Panu Varstala kertoo, miten hän ”vanhoilla päivillään” löysi tanssin ja miten hän haluaa perehdyttää lapset jo pienestä pitäen taiteeseen.
Tanssija-koreografi, muusikko, luokanopettaja, TRE- (Tension & Trauma Releasing Exercises) ja Kiskotekaohjaaja Panu Varstala on toiminut Porvoon kaupungin palkkaamana taidetutorina syksyn alusta. Hän kiertää vuoden ajan Porvoon alakouluja. Tutorvierailut räätälöidään koulukohtaisesti.
— Liikkeellisyyden yhdistäminen eri taideaineisiin kiinnostaa, Varstala toteaa.
Taidetutorin ohjaamilla tunneilla tehdään yhdessä taidetta: tehdään harjoitteita, jotka esimerkiksi tutustuttavat kehollisuuteen ja tarjoavat työkaluja taiteen tekemiseen. Lisäksi taidehetket antavat opettajille uusia vaihtoehtoja ammattinsa ja hyvinvointinsa tueksi.
— Helposti seurataan vanhoja tuttuja reittejä. Tässä on mahdollisuus ajatella hieman toisin.
Tutorilla on kolme tapaa toimia: hän pitää demotunteja, taiteilijavastaanottoa ja täydennyskouluttaa opettajia.
Taidetutor ohjaa esimerkiksi opiskelijoita ja opettajia samanaikaisesti oman liikkeen löytämisen pariin hyvin yksinkertaisilla harjoitteilla. Hän voi myös pitää taiteilijavastaanottoa eli pienryhmätuokioita opettajille ja opiskelijoille.
— Taiteilijavastaanotolla opettajat voivat esimerkiksi vaihtaa ajatuksia musiikin rytmin pedagogiikasta tai tutor voi ehdottaa, miten esimerkiksi musiikki, tanssi ja kuvataide voidaan sisällyttää sulassa sovussa oppituntiin.
Tanssi vei Lissaboniin
Tanssi astui Varstalan elämään jo luokanopettajaksi opiskellessa Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Erikoistumisaineena hänellä oli kuvataide.
— Opiskelin sivuaineenani tanssipedagogiikkaa Liikuntatieteiden laitoksella. Sitä ennen olin urheillut, mutta en ollut tanssinut muuta kuin auttavasti breakdancea, Varstala kertoo.
Sivuaineopinnot innostivat häntä hakemaan vaihtoon Portugaliin, Lissabonin yliopistoon. Siellä opiskeltiin balettia pääosin Vaganova-perinteen mukaisesti kaksi tuntia päivässä.
— Olin aikaisemmin tanssinut balettia ehkä 20 tuntia koko elämässäni. Vaihto-oppilasjakson päätteeksi opettaja kehotti minua jatkamaan tanssin parissa.
Niinpä Varstala haki omien sanojensa mukaan vanhoilla päivillään eli 28-vuotiaana Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselle (nyk. Taideyliopiston tanssitaiteen koulutusohjelma) osallistuttuaan sitä ennen Jyväskylän Tanssiopisto Saran kaikille mahdollisille tanssitunneille kahden vuoden ajan.
Vuonna 2008 hän valmistui koreografiksi.
Lapsen kuvismuskarista se lähti
Vuonna 2017 Varstala asui Porvoossa uusperheen kanssa ja harrasti kaksivuotiaan lapsensa kanssa kuvismuskaria.
— Minua alkoi kiinnostaa lapsen kasvu taiteen parissa. Ryhdyin miettimään, miten taidetta voisi tehdä, ohjata ja opiskella lasten kanssa, sillä taiteen tekemisen ja kiinnostuksen sekä innostuksen siemenet istutetaan jo päiväkoti-iässä.
Hän kiinnostui aiheesta niin paljon, että muusikko Hannu Riskun kanssa pitämiensä taidepajojen jälkeen hän ryhtyi pohtimaan, miten taiteen tekemistä voisi lähteä viemään kouluihin.
Usean yrityksen jälkeen tärppäsi. Porvoon kaupungin kulttuuripalvelut ja koulutuspalvelut innostuivat taidetutor-toiminnasta ja vihdoin kaupungilta löytyivät rahat taidetutorin palkkaamiseksi.
— Palaute on ollut todella kannustavaa niin opettajilta, opiskelijoilta ja yllättäen myös opiskelijoiden vanhemmilta.
