Q-teatterin toiminnanjohtaja Birgit Aittakumpu (BA) pyrkii eduskuntaan Vasemmistoliiton ehdokkaana Uudenmaan vaalipiiristä. Teatteritaiteilija, opiskelija Sara Koiranen (SK) on myös Vasemmistoliiton eduskuntaehdokkaana Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Molemmat ovat Temen jäseniä ja lähteneet ehdokkaiksi parantaakseen taide- ja kulttuurialan työntekijän asemaa.
Muista äänestää kulttuurialan puolustajaa!
Mikä suomalaisessa yhteiskunnassa kaipaa kipeimmin muutosta?
BA: Valtiontaloutta on hoidettava viisaasti. Ei ole kenenkään etu, jos leikkaukset lisäävät menoeriä toisaalla. Jos leikataan vaikka nuorisolta, ja he sen takia syrjäytyvät, se lisää menoja sosiaali- ja terveyspuolella. Meillä on kasvavaa ympäristö- ja hyvinvointivelkaa, myös oppimis- ja osaamisvelkaa. Taloutta pitäisi hoitaa ihmisiä varten, eikä päinvastoin.
SK: Kaikki yhteiskunnassa palautuu tällä hetkellä ilmastokriisin ja luontokatastrofin torjuntaan. On tehtävä kaikki mahdolliset toimet niiden hillitsemiseksi. Jos emme saa muodostettua yhtenäistä rintamaa esimerkiksi vanhojen metsien suojelemiseksi, niin olemme ongelmissa. Myös Saaristomeren suojelu on minulle tärkeää, se on lapsuuteni meri, jonka äärellä olen viettänyt paljon aikaa.
Minkälaisen kansanedustajan eduskunta sinusta saisi?
BA: Olen ollut pitkään Lohjan kaupunginvaltuutettuna ja aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Olen sen tyyppinen henkilö, joka haluaa kantaa kortensa kekoon yhteisten asioiden hoitoon, mikä on tärkeää työtä demokratian kannalta. Substanssiosaamiseni on taiteessa.
Olen tottunut työskentelemään pitkäjänteisesti yhteistyössä yhteisten hankkeiden äärellä ja tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Vahvuuteni on kulttuurin ja taiteen tuntemus ja ilmastoasiat. Yliopistossa kulttuurintuottajan maisterintutkinnon sivuaineina olen lukenut kulttuuriperintöä ja kestävää kehitystä. Teemoinani ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologisuus, reilu talous ja työelämä.
SK: Olen Turun kaupunginvaltuutettu sekä nuoriso- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja. Olen myös kulttuurialan ammattilainen. Opiskelen Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen koulutusohjelmassa. Ennen nykyisiä opintoja olen valmistunut filosofian maisteriksi taiteiden tutkimuksen laitokselta Turun yliopistosta, jossa pääaineeni oli yleinen kirjallisuustiede. Olen työskennellyt kulttuuri- ja tapahtumatuottajana, kirjoittajana ja teatteritaiteilijana.
Eduskunta saisi minusta kulttuurialan osaajan. Kulttuurialan asiantuntijuus ei ole näkynyt päätöksenteossa, mikä on seurausta siitä, että päätöksentekijöillä tai viranhaltijoilla ole ollut kulttuurialan osaamista tai tuntemusta. Lainsäädännössä tai esimerkiksi talouspolitiikassa ei ole osattu huomioida kulttuurialan kasvua. Meidät on laitettu eri boksiin kuin muut elinkeinojen edustajat. Se olisi jo pitänyt tunnistaa ja korjata. Tämä tuli räikeästi esiin korona-aikana.
Mitä asioita haluat edistää?
BA: Haluan edistää muun muassa koulutuksen kunnianpalautusta, koska koulutuksesta on leikattu 1990-luvun lamasta alkaen. Sitä ei korjata kuin rahalla. Rahaa tarvitaan erityisesti perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen.
Suomessa on myös mielenterveyshaaste. Nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja tarvitaan ja psykoterapiaa tulisi tarjota maksutta alle 30-vuotiaille.
Ilmastoasia on läsnä joka sektorilla. Luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä.
SK: Kulttuuri on minulle tärkeä teema, ja näen sillä valtavasti suurempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kulttuurialalla on myös valtava potentiaali kasvuun. On huolestuttavaa, miten vähän suomalaista kulttuurivientiä tuetaan suhteessa perinteisimpiin aloihin, vaikka kulttuuriala muodostaa kolme prosenttia bruttokansantuotosta. Toivoisin että päättäjät tunnistaisivat, millaisia kerrannaisvaikutuksia kulttuurilla on: esimerkiksi tapahtumateollisuus saa ihmiset kulkemaan ympäri Suomea, jolloin he käyttävät vähittäistavarakauppoja, hotelli- ja ravintolapalveluja.
