Temen puheenjohtajaehdokkaat esittelyssä

Olen 60-vuotias teatteriohjaaja ja näyttämötaiteen taiteilijaprofessori.

Koulutukseltani olen teatteritaiteen maisteri ja lisäksi olen opiskellut Helsingin yliopistossa mm. kirjallisuustiedettä ja suomen kieltä.

Olen urani aikana tehnyt yli seitsemäkymmentä teatteriohjausta sekä lukuisia näytelmäkäsikirjoituksia ja romaanidramatisointeja. Lisäksi olen ohjannut kuunnelmia ja poikkitaiteellisia esityksiä. Olen toiminut ohjaajana hyvin erilaisissa olosuhteissa ja rakenteissa ja olen tehnyt esityksiä laitosteattereihin, vapaille ryhmille, harrastajateattereihin, lasten- ja nukketeattereihin, radioteatteriin, katuteatterille ja yhteistyössä nykytanssiryhmien sekä esitystaide- ja performanssitaiteilijoiden kanssa. Työskentelen jatkuvasti aktiivisesti vapaana ohjaajana, tällä hetkellä minulla on käynnissä yhteistyö nykytanssiryhmän kanssa.

Päätin suostua ehdolle Temen puheenjohtjaksi, koska hetki tuntuu sopivalta. Minulle on kertynyt laajasti kokemusta teatterikentästä ja sen rakenteista sekä toimimisesta teatterialan järjestöissä sekä myös erilaisesta hallitustyöskentelystä.  Ajatus, että Temen puheenjohtajana voisin käyttää karttunutta osaamistani koko teaterikentän hyväksi, tunuu palkitsevalta.

Toimin aktiivisimmin ammattiyhdistysliikkeessä vuosina 2006 – 2010, jolloin olin STODin puheenjohtaja ja Temen hallituksen jäsen ja lisäksi mm. Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton hallituksen jäsen. Luovuin ammattiyhdistystehtävistä siirtyessäni johtajaksi Rovaniemen teatteriin.

Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry:ssä ja Suomen teatterijohtajaliitossa olen toiminut rivijäsenenä. Vuodesta 2018 lähtien olen ollut STODin kunniajäsen.

STODin puheenjohtajuuden ajan toimista ovat jääneet erityisesti mieleeni osallistuminen Tatusotu -hankkeeseen, jolla parannettiin merkittävästi apurahansaajien sosiaali- ja työttömyysturvaa, työ tekijänoikeuskysymysten kanssa ja siinä erityisesti työsuhdeolettaman torjuminen sekä työehtosopimusten neuvotteleminen esimerkiksi kuunnelmaohjussopimuksen uusimiseksi Ylen kanssa. Hiukan erilaista ammattiyhdistystoimintaa edusti Uuden suomalaisen teatterin festivaalin järjestäminen Venäjälle yhdessä Petroskoin Kansallisen teatterin kanssa.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana olen toiminut ainakin Esitystaiteen seurassa, Myllyteatterissa ja Esitystaiteen keskuksessa sekä hallituksen jäsenenä edellämainittujen lisäksi mm. Teatteri Jurkan hallituksessa.

Koulutukseen liittyviä kysymyksiä tunnen parhaiten opetustyön kautta.

Olen toiminut Teakin ohjaajantyön lehtorina sekä viimevuosina tuntiopettajana Taideyliopiston lisäksi Aalto-yliopistossa ja Metropoliassa. Tässä yhteydessä kannattaa ehkä mainita vielä Teakin hallituksen jäsenyys ja Teakin oppilaskunnan puheenjohtajuus, jos kohta niistä onkin jo melkoisesti aikaa.

Johtajakokemusta minulla on ohjaajantyön sekä edellä mainittujen puheenjohtajuuksien antaman kokemuksen sekä myös jo mainitun Rovaniemen teatterin johtamisen ohella Teatteri Jurkan ja Ylioppilasteatterin johtamisesta. Vuonna 2013 toimin Eskus – Esitystaiteen keskuksessa projektijohtajana ja toiminnanjohtajan sijaisena. Johtajakoulutustani olen täydentänyt osallistumalla Aaltoyliopiston järjestämille Johda luovuutta, Taitava esimies ja Professional Master of Project Management -täydennyskursseille.

Koen, että minulla on vahva osaaminen kulttuuripoliittisesssa vaikuttamisessa ja hyvä kulttuurihallinnon ja sen rakenteiden tuntemus.

Olen käytännöllisesti katsoen kaikissa edellä mainituissa tehtävissäni osallistunut aktiivisesti myös kulttuuri- ja taidepoliittiseen keskusteluun ja vaikuttamiseen niin kaupungin- kuin valtionhallinnonkin tasolla. Minulla on hyvät yhteiskuntasuhteet ja kontakteja poliittisiin päättäjiin. Olen Vihreän liiton jäsen, mutta en puoluepoliittisesti aktiivinen. Maailmankatsomustani voi luonnehtia vasemmistolaieksi.