Tutortoiminta voisi laajentua
Taideopetuksen tai taidekasvatuksen vieminen kouluihin ei Varstalan mukaan ole mikään uusi keksintö. Uutta sen sijaan voisi olla se, että taidetutorin tehtävä olisi pitkäjännitteinen, toistaiseksi voimassa oleva, eikä satunnainen projekti. Varstalan taidetutortoiminta on pilottivaiheessa, joka jatkuu tällä erää kevätlukukauden loppuun.
Suomessa on jo toimijoita, jotka tuottavat taidetta lapsille. Esimerkiksi Turun koulutaiteilijatoimintaa on laajennettu päiväkoteihin ja valtakunnallinen Taidetestaajat-kulttuurikasvatushanke tarjoaa 8.- ja 9.-luokkalaisille taide- ja kulttuurielämyksiä.
— Myös taidetutormalli olisi jalostettavissa valtakunnalliseksi. Jaan siitä mielelläni kokemuksiani. Kunnissa voisi olla taiteilijapankki, josta koulut voisivat tilata asiantuntija-apua esimerkiksi sarjakuvan tekoon tai videoprojekteihin, Varstala ideoi.
Taitelijan elanto pienistä puroista
Vuodesta 2008 Varstala on työskennellyt freelancerina. Taiteilijuuden ovat mahdollistaneet apurahat sekä tulot monista muista lähteistä.
— Rahojen ollessa vähissä olen voinut tehdä opettajansijaisuuksia.
Kiitos laajan verkottumisen koulumaailmaan Varstala saattoi pallotella taidetutorideaa muun muassa koulujen rehtoreiden kanssa.
— Alkuperäisenä ideana minulla oli, miten ammattitaiteilijat saataisiin töihin perusopetuksen pariin sellaisella tavalla, että se olisi sekä koululle että taiteilijalle mieluista.
Taiteilijatutorin ”virka” on siis Varstalan ehdotus yhdenlaisesta taiteilijapalkkauksesta. Kunta hoitaa osan palkoista, työterveyden ja sosiaaliturvan.
— Osa palkasta voisi tulla jostakin muusta kunnan organisaatiosta tai joltakin säätiöltä. Tällä hetkellä realistinen vaihtoehto palkan kerryttämiseksi on pienet purot eri lähteistä, ellei valtio päätä nostaa taidekasvatuksen ja taiteentekemisen määrärahoja.
Ylipäätään Varstala pitää taiteilijoiden niukkaa toimeentuloa hankalana. Jatkuvassa epävarmuudessa elämisessä ei hänen mielestään ole mitään järkeä.
— Taiteen maistereiksi ja muuten korkeasti koulutetut taiteilijat joutuvat jatkuvasti perustelemaan, miksi heidän pitää saada tehdä tätä työtä ja siltikin siitä maksetaan suhteellisesti vähän. Olen ehdottomasti taiteilijapalkkauksen tai perustulomallin tai vastaavan rahoituksen puolella.
Kuuntelemisen taito haasteena
Kun taidetutorin pilottijakso on ensi keväänä ohi, Varstala aikoo tehdä toiminnasta ainakin kyselyn oppilaille ja opettajille.
— Kiinnostaa tietää, jääkö opettajille tai rehtoreille tästä mitään näppeihin. Ja jos jää, niin mitä.
Lasten ja nuorten hyvinvointi on Varstalalle kokonaisvaltaisesti läheinen aihe. Hän on tehnyt eri alojen ammattilaisten kanssa keskustelusarjan Kohti parempaa arkea?, joka on nähtävissä YouTubessa. Jaksoissa pohditaan, miten lasten ja nuorten hyvinvointia voitaisiin edistää, ja mitä pitäisi ottaa huomioon, jotta elämä olisi mahdollisimman hyvää.
Varstala toteaa myös oman toimintansa tähtäävän mahdollisimman mielekkääseen työkulttuuriin.
— Se, kuinka voin töissä, heijastelee heti kotiin ja tähän minä haluan vaikuttaa.
— On katsottava lähelle, jos haluan elää mielekästä elämää. Jos uskallan tutustua itseeni, minulla on enemmän mahdollisuuksia olla läheisilleni ja muille ihmisille läsnä. Taiteella on arvo sinänsä. Sitä tulee vaalia, kuten myös leikkiä. Teen taidetta, jotta voin kommunikoida ja olla kontaktissa ympärillä olevan kanssa. On oleellista kuunnella ja oppia kuuntelemaan myös sitä, mitä oma kroppa haluaa sanoa. Se taito on monilla kadoksissa.