Kulttuurin lisäksi puhun kampanjassani koulutuspolitiikasta, opiskelijoiden ja nuorten hyvinvoinnista, ilmastoteoista sekä hyvinvointivaltion uudistuksista, kuten perustulomallin puolesta.
Mitä taide- ja kulttuuriala tarvitsevat kukoistaakseen?
BA: Yhdessäkään vaalikoneessa ei ole ainuttakaan kysymystä kulttuurista! Korona-aika näytti kulttuurin arvon ja etenkin, miten taide ja kulttuuri on voimaannuttanut, kun sen pariin on taas päässyt. Tämänkään jälkeen ei näy vaalikoneissa yhden yhtä kulttuuriaiheista kysymystä.
Kulttuurin osuus valtionbudjetista on nostettava 1 prosenttiin, sillä Suomi satsaa kulttuurin vähemmän kuin muut Pohjoismaat. Siitä se kukoistus voisi alkaa. Rahoituksen painopisteen pitäisi olla taiteen freelance-kentässä.
SK: Valtion kulttuuribudjetti on nostettava prosenttiin. Meidän on rakennettava parempi sosiaaliturva freelancereille, ja uskon että tässä perustulo saattaisi olla arvokkaaksi avuksi. On huolehdittava, että apurahoja on riittävästi: esimerkiksi taiteilijaeläkkeiden määrää tulisi nostaa. Meillä on myös alirahoitettuja taiteenaloja kuten sanataide, jotka ansaitsisivat tuntuvan korotuksen.
Miten parantaisit taiteilijoiden asemaa? Ratkeavatko ongelmat tarpeeksi suurella määrällä rahaa?
BA: Reilumpaan työelämään liittyen työttömyysturvaa pitäisi pystyä kerryttämään huolimatta siitä, onko tulo työkorvausta tai palkkatyötä. Ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsyä tulee helpottaa. Tunnen kuin omat taskuni freelancereiden ja taiteilijoiden tilanteen. Reilumpaa työelämää tarvitaan.
SK: Kysymys ei ole pelkästään rahasta, vaan myös asenteesta, ilmapiiristä ja lainsäädännöstä. Pitäisi tehdä näkyväksi, että kulttuuri on kasvuala ja elinkeino siinä missä muutkin. Kulttuurin ja taiteen luominen ei ole pienen piirin puuhastelua. Kulttuuriala on saanut nostetta sillä, että on alettu puhumaan numeroista. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että ala itse haluaa puhua taiteen itseisarvosta. Meidän pitää itse pystyä määrittelemään, mikä itseisarvo on.
Minulle taiteen itseisarvo tarkoittaa taiteen asemaa yhteiskunnan möyhentäjänä. Taide pystyy sanallistamaan sosiaalisia ilmiöitä ja tarttumaan tarkemmin kehityskulkuihin, joihin päivän politiikassa, mediassa tai tieteessä ei pystytä. Taide voi olla parantava, ravisteleva, ihan viihdyttäväkin voima: kaikkea tätä tarvitaan, kuten myös estetiikan ja etiikan tutkimista taiteen keinoin.
Minkälainen maailma olisi neljän vuoden eli yhden hallituskauden jälkeen?
BA: Parannusta olisi tullut taiteilijoiden ja kulttuurialalla työskentelevien työttömyysturvaan.
Koulutukseen, taiteeseen ja kulttuuriin olisi laitettu lisää rahaa. Oppimisen tuki olisi laitettu kuntoon. Eläkeläisköyhyys olisi vähentynyt ja alipalkkauksen estämiseksi olisi tehty toimia. Päätökset ja toimenpiteet luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä olisivat hyvässä vauhdissa. Elämisen kustannukset ja energian hinta olisi saatu aisoihin osana vihreää ja reilua siirtymää. Maailmassa olisi vähemmän sotia ja tämä hieno yhteiskuntamme olisi vielä vähän parempi paikka meille jokaiselle, ei harvoille
SK: Ainakin taide- ja kulttuuripolitiikasta puhuttaisiin enemmän. Koulutuspolitiikan suunta olisi saatu käännettyä ja puhuttaisiin panostuksista leikkausten sijaan. Ilmastokriisi ja luontokato otettaisiin tosissaan ja silloin olisi jo toimittu luonnon ennallistamiseksi. Toivon, että silloin lähdetään uudistamaan hyvinvointivaltiota esimerkiksi perusturvakokeilulla. Toivon myös lyhyemmän työajan kokeiluja.
Tutustu Temen hallitusohjelmatavoitteisiin.
Seuraa vaalikeskustelua Vaalistajan sivuilla.
