Teatterin tiedotuskeskuksessa, Tinfossa, Linnea Stara, Sari Havukainen ja Piia Volmari tutkivat tätä kirjoitusta varten tilastoja teatterien suosituimmista esityksistä kymmeneltä viime vuodelta. Paljastuu menestystä povaavia ohjelmistovalintoja, mutta myös säännön vahvistavia yllätyksiä.
OKM:n tammikuisen koronakyselyn vastauksista on luettavassa huolta teatterikulttuurin muuttumisesta yhä laskelmoivammaksi ja markkinavetoiseksi teattereiden koronanjälkeisten elvytystoimien myötä.
Seuraavien vuosien aikana näyttää pahasti siltä, että kulttuuria ja taidetta ajetaan alas toistuvilla kulttuuribudjetin leikkauksilla. Taistelussa rahoista on osoitettava vaikuttavuutta ja kovaa tulosta, numeerisesti mustaa valkoisella. Taidelaitosten ja ryhmien tulisi ennakoida, mitä markkinat haluavat – ja lopulta palvella tätä tahtoa. OKM:n tammikuisen koronakyselyn vastauksista on luettavassa huolta teatterikulttuurin muuttumisesta yhä laskelmoivammaksi ja markkinavetoiseksi teattereiden koronanjälkeisten elvytystoimien myötä.
Tästä syystä meitä kiinnosti katsoa TINFOssa laadittuja ohjelmistotilastoja ja syynätä tarkimmin TOP10 -taulukoita. Jos kerran suomalaiselta esittävän taiteen kentältä odotetaan suurina yleisömäärinä näkyvää tulosta, niin miten näitä katsojamassoja sitten hamutaan? Mistä suomalaisten teatterien TOP10 -yleisömenestykset kertovat? Onko suomalaisten näytelmien mahdollista päästä TOP10 -listoille? Entä mitä yhä tuloskeskittyneempi ohjelmistopolitiikka tarkoittaisi suomalaiselle teatteri- ja esittävän taiteen kulttuurille?
TINFO on laatinut erilaisia suosikkitaulukoita jo kauan. Näistä ylivoimaisesti eniten kiinnostusta herättävät joka vuosi laadittavat taulukot TOP10 teokset myytyjen lippujen perusteella.
Koska tässä artikkelissa meitä kiinnostaa yhden teatterin mahdollisuus saavuttaa mahdollisimman paljon katsojia yhdelle tuotannolle, tutkimme yksittäisiä, vain yhdessä teatterissa esitettyjä teoksia. Silloin tuotantojen TOP10 -lista 2019/2020 näyttää tältä:
Kolme ylimmäistä pitävät paikkansa näytäntökauden kärjessä myös tässä yhden teatterin tuottamien esitysten tarkastelussa. Kaksi ylivoimaisesti suurinta yleisömäärää saavuttanutta teosta on maailmanluokan musikaaleja. Mutta jo kolmas on kotimainen lastennäytelmä Tatu ja Patu syömään, joka on suositun lastenkirjan pohjalta dramatisoitu esitys. Neljänneksi kiipeää Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus Bau. Hurjaruuthin talvisirkusesitykset ovat jo monen vuoden aikana keränneet hurjia katsojamääriä Kaapelitehtaalle – talvisirkus on jo käsite ja perinne, joka takaa yleisövirran.
Viidennelle ja kuudennelle sijalle yltävät niin ikään kotimaiset teokset: Minna Leinon dramatisointi Sapiens Yuval Noah Hararin kirjan pohjalta sekä uusi suomalainen Poikabändi-musikaali. Seitsemänneksi listalla nousee amerikkalainen Nunnia ja konnia -musikaali, kahdeksanneksi Henna Piirron dramatisointi Minna Lindgrenin romaanista Vihainen leski, yhdeksännelle paikalle yltää listan neljäs suuren luokan musikaali Amélie, ja kymmenenneltä sijalta löytyy listan ensimmäinen näytelmä, joka ei ole dramatisointi tai musikaali, Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema. On kuitenkin huomioitava, että ykkösen ja kympin välillä on enemmän kuin 60 000 katsojaa, mikä onkin pikemmin sääntö kuin poikkeus, kun tilastoja tarkastelee pidemmältä aikaväliltä.
