Myös rakenteellinen epätasa-arvo ja piilohierarkiat tulee kitkeä pois, kirjoittaa Teatterin tiedotuskeskuksen, Tinfon, johtaja Hanna Helavuori. Tinfo teki Valta, vastuu, vinoutumat -kyselyn, jonka tuloksia Helavuori tässä puntaroi.
Tinfon ansiosta Teatteritilastot on tehnyt esittävän taiteen rahoituksen ja palkkakehityksen näkyväksi 90-luvun alusta lähtien ansiokkaalla tavalla. Teatteritilastoista näet ammatti- ja talokohtaisia palkkoja…
Enää ei voi vedota taidetyön erityisyyteen. Poikkeuksellisuuden ja taiteen autonomian kaavun alla piilevät sokeat pisteet ja harmaat alueet on paljastettu. Nyt on tekojen aika!
Tarvitaan entistä kunnianhimoisempaa ja tavoitteellisempaa rahoittajien, poliittisten päätöksentekijöiden ja toimialan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustietoista politiikkaa. Tekoja, valvontaa ja vastuuta! Taidetyön reilullistaminen, tasa-arvoistaminen ja yhdenvertaistaminen tapahtuu vain korjaamalla epäkohdat, myös rakenteelliset. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehtävän työn on tähdättävä läpinäkyvään, reiluun ja eettisesti kestävään työskentelykulttuuriin.
Epäkohtia korjataan koulutuksella, asenteiden muutoksella, yhteistyöllä ja rahoituksella.
Valta, vastuu, vinoumat -kyselyssä sirkuksen, tanssin ja teatterin parissa työskentelevät vastasivat kysymyksiin siitä, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat ja miten paljon aloilla koetaan, todistetaan ja tunnistetaan henkistä väkivaltaa, syrjintää ja seksuaalista häirintää.
Kyselyn nimi osoittautuu pahaksi enteeksi. Vallan väärinkäytökset ja vinoumat sekä tietämättömyys työnantajavastuista tai ainakin vastuun toimimattomuus työn käytännöissä ovat hälyttävän arkipäiväisiä. Puuttumattomuus epäasialliseen käytökseen tuntuu olevan enemmän normi kuin poikkeus: liian usein vaietaan ja ollaan piittaamattomia.
Kyselytutkimuksen tulosten valossa esittävien taiteiden ala osoittautuu kaikkea muuta kuin tasa-arvoiseksi ja epähierarkkiseksi. Ei ole liioiteltua puhua sirkus-, tanssi- ja teatterialasta riskityön kenttänä, jolla erityisesti määräaikaisissa ja toimeksiantotyösuhteissa työskentelevät ovat vaarassa joutua väärinkohdelluiksi. Myös sukupuoli, ulkomaalaistaustaisuus ja vammaisuus tai toimintarajoitteisuus ovat tekijöitä, jotka altistavat eriarvoisuudelle ja syrjinnälle.
Syyt ovat syvällä rakenteissa
Alan työmarkkinoiden polarisoituminen nousee tässäkin kyselyssä esiin. Sirkuksen, tanssin ja teatterin kentillä työskentelevät liikkuvat yhä useammin työmarkkina-asemasta toiseen useissa työnteon ja työsuhteen muodoissa: määräaikaisissa työsuhteissa, keikoilla, tuntityösopimuksilla tai harjoitus-/näytäntökorvauksilla, apurahalla sekä ilman palkkatyösuhdetta itsensätyöllistäjinä. Hybridiammatit lisääntyvät, samoin hybridinimikkeet. Tässäkin kyselyssä hyvin moni ilmoitti ammattinimikkeekseen erilaisia hybridejä. Kyselymme pohjalta emme kuitenkaan valitettavasti pysty tietämään, kuinka paljon enemmän hybridityötä tehdään työstä saatavan korvauksen säilyessä samana. Emme myöskään tiedä, kuinka paljon alhaisemmaksi jää vailla vakinaista työsuhdetta työskentelevien ansiotaso, vaikka työmäärä ja vaativuustaso vastaisivatkin vakinaista työsuhdetta.
Useat vastaajat nostivat esiin esittävien taiteiden kentän rahoituksellisen ja rakenteellisen epätasa-arvon ongelmat. Monesti mainittuja epäkohtia ovat koulutuksen epätasa-arvoisuus, hierarkkinen ja läpinäkymätön työskentelykulttuuri sekä läpinäkymätön rekrytointi- ja palkkapolitiikka. Lainsäädännön työnantajavastuut sekä suuremmilta työnantajilta edellytettävät tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusohjelmat koettiin kuolleiksi kirjaimiksi ja muodollisuuksiksi, joiden toteutumista kukaan ei valvo.
