Työehtosopimusneuvottelut käyvät kuumimmillaan teollisuusaloilla ja kohta kunta-alallakin. Myös Temen alojen neuvottelukierrokset ovat käynnistyneet.
Osa työnantajajärjestöistä ja yrityksistä on perännyt yleissitovista työehtosopimuksista luopumista. Työehtosopimusten vastainen puhe sai vauhtia vuonna 2016 Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n muutettua sääntöjään siten, ettei se enää osallistu työehtosopimusneuvotteluihin.
Parhaillaan puunjalostusalan suuryritys UPM ei suostu neuvottelemaan työntekijöitä edustavan Paperiliiton kanssa koko yhtiötä koskevaa työehtosopimusta. Koska edellinen työehtosopimus on sanottu irti, eikä UPM:llä ole voimassa olevaa työehtosopimusta, työehtosopimusneuvotteluja vauhdittaakseen Paperiliitto on julistanut lakon. Lakko jatkuu näillä näkymin helmikuulle.
– UPM on konkreettinen esimerkki työnantajapuolen koventuneesta linjasta suhteessa työehtosopimuksiin. Se on ikävä ja huono muutos, koska työehtosopimukset ovat myös työnantajan etu, Temen toiminnanjohtaja Karola Baran sanoo.
Paikallinen sopiminen syntyy keskustellen
Työnantajat ovat jo pitkään vaatineet työpaikkakohtaista paikallista sopimista joustavuuden nimissä. Baran toteaa, että paikallinen sopiminen on hyvä asia, mutta ei silloin, kun työnantaja haluaa lisätä yksipuolisesti päätösvaltaansa. Ammattiliittojen huolena on, että paikallinen sopiminen edistäisi työnantajan yksipuolista sanelua työehdoista, kuten palkkauksesta.
– Paikallisen sopimisen pitäisi olla aitoa neuvottelua. Työntekijäpuolella on paljon sellaista tietoa, jota työnantajalla ei ole. Jos käydään aitoa vuoropuhelua, löydetään parhaat vaihtoehdot. Yleissitovat työehtosopimukset ovat työehtosopimusten kruununjalokiviä. En tiedä, mikä olisi parempi sopimisen tapa, Baran toteaa.
UPM haluaisi jokaiselle viidelle liiketoiminta-alalleen oman työehtosopimuksensa. Lisäksi yhtiö vaatii työajan lisäämistä 100 tunnilla korvauksetta. Se ei käy työntekijäpuolelle.
Pois palkkakuopasta
Temeläisillä aloilla ei ole varaa kutistaa palkkoja. Baranin mukaan kaikki Temen edustamat alat ovat matalapalkka-aloja.
– Esimerkiksi tanssijat ovat alipalkattuja verrattuna näyttelijöihin, vaikka heillä on samantasoinen korkeakoulutus ja työtehtävät ovat toisinaan samankaltaisia. Näyttelijä puhuu, tanssii ja laulaakin esimerkiksi musikaaleissa, kuten myös tanssija.
Baran sanoo, että neuvotteluissa pyritään pitämään huolta, ettei mikään ammattiryhmä jäisi palkkakuoppaan.
Työehtosopimukset ovat jatkuvan kehityksen kohde. Tälläkin hetkellä vierailevan dramaturgin työehtoja ei ole määritelty, vaikka se on teatterin vanhimpia ammatteja. Myöskään lavastemaalari-nimikettä ei ole mainittu tesseissä.
– Teme haluaa yksilöidä työnimikkeitä tehtävien mukaan. Työnantaja haluaisi mennä toiseen suuntaan vaatimalla yleisnimikkeitä, joiden työnkuva olisi vapaammin työnantajan määritettävissä.
