietojen hankkimisen välttämättömyydestä. HANKI tietoja, TARKISTA ovatko ne oikeita, TEE johtopäätöksiä. OSALLISTU ja VAIKUTA sinua koskevissa kysymyksissä.”

SLL kertoo, että teatterityönantajat eivät vastaa TES-neuvottelupyyntöihin ja toivoo että nämä eivät tietoisesti vitkuttele. Samalla SLL kertoo, että MTV:n palveluksessa olevat pukusuunnittelijat aikovat haastaa työnantajansa oikeuteen tekijänoikeuslain nojalla, sillä MTV on vuokrannut heidän suunnittelemiaan pukuja ulkopuolisille maksamatta suunnittelijoille korvausta.

Vuosina 1977–1978 STYöläisen formaatti pienenee puoleen entisestä (A4:stä A5:een), mutta se on edelleen kopioitu monistevihko, johon liittojen logo tyylitellään tussilla otsikoksi. Taidepoliittisten kirjoitusten määrä kasvaa. Puheenjohtaja Raija-Sinikka Rantala kirjoittaa Teatteripoliittisen tilannekatsauksen, jossa hän syyttää maan hallitusta taantumuksellisuudesta ja kulttuurivihamielisyydestä: näyttämötaidetoimikunnassa on diletantteja ”asiantuntijoita”, joille teatteri on vierasta ja Pasila-projekti säästetään hengiltä. Siinä oli kysymys Teatterikoulun opetusteatterin saamisesta Pasilaan, mutta hankkeesta luovuttiin säästösyistä. Kuntia Rantala moittii ymmärtämättömyydestä ja ahneudesta (STYöläinen 1/77):

”Teatterin johtoon halutaan virkamies, joka ei anna taiteen tuulien itseään soudatella, vaan ostaa ja myy, mieluiten viimeistä sijaa myöten ja jo vuosiksi eteenpäin.”

Osansa saavat myös työnantajaliitot:

”Ne [työnantajaliitot] ovat välikäsi, jonka avulla palkkaus on vuodesta toiseen onnistuttu pitämään kuopassa.” (….) ”Kun yleinen ansiotason nousu vuosina 1969–1975 on ollut 129 %, ovat näyttelijöiden palkat kohonneet samana aikana 60 %. He ovat siis jääneet jälkeen 49 %. Näyttelijät ovat olleet alan vahvimmassa liitossa. Miten mennee muilla? Tai toisin sanoen: minkä muun alan työntekijä saa nelivuotisen korkeakoulutasoisen opiskelun ja siitä seuranneiden opintolainojen katteeksi kahdentuhannen markan tienoilla liikkuvan alkupalkan?”

Vuodet 1976 ja 1977 olivat turhauttavia TES-vuosia. Mitkään neuvottelut eivät edenneet ja pettymys purkautui STYöläisen sivuilla useaan otteeseen.

Vuodet 1976 ja 1977 olivat turhauttavia TES-vuosia. Mitkään neuvottelut eivät edenneet ja pettymys purkautui STYöläisen sivuilla useaan otteeseen. Suomen Teatteriohjaajien Liitossa STOhL:ssa mitta tuli täyteen helmikuussa 1977. Liitto julistaa hakusaarron Rauman Kaupunginteatteriin ja tekee julkilausuman teattereiden kiinnitysmenettelystä ja kysyy ratkaiseeko poliittinen sopivuus vai ammattipätevyys.

”Teattereiden takapajuisen hallintomallin suomat valtuudet antavat mahdollisuuden kunnallispoliittiseen junttaukseen, jossa työntekijän oikeusturva – jopa ihmisarvo – käyvät kyseenalaisiksi. Tämä kaikki tapahtuu samalla kun teatteritaiteilijoita yritetään laman hätäkelloja soitellen tehdä alhaisiin palkkaluokkiin kytkettyjä kunnallisia virkamiehiä.”

STOhL on raivoissaan siitä, että teatteriohjaajien työehtosopimusneuvottelut ovat jatkuneet tuloksettomina vuoden.

Huhtikuussa 1977 STY:n puheenjohtaja vaihtuu. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantala väistyy ja teatteriohjaaja Heikki Mäkelä nousee johtoon. Mäkelä kannustaa joukkoja jaksamaan yhteisten asioiden hoitamisessa. Rantala toivoo STY:n kehittyvän ja yhdistävän ”teatterintekijät puolustamaan oikeuttaan tehdä parasta mahdollista taidetta parhaissa mahdollisissa työolosuhteissa”.