Koko toimiala kipuilee ja sinnittelee riittämättömän rahoituksen ja kasvaneiden tehokkuusvaatimusten puristuksessa. Koetut vaikuttamismahdollisuudet ovat yhteydessä työsuhteeseen. Epäasialliseen käytökseen ja vastuuttomaan vallankäyttöön on helpompi puuttua, kun turvana on vakituinen työsuhde.
Valta- tai enemmistöasema sokeuttaa tasa-arvo-ongelmille
Sukupuolten näkemykset tasa-arvon toteutumisesta poikkesivat merkittävästi, oli sitten kyse palkkatasa-arvosta, yhdenvertaisesta etenemisestä uralla tai yhdenvertaisesta koulutuksesta. Enemmistöt tunnistavat huonosti tasa-arvon ongelmat.
Kyselyn avoimet vastaukset toivat kuitenkin runsaasti esiin sukupuolittuneita ongelmia. Ikä nousee esiin syrjinnän kohdalla, sillä usein syrjintäperusteeksi mainittiin ikä. Ikään koskevaa syrjintää kokivat sekä nuoret että vanhemmat eri aloilla työskentelevät, erityisesti naiset.
Henkistä väkivaltaa on kokenut usein tai jatkuvasti 20 % vastaajista ja erilaista syrjintää esimerkiksi iän tai työmarkkina-aseman perusteella 13 %. Jatkuvaa seksuaalista häirintää on kokenut 2 % vastaajista, mikä tarkoittaa yli 10 ihmistä.
Puuttumattomuutta on peräti yli puolessa (53,5–57 %) näistä tapauksista.
Tutkimuksessa kysyttiin samojen väärinkäytösten tapahtumista toiselle ja pyydettiin vastaajia myös arvioimaan omaa toimintaansa. Esimerkiksi seksuaalista häirintää kertoo harjoittaneensa 6 % vastanneista.
Syrjintää kokeneista 52 % ilmoittaa syyksi iän, 51 % muita syitä, joiksi mainittiin henkilökohtaiset ominaisuudet, ja 44 % työmarkkina-aseman. Ulkonäön perusteella syrjityiksi tulleita (18 %) on erityisesti tanssijoissa ja näyttelijöissä. Ikään liittyvät tasa-arvo-ongelmat koskettavat esiintyviä taiteilijoita, naisia enemmän kuin miehiä.
Kentällä vallitsee huutava tieto- ja tunnistamisvaje.
Huolimatta voimassa olevasta lainsäädännöstä ja helposti löydettävistä toimintaohjeista ja -prosesseista mahdollisen henkisen väkivallan, syrjinnän ja seksuaalisen häirinnän varalle, osassa työpaikoista tai satunnaisissa työskentelytilanteissa jäädään kädettömiksi. Vastaajat tuovat esiin työyhteisöiden solidaarisuutta ja ihmisten toisilleen antamaa vertaistukea tilanteissa, joissa työantaja ei pyri ratkaisemaan epäkohtia. Mutta ei tämä vielä riitä. Taidetyön erityisyyden varjolla ei pidä hiljaisesti hyväksyä väärinkäytöksiä.
OKM:n selvityshenkilönä toiminut Jaana Paanetoja on kurssittanut teatterikenttää ja kirjoittanut työnjohtovallasta. Hän on muistuttanut, että valtaa seuraa myös vastuu.
Valta, vastuu, vinoumat -kysely näyttää, että taidetyössä valta ja vastuu ovat epätasapainossa. Ihmisillä on valtaa, mutta ei välttämättä vastuuta ja tietoa siitä, mitä kaikkea tuo valta-asema – esimerkiksi työnjohtoasema – pitää sisällään ja mihin se velvoittaa.
Työntekijän vaikutusmahdollisuudet näyttävät kaventuneilta. Kyselystä käy ilmi pakkotahti ja ylisuuret työkuormat. Olisikin selvitettävä tarkemmin esimerkiksi puvustamojen ja lavastamojen työtä sekä työ- ja johtamiskulttuuria. Onko ihmisestä tullut kone, jolta vaaditaan täydellisen virheetöntä ja mekaanisen nopeaa työsuoritteita? Pahimmillaan tunnutaan harjoitettavan mikromanagerointia, kytätään, esitetään kohtuuttomia vaatimuksia, käskytetään, nöyryytetään. Harjoitetaan mielivaltaa.
Ollaan myös ilmeisen tietämättömiä siitä, millaiset ovat oman käyttäytymisen, kommunikaation tai herjanheiton seuraukset ja miten toiset asiat kokevat. Kevennykseksi tarkoitettu huumorikaan ei ehkä toisesta tunnu huumorilta, vaan se ahdistaa ja painostaa.
Eniten minua askarruttaa suhde työn tekijään. Missä ovat yhteistyö, luottamus ja arvostus? Ovatko ne jääneet jonnekin kilpailutalouden jalkoihin?
