Oikeus tuli kumonneeksi tekijänoikeuslain suojan suurelta osalta elokuvantekijöitä, kun se eväsi lavastaja Markku Pätilän yksinoikeuden hänen tekemäänsä lavastukseen. Onko tämän ennakkotapauksen jälkeen mitään takeita siitä, että lavastajalla, ohjaajalla, näyttelijällä, kuvaajalla tai leikkaajalla on tekijänoikeus työhönsä? Kysymys on aiheellinen, koska oikeuden mukaan taiteellinen työ pitää voida irrottaa itsenäiseksi teokseksi kokonaistaideteoksesta. Kirjailijan, säveltäjän tai kuvataiteilijan yksin tekemään työhön tämä sopii, mutta miten ihmeessä ohjaus tai lavastus voidaan irrottaa elokuvasta tai teatteriesityksestä itsenäiseksi teokseksi?!
Tekijänoikeudet ovat kriisissä ja tekijänoikeuslaki vesittymässä. Pahoittelen tämän jutun herättämää huolta ja epävarmuutta tekijöille. Vastauksia ei valitettavasti ole, sillä oikeusprosessi ja tuomio ovat herättäneet enemmän kysymyksiä kuin tarjonneet ratkaisuita.
Ratkaisulla voi olla valtava merkitys kaikkien luovaa työtä tekevien oikeudelliselle asemalle.
Tekijänoikeusriidat käsitellään nykyään Markkinaoikeudessa, jonne Teme vei lavastaja Markku Pätilän tekijänoikeusloukkauksen Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen -elokuvassa. Kyse on siitä, onko Pätilä elokuvan ainoa lavastaja ja miten hänet pitäisi kirjata tekijätietoihin eli kreditoida.
Elokuvan lopputeksteissä on mainittu lavastuksen tekijänä Pätilän ohella myös kaksi muuta henkilöä. Lisäksi lavastajat on laitettu aakkosjärjestykseen, Pätilä viimeiseksi. Tekijänoikeuslaki (3.1 §) suojaa tekijää mm. siltä, ettei tekijöinä ilmoiteta sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole tekijöitä tekijänoikeuslaissa tarkoitetulla tavalla – mutta nyt kävi toisin.
Markku Pätilä on luonut lavastuksen, jota on käytetty elokuvassa Toivon tuolla puolen, mutta Aki Kaurismäki ja Markkinaoikeus näkevät asian toisin. Markkinaoikeuden mukaan tekijänoikeuksien alainen taiteellinen työpanos pitäisi voida irrottaa itsenäiseksi taideteokseksi. Silloin se varmasti olisi tekijänoikeuslain suojaama teos. Päätös on ennennäkemätön. Tähän ennakkotapaukseen tullaan valitettavasti vetoamaan riitatapauksissa.
Onko tekijänoikeuslailla enää mitään virkaa? Eikö lavastajalle synny tekijänoikeutta, jos tuottaja kiistää sen? Voivatko työkaverit ja alaiset sivuuttaa lavastajan tekijänä ilman, että siitä sovitaan? Riittääkö ohjaajan mielipide?
Pitääkö luovasta työstä jäädä tallenne, dokumentti tai esineistöä, jotta se ansaitsee tekijänoikeuslain suojan, kuten musiikkitallenne tai käsikirjoitus? Entä muiden taiteilijoiden ja suunnittelijoiden työpanos?
Tekijänoikeusloukkaukset yleistyvät varmasti. Kuka lähtee riitatapauksissa enää puolustamaan lähes ainoaa jäljellä olevaa oikeuttaan, tekijänoikeuttaan, jos se maksaa kolmen vuoden palkan, Pätilä kysyy.
Aki Kaurismäen mukaan hän on ohjaajana päättänyt kaikesta ja tehnyt yksin kaikki päätökset ja ratkaisut lavastusta koskien, niin piirustukset kuin värisuunnitelmat. Pyydän Pätilää näyttämään Kaurismäen piirtämiä suunnitelmia. Ne ovat käsittämättömiä luonnosteluviivoja ruutupaperilla ja voisivat esittää mitä tahansa, vaikkapa puutarhapalstaa tai puuliiteriä. Haluaisin laittaa jutun kuvitukseksi yhden Kaurismäen luonnoksen, mutta Pätilä kieltäytyy nauraen ja toteaa, että julkaisulupaa emme varmaan saa ja piirtäjän tekijänoikeuksia on kunnioitettava.
Toivon tuolla puolen -elokuvan ravintola Kultainen tuoppi alkutekijöissään ja valmiina. Baaritiski ja taulut ovat Aki Kaurismäen lavastukseen tuomia. Kuvat Markku Pätilä.