Puolisoni on Vihreiden kansanedustaja, filosofiantohtori ja kirjallisuudentutkija Outi Alanko-Kahiluoto. Meillä on kaksi aikuista lasta.

Uskon työntekoon ja oikeudenmukaisuuteen

Yhteiskuntasuhteista tulee pitää huolta ja niitä pitää vaalia ja kehittää myös vaalien välillä. Ne ei synny itsestään, vaan ne pitää tehdä. Tämä oli se huomio, joka sai minut aktivoitumaan ay-toimintaan ja pyrkimään STOD:n hallitukseen keväällä 2016, jolloin tulin valituksi.

Toimin tuolloin eduskunnassa sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajan Sanna Lauslahden avustajana. Silloin huomasin suuria eroja yhteiskuntasuhteiden hoidossa esim. koulutuspuolen ja kulttuuripuolen välillä. Siinä missä koulutuspuolen ihmiset kävivät tapaamassa edustajia viikoittain, niin kulttuuripuoli loisti poissaolollaan. Tähän halusin muutosta.

Minun aloitteestani aloimme silloisen esinaiseni edustaja Lauslahden kanssa tapaamaan kulttuuritoimijoita. Tavoitteena oli, että tapaamisista jää aina käteen konkreettisia toimia. Näistä tapaamisista lähti liikkeelle mm. taiteilija-allianssin läpivienti eduskunnassa. Olen ollut rakentamassa STOD:n yhteiskunnallisia suhteita, johon kuulunut säännölliset kansanedustaja ja ministeri tapaamiset.

Yhden puolueen kautta vaikuttaminen on heikkoa ja asioiden eteenpäin saanti haastavaa, koska politiikka on joukkuelaji. Viimeiset 3,5 vuotta, kun olen toiminut eduskunnassa avustajana Sanna Lauslahdelle ja Kaj Turuselle, niin olen luonut henkilökohtaiset verkostot edustajiin yli puolue rajojen, sekä luonut verkostoja ministeriöihin.

Tämän lisäksi minulla on useita alan luottamustoimia. Olen Espoon kulttuurilautakunnan jäsen 2017-, STOD:n hallituksen jäsen 2016- , Temen hallituksen jäsen 2018-, Taiteilijoiden ja kansanedustajien Arkadia-seuran johtokunnan varajäsen 2018-2020, Espoon Tanssiopiston kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsen 2017- ja Eduskunnan Teatteri- ja näytelmäkerho TENÄN johtokunnan jäsen 2015-2019.

Tie on ollut pitkä ja mutkikas. Olen yrittäjäperheen lapsi, josta opin vapauden ja vastuun merkityksen. Vanhemmiltani olen saanut kaksi tärkeää elämänohjetta, jotka ovat oikeudenmukaisuus ja työnteko. Täytyy olla oikeudenmukainen ja töitä pitää tehdä. Töitä olenkin saanut tehdä unelmieni eteen ja monesti pitkän kaavan mukaan.

Halusin nuorena tulla elokuvaohjaajaksi, mutta sattuma puuttui peliin ja päädyin opiskelemaan teatteria Tampereen Komediateatteriin syksyllä 1995. Siitä alkoi minun teatteriurani. Seuraavana keväänä Komediateatterin silloinen johtaja Esko Raipia palkkasi minut tuottajaharjoittelijaksi teatteriin. Tuottajaharjoittelijana toimin kaksi vuotta, jonka jälkeen siirryin Tampereen Teatteriin oppisopimuksella opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Kulttuurituottajaksi valmistumisen jälkeen tuotin ja näyttelin lastenkiertueteatterissa muutaman vuoden ajan. Vuosituhannen vaihteessa minua alkoi kiinnostaa ohjaaminen ja kirjoittaminen, jonka jälkeen ohjannut noin 50 näytelmää ja dramatisoinut ja kirjoittanut noin 35 näytelmää.  Olen työskennellyt vapaiden ryhmien ja tuotantoyhtiöiden kanssa ja olen erikoistunut kiertuemusikaaleihin ja ravintolateatteriin. STOD:n jäseneksi minut hyväksyttiin toukokuussa 2010. Teatterityö ei ole minulle yksin riittänyt, vaan olen sen ohella mm. tehnyt tv-ohjelmia useissa eri rooleissa, tuottanut yritystapahtumia, yhteiskunnallisia tapahtumia, konsertteja ja tv-elokuvan. Tämän lisäksi olen tehnyt omaa radio-ohjelmaa Radio Rapuun vuosina 2015-2016. Työn kautta on tullut vahva teatteri- ja tv-alan tuntemus.