Kysymys on työntekijän vaikutusmahdollisuuksista, yhteistyötä sekä työprosessin, työtapojen ja aikataulujen yhteissuunnittelusta. Pelätäänkö vastuun jakamista? Eikö uskalleta vastuullistaa työntekijää, lisätä työntekijän autonomiaa ja itseohjautuvuutta? Eikö uskota, että työntekijällä on kykyä järjestää oma työnsä parhaalla mahdollisella tavalla? Useiden tutkimusten mukaan se, kuinka paljon tai vähän kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä, on yhteydessä uupumisen ja sairaslomien kanssa.
Tulisiko alan työmarkkinaosapuolten – tai kenen tahansa – selvittää perin juurin koko se murros, joka taidetyössä on tapahtunut ja tapahtumassa?
Mitä taidetyö merkitsee tekijöilleen? Miten taata turvallisuutta? Miten sitouttaa kaikki eri osapuolet kaikille osapuolille hyvän ja reilun työkulttuurin edistämiseen työnteon muodosta ja ammatista riippumatta – taidetta ja taiteen vapauttamatta kuristamatta?
Meillä on kuitenkin jo nyt enemmän kuin kylliksi dataa herättämään korjaustoimiin. Taidetyö on merkityksellistä tekijöilleen – ihminen kokee todentuvansa mielekkäässä työssä, jossa vallitsevat reilun työpaikan pelisäännöt ja jossa hän kokee tulevansa oikeudenmukaisesti kohdelluksi. Toimiala hukkaa inhimillistä pääomaa. Osaavia alan ammattilaisia uupuu, kyynistyy, traumatisoituu tai vaihtaa alaa.
Tarvitaan tasa-arvotekoja. Miten olisi reilun työn tai tasa-arvoisen työpaikan sertifikaatti?
Se olisi riippumattoman toimijan myöntämä tunnustus siitä, että yhteisön tasa-arvotyö vastaa sille asetettuja kriteerejä. Tai entä tasa-arvopalkinto, jolla tehtäisiin näkyväksi alalla tehtävää tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen tähtäävää työtä?
Nyt tarvitaan kulttuuri- ja teatteripolitiikkaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaista ja tervettä työkulttuuria edistäviä aktiivisia toimenpiteitä, työkaluja, interventioita ja tahtotilaa. Tarvitaan uusia opetussisältöjä alan ammattikoulutukseen. Tarvitaan vapaasti käytettävää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskoulutuksen materiaalia. Tarvitaan neuvontapalveluja.
Tarvitaan kaikkien osapuolten työtä esimerkiksi sukupuolitetun työn ja segregaation vähentämiseksi ja lasikattojen rikkomiseksi. Ulkomaalaistaustaisten sisään saattamiseksi asetetaan tavoitteita ja seurataan ja arvioidaan sitä, miten työ etenee yhdessä. Ehkä tulisi pohtia kiintiöitäkin, jotta varmistettaisiin naisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteneminen. Me ehkä tarvitsemme naisille suunnattua johtajakoulutusta. Naiset tarvitsevat kannustusta ja rohkaisua.
Esitämme joukon toimenpiteitä julkisille rahoittajille, kulttuuripoliittisille päätöksentekijöille, alan erilaisille työyhteisöille, johdolle, työnjohtoasemassa työskenteleville, alan koulutukselle ja tiedontuottajille.
Valta, vastuu, vinoutumat -kyselyyn vastasi 526 henkilöä
Kyselyyn osallistui yhteensä 526 vastaajaa. Vastaajista 68 % ilmoitti sukupuolekseen nainen, 28 % mies ja 2 % muu, minkä lisäksi 2 % ei halunnut kertoa. Vastanneista 88 % on äidinkieleltään suomen-, 10 % ruotsin- ja 2 % jonkin muunkielisiä. Kysymykset oli laadittu ja niihin mahdollista vastata suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Vastaajat edustavat laaja-alaisesti tanssin ja sirkuksen alalla työskenteleviä esiintyviä taiteilijoita, taiteellista suunnittelutyötä tekeviä, tekniikassa ja hallinnossa työskenteleviä sekä alan opetus- ja tutkimustyössä erilaisissa työmarkkina-asemissa toimivia. Kysymyksissä oli otettu huomioon se, että vakituinen ja kokoaikainen palkkatyösuhde on vain yksi työnteon muoto, ei normi.
Kyselyssä yhteistyökumppaneita ovat Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) rinnalla olleet Centralförbundet för Finlands Svenska Teaterorganisationer (Cefisto), Teatteri- ja mediatyöntekijöiden Liitto (Teme), Suomen Näyttelijäliitto, Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat (Sunklo), Teatterikeskus, Suomen Teatterit (Stefi), Globe Art Point sekä Tanssin tiedotuskeskus ja Sirkuksen tiedotuskeskus.