STTeL:n Onni Riipinen kirjoittaa STYöläisessä (5/77), että nykyinen TES-neuvottelumalli on ”tullut tiensä päähän”. Pitäisi löytää uusi malli. Se voisi Riipisen mukaan olla koko sty-läisten yhteinen runkosopimus, johon liittojen erilliset työehtosopimukset niputettaisiin. ”Nykyisestä käytännöstä kärsivät tällä hetkellä eniten toimihenkilöt, joilta puuttuu tes kokonaan, ja ohjaajat, joiden neuvottelut ovat kestäneet jo lähemmäs puolitoista vuotta.”

Lokakuussa 1977 STYöläiseen satsataan ja se alkaa ilmestyä painettuna. Pääsihteeri Soila Lehtonen kirjoittaa uudistuneesta lehdestä, ettei ulkoasun parantaminen ole ainoa tavoite. Lehti alkaa ilmestyä vähän harvemmin ja ”salamatiedottamisesta voidaan siirtyä perusteellisempaan keskusteluun”. Samassa lehdessä ay-sihteeri Raimo Söder kertoo runkosopimuksen tavoitteista: sen olisi tarkoitus olla voimassa maaliskuussa 1979.

Puheenjohtaja Heikki Mäkelä on synkkänä STYöläisessä (8/77): ”Paria varovaista ja puolinaista lupausta lukuun ottamatta ei yksikään vuosikymmenen alussa tehdyistä teatterialan uudistusesityksistä ole toteutunut. Ei ole valtion teatterikorkeakoulua eikä Pasilan uudisrakennusta, ei ole ratkaistu alueellisen teatteritarjonnan ongelmia pitkällä tähtäyksellä, kotimaisen näytelmäkirjallisuuden tukea ei ole saatu kunnolla aikaan, liikkuvien teatterien toiminta on yhä uhanalaista, teattereiden hallinnossa on menty pikemminkin taakse- kuin eteenpäin, alan palkkataso on yhä kuopassa. Työehtosopimusneuvottelut ovat käyneet yhä kitkaisemmiksi, puoluepoliittinen kähmintä on sanellut eri teattereissa tärkeitä henkilöstö- ja ohjelmistoratkaisuita – taiteen asema on kaiken kaikkiaan jätetty pahasti paitsioon, milloin lamaan, milloin muihin seikkoihin vedoten.”

Kajaanin Kaupunginteatterin kunnallistaminen kuohutti vuonna 1978. Siitä uutisoitiin niin valtakunnan mediassa kuin STYöläisessä. Kohu aiheutui siitä, että työntekijöiden palkkoja aiottiin alentaa jopa 200 markalla kunnallistamisen yhteydessä. STYöläisessä pelättiin, että ”mikäli Kajaanissa onnistuttaisiin pakottamaan työntekijät palkanalennuksiin, tultaisiin samaa yrittämään myös muilla paikkakunnilla”. (STYöläinen 1/78)

”Teattereita kunnallistetaan jatkuvasti. Muutaman vuoden sisällä lähes kaikki keskisuuret teatterit tulevat olemaan kuntien hallinnassa. Kunnallisia ovat jo tällä hetkellä Turku, Lahti, Kemi, Lappeenranta, Oulu, Rovaniemi ja Kuopio. Tänä vuonna kunnallistettaneen Joensuu ja Kajaani. Kunnallistamissuunnitelmat ovat vireillä myös Raumalla, Porissa ja Vaasassa.” Näin ay-sihteeri Juha Jakonen STYöläisessä 3/78. Hän totesi, että STY:n täytyy pitää kunnalliset teatterit teatterialan työntekijäliittojen piirissä.

STYöläinen on taas vuonna 1979 vähän tuhruinen monistenippu huokoisella kopiopaperilla, mutta tyyli on uudistunut. Kieli on parantunut ja uudissanoja käytetään tottuneesti. STYöläinen 1/79 antaa jäsenille veroneuvontaa ja tekee kyselyn freelancereiden sosiaaliturvan epäkohdista! Siis vuonna 1979 käytetään sanaa freelancer ja puhutaan jo heidän sosiaaliturvaongelmistaan. Lehti tekee jäsenhankintaa: takakannessa on täytettävä ja postitettava jäsenhakemus työttömyyskassaan ja lehdessä on juttu siitä, mitä jäsenmaksun vastineeksi saa. Lisäksi lehti kertoo valtakunnallisesta tupo-ratkaisusta ja teatterialan työehtosopimusneuvotteluiden käynnistymisestä. Yhteinen Teatterialan työehtosopimus syntyykin toimintavuoden aikana ja sen sisällöstä lehti tiedottaa jäsenille. Puheenjohtaja Heikki Mäkelä toteaa: ”Tähän sopimukseen on päästy neuvotteluista huolimatta, ei niiden ansiosta.” (STYöläinen 4/79). Takkuisten TES-vuosien jälkeen toivon STY:lle seesteisempää 80-lukua, jota käsitellään seuraavassa lehdessä.