Lääkärit ja vakuutusyhtiö suhtautuvat huippu-urheilijaan aivan eri tavalla kuin ammattitanssijaan, toteaa Anniina Kumpuniemi. Molemmat ammatit ovat fyysisiä ja niissä on paljon yhteisiä piirteitä. Silti tanssija saatetaan kohdata eri tavalla esimerkiksi työtapaturman sattuessa.
Kesken tanssiesityksen Anniina Kumpuniemi tunsi, kuinka hänen polvessaan joku repesi. Tunne oli outo, mutta ohimenevä.
– En uskaltanut varata jalalle painoa. Olin aivan varma, että jotakin vakavaa tapahtui polvessani.
Työtapaturma sattui elokuussa vuonna 2021. Koreografi, tanssinopettaja ja tanssitaitelija Kumpuniemi oli siihen mennessä työskennellyt yli 60 teoksessa ja valmistanut 18 koreografiaa, joten hän osasi lukea omaa kehoaan ja sen tuntemuksia.
Samoin tein hän ajoi taksilla lääkärin vastaanotolle ja vaati päästä magneettikuvaukseen, jolla saataisiin näkyviin tuoreet pehmytkudosvammat, kuten ristiside-, sivuside- tai nivelkierukkavauriot. Jotakin sellaista Kumpuniemi osasi epäillä.
Lääkäri ei usko
Kumpuniemen vastaanottanut yleislääkäri tutki polvea vetokokein. Koska polvinivel pysyi tukevana, eikä retkottanut, lääkäri arvioi, etteivät ainakaan ristisiteet ole poikki. Kumpuniemi vaati päästä ortopedin vastaanotolle ja edelleen magneettikuvaukseen.
Lääkäri lähetti Kumpuniemen kuitenkin röntgeniin varmistuakseen, ettei polvessa ole murtumaa.
– Tiesin, ettei polvessa ollut murtumaa. Röntgenkuvien ottaminen oli täysin turhaa.
Ortopedi kiukuttelee
Kolmen päivän kuluttua työtapaturman sattumisesta Kumpuniemi pääsi ortopedin vastaanotolle. Ortopedin mielestä Kumpuniemellä olisi pitänyt olla ns. veripolvi, josta olisi injektoimalla saanut veristä nestettä. Mutta polvi ei ollut ”tarpeeksi” turvonnut, eikä verinestettäkään ollut tarpeeksi, jotta ortopedi olisi määrännyt magneettikuvaukseen.
– Ortopedi oli kiukkuinen. Minä valitin ja anelin, että pääsisin kuvaukseen ja että kivun syy olisi selvitettävä perinpohjaisesti.
Vihdoin magneettikuvauksen tuloksena saatiin selville, mikä Kumpuniemen polvea vaivasi: eturistiside oli poikki.
Tanssija on kuin huippu-urheilija
Kumpuniemi kertoo tunteneensa valtavaa eriarvoisuutta esimerkiksi urheilijoihin verrattuna yleislääkärin ja ortopedin vastaanotolla. Yhteistä urheilijalla ja tanssijalla on, että molempien työvälineenä on oma keho, he treenaavat useita tunteja päivässä ja työ on usein henkisesti ja fyysisesti rankkaa.
Erottava tekijä on, että urheilijan ura on usein paljon lyhyempi kuin tanssijan.
– Tanssija voi tehdä jopa elämänikäisen uran ja silti meidän työtapaturmiamme ei oteta vakavasti. Sellainen olo tuli, Kumpuniemi toteaa.
Tanssi kuormittaa mieltä ja kehoa
Ortopedi Mikko Kirjavainen pitää ammattitanssia vaativana urheilulajina. Vuodesta 2004 ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä toiminut Kirjavainen on työskennellyt 20 vuoden ajan urheilijoiden ja tanssijoiden lääkärinä.
Hän suhtautuu sekä tanssijoihin että urheilijoihin liikunnan ammattilaisina, jotka tarvitsevat yhtäläistä huomiota – tanssilajista ja urheilulajista riippuen.
– Tanssi on siitä haastava laji, että se on fyysisesti sekä psyykkisesti erittäin kuormittava laji. Harjoituksissa ja esityksissä tanssijan jokaista sekuntia seurataan ja arvioidaan, Kirjavainen luonnehtii.
Yleisimmät tanssijan vaivat ovat alaraajavammoja ja rasitusvammoja, jotka liittyvät useimmiten jalkateriin ja nilkkoihin.
Kirjavainen uskoo, että tanssija tuntee oman kehonsa parhaiten.
– Vastaanotollani kuuntelen tanssijan näkemyksen vaivastaan. Sieltä se paras tieto kuitenkin tulee.
Käypä hoito -suositus tanssijoita varten
Kumpuniemi pääsi lähes kahden viikon päästä työtapaturmastaan leikkaukseen. Sen jälkeen alkoi kuntoutus.
Viime vuoden toukokuussa Kumpuniemi pääsi palaamaan tanssijan työhön. Häntä jäi kuitenkin vaivaamaan, miksi tanssin ammattilaisesta ei heti voitu ottaa magneettikuvaa röntgenkuvien sijaan. Hänen kollegansa ovat kertoneet, että yleislääkäri on kohdellut heitäkin samoin.
Kumpuniemi arvioi, että nykytanssi monipuolista kehonhallintaa vaativine liikkeineen on monelle lääkärille vieras laji.
– Tanssijoiden tapaturmiin suhtautumisesta pitäisi luoda jonkinlainen käypä hoito -suositus yleislääkäreiden käyttöön. Suositus toisi heille ymmärrystä ja he voisivat alkaa arvostaa tanssijan työvälinettä, kehoa.
Suositus voisi vaikuttaa myös lääkärien mielikuviin tanssista ammattina.
– Lääkärien mielikuva korjautuu vain sillä, että riittävän arvovaltaiset tahot ryhtyvät tekemään suositusta. Kuka ottaisi kopin asian eteenpäinviemisestä?
Vakuutusyhtiö kitsastelee
Kumpuniemen kokemuksen mukaan tanssijoiden työtapaturmat ja vammat ovat vaiettu aihe. Niistä ei puhuta.
– Tanssijaa, jolla on ollut jokin vamma, pidetään riskinä työryhmässä. Kukaan ei halua leimautua tapaturma-alttiiksi henkilöksi, jotta pääsisi jatkossakin tekemään työtä.
Kumpuniemi sai vakuutusyhtiöltä korvausta koko 9 kuukauden sairausloman ajalta, mutta se ei ole korvannut kuntoutumista viimeistellyttä toista magneettikuvaa ja arpikudoksesta johtuvaa polven ärtymistä lievittävää pistosta. Nämä toimenpiteet Kumpuniemi maksoi itse.
Tällä hetkellä Kumpuniemi on palannut työhön, mutta taistelee vakuutusyhtiön kanssa maksamistaan kuluista.
– Kulut eivät ole suuret, mutta taistelen periaatteesta.