Kaikki samassa veneessä
Vaikka puu- ja paperialan työehtosopimusneuvottelut voivat tuntua kaukaisilta taide- ja kulttuurialan työehdoista neuvotellessa, molemmat alat ovat loppujen lopuksi samassa veneessä. Työehtosopimuksia neuvotellessa käsitellään paitsi alakohtaisia myös koko yhteiskunnan tulevaisuudennäkymiä. Perusasetelma on, että työntekijä myy työsuoritustaan työnantajalle palkkaa vastaan. Siksi neuvottelujen yhteydessä puhutaan usein palkkatasosta ja palkankorotuksista. Palkansaajapuolen neuvottelijat yrittävät viimeiseen saakka pitää kiinni työntekijöiden toimeentulosta ja ostovoimasta. Yleensä katsotaan, minkälaisin eduin niin sanotut vientialat – joihin puunjalostus kuuluu – pääsevät sopimukseen. Takavuosina siitä on muodostunut niin sanottu yleinen linja.
– Mekin haemme palkankorotuksiin yleistä linjaa. Pienipalkkaisilla aloilla myös palkankorotuksista tulee pitää huolta muiden työehtojen lisäksi.
Neuvotteluissa on kysymys myös reiluudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Siksi työehtosopimuksiin on kirjattu työntekijöiden työpäivien pituudesta, tauoista, lomista ja sairauslomista. Baran toteaa, että luovilla aloilla työolot vaativat kehittämistä. Usealla temeläisellä alalla on jaksamisen ongelmia, sillä alalla tehdään usein pitkiä päiviä ja pitkiä viikkoja.
– Työstä palautuminen ei onnistu terveydenhuollon suositusten mukaisesti. Tämä on ongelma monilla toimialoillamme ja haluamme siihen muutoksen, Baran vaatii.
Lue lisää työehtosopimuksen merkityksestä TÄSTÄ.
Lue lisää tämän neuvottelukierroksen tunnelmista TÄSTÄ.
Työmarkkinaneuvottelujen lyhyt historia
Vuodesta 1940 lähtien työmarkkinaosapuolet eli palkansaaja- sekä työnantajajärjestöt ovat neuvotelleet palkansaajien oikeuksista ja kirjanneet ne työehtosopimuksiin. Vuodesta 1968 on ollut tapana sopia työehtosopimuksien sisällöstä tulopoliittisissa eli tupo-neuvotteluissa kolmikantaisesti. Kolmikantaan kuuluivat työnantajajärjestöjen, palkansaajajärjestöjen ja valtiovallan edustajat. Kolmikantaneuvotteluiden tavoitteena oli saada maahan ennakoitavat ja rauhalliset työmarkkinat. Toisin on nyt, kun monet työnantajajärjestöt haluavat irtautua palkansaajajärjestöjen kanssa neuvotelluista työehtosopimuksista.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK muutti vuonna 2016 sääntöjään niin, ettei se enää neuvottele työehtosopimuksia, vaan toimii yhteiskunnallisena vaikuttajana. Työnantajajärjestö Metsäteollisuus niin ikään irtautui tes-toiminnasta vuonna 2020, osittain myös Teknologiateollisuus ry vuonna 2021. Tulokset ovat nähtävissä. Parhaillaan metsäalan suuryritys UPM ei suostu neuvottelemaan työntekijöitä edustavan Paperiliiton kanssa uutta, valtakunnallista työehtosopimusta. Työehtosopimusneuvotteluja vauhdittaakseen Paperiliitto on julistanut lakon, joka jatkuu näillä näkymin helmikuulle.
Toinen metsäalan yritys, StoraEnso, ei ole ollut yhtä jääräpäinen kuin UPM. Se on neuvotellut henkilöstölleen työehtosopimuksen entiseen tapaan. Yhtiön henkilöstö saa palkankorotukset, jotka ovat kahtena ensimmäisenä vuotena 1,9 prosenttia. Kolmantena vuotena eli vuonna 2024 palkankorotus on 0,9 prosenttia sopimuksen päättymiseen asti huhtikuussa.