10 vuoden TOP10 -listat tarkastelussa
Koska kevätkausi 2020 keskeytyi Covid-19-pandemian myötä, päätimme katsoa vastaavia tilastoja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta eli 2010–2020. Sadasta omana aikanaan TOP10 -listalle päässeestä esityksestä puolet on musikaaleja. Vain 19 pohjautuu näytelmätekstiin ja 11 on suunnattu ensisijaisesti lapsille. Yksikään näistä ei ole ylitä 100 000 katsojan määrää näytäntökauden aikana, vaikka Kinky Boots 98 607 katsojalla näytäntökaudella 2018/2019 pääsee lähelle. Tämä ei tarkoita, etteikö yksi tuotanto pystyisi saavuttamaan yli 100 000 katsojan määriä pitkän elinkaarensa aikana, rajaamme tässä kuitenkin tarkastelun yhden näytäntökauden, syksystä kevääseen, jaksoihin.
Taistelussa rahoista on osoitettava vaikuttavuutta ja kovaa tulosta, numeerisesti mustaa valkoisella. Taidelaitosten ja ryhmien tulisi ennakoida, mitä markkinat haluavat – ja lopulta palvella tätä tahtoa.
Vain 25 esitystä sadasta on saanut yli 40 000 katsojaa yhden näytäntökauden aikana, TOP10 -joukon keskimääräinen katsojamäärä on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut 36 591. Yli 40 000 katsojan määriä keränneet esitykset ovat lähes kaikki kansainvälisiä musikaaleja. Mukaan tähän poikkeukselliseen neljännekseen vuosilta 2010–2020 mahtuvat myös Myrskyluodon Maija, joka saavutti 81 073 katsojaa ja kolme muuta kotimaista uutta musikaalia seuraavanlaisin katsojaluvuin: Katri Helena –musikaali 51 490, Pirkko Saision Homo! 44 406 ja Matti Laineen Kirka-musikaali 40 069 katsojaa. Lisäksi tätä “yli nelikymppisten” sarjaa ovat olleet Mauri Kunnaksen kirjojen pohjalta tehdyt lastennäytelmät Herra Hakkaraisesta ja Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu.
Suomalaisella esittävän taiteen kentällä jo yli 20 000 katsojan saavuttaminen on melko harvinaista, ottaen huomioon, että puheteatterit tekevät lähes 500 tuotantoa vuodessa. Normaalin näytäntökauden aikana, kuten 2018/2019, suomalaisilla puheteattereilla oli keskimäärin 4 154 katsojaa per tuotanto. Ulkomaisiin näytelmiin pohjautuvilla tuotannoilla oli huomattavasti suuremmat keskiarvoiset katsojamäärät 5 764 kuin kotimaisilla esityksillä, joilla oli keskimäärin 3 341 katsojaa. Kotimaisia tekstejä tuotetaan kuitenkin kaksi kertaa niin paljon kuin ulkomaisia, mutta ulkomaisia tekstejä esitetään lähtökohtaisesti suuremmille näyttämöille ja suuremmille yleisöille.
Tästä kertovat tilastot. Yli puolet, 55 prosenttia TOP10:een yltäneistä tuotannoista kymmenen vuoden ajalta on ulkomaalaisia teoksia. Valtaosa näistä on amerikkalaisia ja brittiläisiä musikaaleja, mutta joukosta löytyy myös suuren suosion ruotsalaisiin teoksiin perustuvia lastennäytelmiä – etenkin kiertävät, lapsikatsojille suunnatut esitykset saavuttavat suuria katsojamääriä ja paljon esityskertoja.
Viime vuosikymmenen TOP10 -tuotannoista 45 prosenttia on kotimaista käsialaa. Näistä kotimaisista tuotannoista yli 40 prosenttia oli dramatisointeja joko romaanin tai elokuvan pohjalta, entuudestaan etenkin lapsille tutuista hahmoista tai tarinoista. Aino Havukaisen ja Sami Toivosen lastenkirjasarjan sankarit Tatu ja Patun lisäksi yleisömagneetteja ovat olleet Hevisaurus-yhtye, Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan kirjoista tuttu Risto Räppääjä ja Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen. Uusien kotimaisten musikaalien määrä oli 9, ja suomalaisten näytelmien määrä sadasta TOP10 -tuotannosta ainoastaan 8. Oman aikamme näytelmäkirjailijoista Juha Jokela on harvinainen nimi listoilla. Jokelan näytelmät Patriarkka, Esitystalous 2 ja Sumu ovat kaikki löytäneet yli 25 000 hengen yleisön yhden näytäntökauden aikana.
Sadasta TOP10 -esityksestä lähes 30 prosenttia on yhden teatterin – Helsingin kaupunginteatterin – tuottamia. 10 prosenttia esityksistä oli Tampereen Työväen Teatterin, kahdeksan prosentin osuudet on Suomen Kansallisteatterilla ja Lahden Kaupunginteatterilla sekä seitsemän prosenttia kullakin kolmikosta Tampereen Teatteri, Linnateatteri ja Tanssiteatteri Hurjaruuth. Svenska Teaternin tuotannoilla on viiden prosentin osuus. Loput olivat muiden kaupunginteattereiden, Suomen Kansallisoopperan ja yksittäisten toimijoiden tuotantoa.