Suhtaudun intohimolla asioihin, joita teen, on sitten kyse teatterista, tv:stä tai yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Jos minut valitaan Temen puheenjohtajaksi, niin haluan olla rakentamassa avointa, keskustelevaa, asiantuntevaa ja parempaa työelämää vaativaa liittoa. Yhdessä me pääsemme näihin tavoitteisiin, kun asiat tehdään sydämellä ja suurella roihulla.

Olen 33-vuotias elokuvatyöntekijä ja apulaisohjaaja Kotkasta.

Haen Temen varapuheenjohtajistoon siksi, että koen taustastani ja palosta vaikuttaa oman alani työkulttuuriin olevan hyötyä liitolle.

Teatteri -ja media-alaan olen saanut ensi kosketukseni aloittaessani teatteriharrastuksen. Olen ollut Karhulan työväennäyttämön jäsen vuodesta -92 asti, vaikka en ole yhdistyksen näytelmissä näytellykään sitten vuoden -99 Tukkijoella-näytelmän (esitin Pölhö-Kustaan roolin). Tämän jälkeen tieni on vienyt palkallisiin näyttelijän töihin mm. Kotkan kaupunginteatteriin.

TV -ja elokuvaurani starttasi näyttelijänä lasten elokuvassa Pertsa ja Kilu. Silloin sain ensikosketukseni nykyisen ammattini toimintakulttuuriin. Tämän jälkeen olen näytellyt 3 vuoden ajan Salatut elämät –sarjassa.

Päätin pyrkiä opiskelemaan media-alaa syystä, että nimenomaan alan hyvähenkinen ja tiimimuotoinen työkulttuuri on minua kiehtonut. Näyttelijän työ jäi taakse hypättyäni kameran toiselle puolelle.

Opiskeltuani vuoden Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa av-mediaa, pääsin työharjoitteluun Helsinkiin ensimmäiseen elokuvaan 3. apulaisohjaajaksi. Tein yli 10h:sia päiviä lounassetelipalkalla. Jälkeepäin ajateltuna vastuuni olivat liian suuret harjoittelijalle – palkka taas pieni vaikka sainkin näin jalkani oven väliin. Seuraavat työtehtäväni olivatkin palkallisia ja tein opiskeluiden ohella alan töitä lähinnä apulaisohjausosastolla.

Haaveeni apulaisohjata koko pitkä elokuva toteutui lopulta 2013, minkä jälkeen olen apulaisohjannut yli 10 koko pitkää elokuvaa ja joitakin tv-sarjoja. Suurin työni on ollut Louhimiehen Tuntematon sotilas-elokuva, jonka ongelmat nostivat suomalaisen elokuva-alan työkulttuurin keskusteluun.

Pitkän ja laajan työkokemukseni lisäksi olen ollut aktiivinen poliittisessa toiminnassa jo teini-iästä lähtien. Toimin tällä hetkellä vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsenenä ja Kotkassa valtuustoryhmämme puheenjohtajana ja hallituksen sekä valtuuston jäsenenä.

Poliittisesta taustastani on hyötyä liitolle, sillä minulla on suorat henkilösuhteet eduskunnan lähes jokaisen puolueen kansanedustajiin ja vaikuttamismahdollisuudet vasemmistoliiton eduskuntaryhmän työhön. Olen valmis niitä käyttämään lobatakseni liitollemme tärkeitä teemoja.

Temen varapuheenjohtajana päätavoitteeni olisi kuitenkin tuoda nimenomaan elokuva-alan ongelmia ja ratkaisuja esille enemmän liitossa. Alan pirstaloituneet työsuhteet ja mm. toiminimillä työtä tekevien suuri määrä ovat avain syitä sille, miksi tapojen ja käytänteiden muuttaminen on niin haastavaa. Tätä varten meidän tulisi kohdistaa vaikuttamistyötä yhä enemmän yksinyrittäjiin ja ottaa heidän edunvalvontaa myös enemmän asialistallemme.

Olen aiemmissa luottamustehtävissäni SET:n hallituksessa ja Tes:n neuvotteluryhmissä tuonut aktiivisesti esiin tarvetta tuoda luottamusmiesjärjestelmä vahvemmin alalle. Olen myös työssäni konkreettisesti vaatinut säännöllisesti työntekijöille edustajat projektikohtaisesti. Suurimmat ja tärkeimmät aloitteet työkulttuurin muuttamiseksi tehdään kuitenkin lopulta kentällä työntekijöiden omasta aloitteesta. Tähän kannustaminen on liittomme tärkeimpiä tehtäviä.