Kalle Ropponen luopui Temen puheenjohtajan tehtävästä neljän puheenjohtajavuoden ja 12 luottamustoimisen työvuoden jälkeen. ”Vuodet ovat olleet ikimuistoisia ja olen oppinut suomalaisesta työelämästä ja yhteiskunnasta valtavasti”, hän sanoo.
Seuraavat säkeet ovat Eino Leinon Proloogi -runosta vuodelta 1904. Olen lainannut kyseisen runon sisältöä aiemminkin yrittäessäni kiteyttää taiteen merkitystä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, mutta juuri näihin kolmeen lyhyeen säkeeseen kiteytyy jotain tavattoman olennaista taiteen merkityksestä:
”Suur´ on taiteen valtakunta, mahtuu sinne maailmat,
mahtuu nuoret, mahtuu vanhat, mahtuu köyhät, rikkahat,
mahtuu kaikki onnen osat, riemu, murhe, kevät, syys,
yksi vaan ei sinne sovi: sydän ahdas, itsekkyys.
Tasa-arvoisuus on täällä! Jumaluutta palvellaan.
Aatos pienin salaisinkin tuodaan julki, tuomitaan,
tutkitahan töiden synnyt, syytkin: voiton seppeleen
saa, ken ollut elämässä enimmän on ihminen.
Taitehessa kansa laatii ihanteensa ikilait,
taitehessa kansa puhuu, kun on ihmiskielet vait,
taitehessa kansa tuntee kauneimpansa päällä maan,
taitehessa kansa elää, kukkii vielä kuoltuaan.”
Vanha ja runomittainen kielikään ei himmennä Leinon runon ytimekästä viestiä ja sisältöä; Taide kuuluu kaikille, se pitää sisällään koko ihmisyyden eksistenssin. Taide on tasa-arvoista ja inhimillistä. Sen kokeminen, tai tekeminen ei saa olla vain joidenkin etuoikeus. Taiteessa on jotain ihmisyyden olennaista ydintä, siksi taide on ihmisoikeus ja kuuluu kaikille. Taide on tapa ja kyky käsitellä niitä asioita jotka yhteiskunnassa eivät muutoin pääse politiikan, tieteen tai tutkimuksen käsittelyn piiriin. Taide voi antaa äänen sille, joka ei sitä muuten saisi kuuluvaksi, taide voi tehdä näkyväksi sen mikä muuten jäisi näkemättä. Jokaisen totuuden takana on toinen totuus, jokaisen kertomuksen takana vastakertomus. Ihmiset mustavalkoisine mielipiteineen tulevat ja menevät, sukupolvet vaihtuvat, mutta taiteesta jää jälki. Taide on meidän linkkimme ajan jatkumoon.
…tuntuu, että tilastoilla ja taiteen välinearvolla, kuten esim. taiteen hyvinvointivaikutuksilla, on helpompi puolustaa taidetta.
Taiteen merkityksen korostaminen on välttämätöntä yritettäessä puolustaa taidetyön ja -työläisten asemaa ja työhyvinvointia. Usein kuitenkin tuntuu, että tilastoilla ja taiteen välinearvolla, kuten esim. taiteen hyvinvointivaikutuksilla. on helpompi puolustaa taidetta. Olen kuitenkin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, myös toimiessani Temen puheenjohtajana yrittänyt korostaa taiteen autonomista asemaa ja arvoa; ei ole mitä soveltaa, ellei taiteen anneta ensin vapaasti kehittyä ja syntyä. Koen että oma intohimoni on juuri tässä taiteen merkityksen näkyväksi tekemisessä. Siksi koen että nyt on oikea hetki keskittää kaikki voimani ja fokukseni itse taiteeseen, sen tekemiseen, tutkimiseen ja sen itseisarvon puolustamiseen.
Puheenjohtajakaudellani keskityttiin paljolti Temen ammattiyhdistystoiminnan perustyön kehittämiseen ja organisaation sisäiseen kehitykseen. Vuosiin mahtui mm suuri viestintäuudistus, joka piti sisällään nettisivujen ja sähköisen Meteli-lehden uudistuksen, Temen talouden tasapainoitus, sekä strategian arvojen jalkautus mm sen suhteen että jäsenten tasa-arvo työsuhteen laadusta ja ammattialasta riippumatta toteutuu järjestömme heterogeenisestä jäsen- ja ammattirakenteesta huolimatta mahdollisimman tasapuolisesti. Edellä mainitut vuodet ja hankkeet ovat olleet iso työ kaikille luottamustoimisille ja Temen toimistossa työskenteleville.
Jätän Temen puheenjohtajan nuijan luottavaisin mielin Atro Kahiluodon käteen. Toivotan Atrolle, kaikille muillekin uusille ja tehtävissään jatkaville luottamustoimisille, sekä Temen toimiston upeille työntekijöille voimia tärkeään työhön. Kiitän kaikkia temeläisiä kohtaamisista, palautteista ja keskusteluista. Asiamme on yhteinen, sekä työn, työhyvinvoinnin ja -olojen, että taiteen merkityksen ja arvostuksen parantamisen suhteen niin nyt kuin myös tulevaisuudessa.
”Onpa vakaa taiteen valta, on sen säädöt ankarat:
ihmiskunnan parhaat henget tuomareina istuvat,
auki sydänten on laki, vakavanha, aina uus,
toinen todistaja aika, toinen – iankaikkisuus.”
-Eino Leino