Pienempien toimijoiden on hyvin vaikea saavuttaa yli 20 000:a katsojaa yhdelle esitykselle yhden näytäntökauden aikana. Harvalla teatterilla on käytössään Helsingin Kaupunginteatterin kaltaisia resursseja, puhumattakaan 923 paikan katsomosta – harvalla tosin on samoja paineitakaan täyttää niin valtavaa katsomoa.
Suosikkilistat vain osatotuus teatterien ohjelmistoista
Miten paikka TOP10:ssä avautuu kymmenen vuoden tilastojen perusteella? Viime näytäntökauden TOP10 katsojamäärät jäivät kahden edellisen normaalikauden määristä noin 50 000 katsojaa, mutta on oletettavaa, että esimerkiksi suurta suosiota saavuttaneiden HKT:n Pieni merenneito (28 peruuntunutta esitystä), Linnateatterin Tatu ja Patu syömään! (42), TTT:n Poikabändin (15) sekä Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittaja (35) katsojamäärät olisivat huomattavasti nousseet, mikäli niiden esityskaudet eivät olisi päättyneet kesken. Olisimme saattaneet olla TOP10 –tilastoiden kautta-aikain huippulukemissa. Tilastoja katsomalla nimittäin näyttää siltä, että yleisöä saavutetaan nimenomaan ulkomaisilla musikaaleilla (toisinaan myös kotimaisilla), kiertävillä lastenteatteriesityksillä, joissa seikkailevat tutut hahmot, tai vakiintuneen esitystoiminnan myötä, mistä Talvisirkukset ovat oiva esimerkki.
Poikkeus tilastojen paljastamaan “vakiomenestysreseptiin” oli pandemian katkaisseella näytäntökaudella Sapiens, joka ehti kerätä huimat 28 858 katsojaa. Vaikka esitys onkin dramatisointi suurta kansainvälistä suosiota nauttineesta kirjasta ja sitä esitettiin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä, sen tyylilaji poikkeaa tavanomaisista TOP10 -tuotannoista. Sapiens on hyvä muistutus siitä, että yleisö haluaa myös yllättyä ja kokea jotain, jota eivät aikaisemmin ole voineet kuvitella.
Heidän, jotka edellyttävät teattereilta kovempaa tulosta, on hyvä muistaa, että vaikka musikaalit jyräävätkin TOP10 -tilastoissa, niiden tuottaminen ei ole kaikille mahdollista kustannussyistä, rajallisesta katsomokapasiteetista johtuen ja suomalaisten paikkakuntien suhteellisen pienen väestön vuoksi. Ei ole sattumaa, että nimenomaan Helsingin ja Tampereen teatterit nousevat taulukoissa esille erityisen tiheään tahtiin. TOP10 -taulukot kertovat suurten kaupunkien teattereiden toimintalogiikasta enemmän kuin ne kertovat koko suomalaisesta teatterikentästä.
Suomalaiset ovat käyneet vuosittain noin neljä miljoonaa kertaa teatterissa. Tämä ei tarkoita, että kaikki etsisivät samankaltaisia kokemuksia. Joka vuosi TOP10 -esitykset houkuttelevat noin 350 000 – 400 000 katsojaa äärelleen. Muihin esityksiin riittää yli 3,5 miljoonaa kävijää, jotka etsivät toisenkaltaisia kokemuksia.
Kun tarkastelee TINFOn esittävän taiteen tilastoja pidemmältä ajalta, on huojentavaa huomata, miten tilastot ovat melko samanlaisia vuodesta toiseen – yleisön käyttäytyminen ei juuri muutu vuosien saatossa, vaan teatterissa käydään paljolti samassa tahdissa kuin aina ennenkin. Tämä toivottavasti tarkoittaa, että syksyllä taas käyrät palautuvat entiselleen.
Näytäntökauden 2019/2020 ohjelmistotilastot vos-teattereiden, Suomen Kansallisteatterin ja Suomen Kansallisoopperan osalta löytyvät TINFO-verkkosivuilta. Ohjelmistotilastot valmistuvat kokonaisuudessaan kesäkuussa. TINFOn tilastokirjasto löytyy osoitteesta.
Kirjoittajat ovat Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Linnea Stara (oikealla), viestintäpäällikkö Sari Havukainen jatilastonlaatija Piia Volmari.