He uskoivat ohjaajaa, jonka annettiin esiintyä oikeudessa vahvassa humalassa, Pätilä toteaa.
-Oikeudessa Aki sanoi, etten ole rakentanut ainuttakaan hänen elokuviensa lavastetta. Mun työsuoritus oli kuulemma nollan arvoinen. Aki on itse suunnitellut kaiken, jokaikisen yksityiskohdan. Tää on erikoinen väite ihmiseltä, joka on palkannut mut lavastajaksi kerta toisensa jälkeen. Aki olisi löytänyt timpureita halvemmallakin. Luulin, että hän on ollut tyytyväinen työhöni. Oikeudessa hän kuitenkin sanoi, että mun osuus teknisessä toteuttamisessa on noin 25 % ja taiteellisessa 2 %, Pätilä huokaisee.
-Aki kuvaili oikeudessa mun työtäni sanoilla naurettava ja säälittävä. Jouduin kuuntelemaan sellaista puhetta, jota en sanoisi kenestäkään ihmisestä enkä kenenkään työstä. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa rekvisitööri Ville Grönroosin tai lavasterakentaja Heikki Häkkisen työstä. He ovat tehneet omiin toimenkuviinsa kuuluvat työt erittäin hyvin. He tekivät tavanomaisia tehtäviä kuvauksissa, sen mitä pyydettiin. Rekvisiitta, sen siirtäminen tai huonekalun liikuttelu ei ole lavastamista, vaan tavanomaista rekvisitöörin työtä. Heidät molemmat mainittiin kuitenkin lavastajina, Pätilä toteaa.
-Harmittaa, etten osannut paremmin osoittaa oikeudelle mitä elokuvan teko ja elokuvalavastajan työ on. Oikeudessa puhuttiin esim. siitä, olinko kuvauksissa paikalla vai en. Eihän lavastaja välttämättä ole kuvauksissa paikalla, jos häntä ei tarvita. Se sovitaan ohjaajan kanssa. Myöskään kaikkia paikkoja ei lavasteta. Se on tietoinen valinta: rautatieasemaa tai bussia emme lavastaneet, sen sijaan keskityin ns. vaikeisiin tiloihin. Oikeus ei tätä ymmärtänyt. He uskoivat ohjaajaa, jonka annettiin esiintyä oikeudessa vahvassa humalassa. Paikkahan on oikeussali eikä mikään elokuvafestivaalin lehdistötilaisuus. Mun asianajaja huomautti asiasta, mutta mitään ei tehty. Jos minä olisin ollut siinä kunnossa, mut olisi poistettu salista, Pätilä kertoo.
-On absurdia, miten vähän Aki näyttää arvostavan muiden työtä. Muut ovat napin painajia ja teknisiä avustajia. Vain hänen työnsä on merkittävää ja arvokasta. Hänen elokuvansa käsittelevät solidaarisuutta ja puhuvat vääryyttä kokeneiden puolesta, mutta hän itse on halveksiva ja ylimielinen, Pätilä ihmettelee.
Keittiö alussa ja valmiina Toivon tuolla puolen -elokuvassa. Kuvat Markku Pätilä
-Aki on tosi tarkka yksityiskohdista ja tekee aina muutoksia kuvauksissa. Akin työtapaan kuuluu, että käsikirjoitus on väljä ja kuvaileva. Lavastajan pitää pystyä lukemaan rivien välistä ja luoda esim. tila, ”joka on kuin kuumeinen lapsi”. Tällaista on hankala kuvailla ja osoittaa oikeudessa, Pätilä hymähtää.
-Mä dokumentoin ja kuvaan kaikki lavastuksiini liittyvät asiat, myös setit ennen kuin luovutan ne ohjaajalle. Kaikki setit oli valokuvina hyväksytetty Akilla. Mä tuon aina paikalle jotain ekstraa, jotta Aki voi karsia tavaraa kuvasta. Se voi olla vaikka hirven pää tai viinapullon virkattu korkki, mutta riisuttavaa pitää olla. Tuntuu tosi oudolta, että kuvausryhmässä ja oikeudessa kyseenalaistettiin työtäni ja kuvauksissa tehtyjä muutoksia. Muutokset johtuvat tietenkin siitä, että lavastus tehdään ilman näyttelijöitä. Heidän saavuttuaan lavastusta ja rekvisiittaa hiotaan ja muutetaan, mutta niiden liikuttelu ei ole lavastamista. Miten joku voi ajatella, että siirtäessään mun tekemässä setissä kukkapurkkia ja taulua, se olisi lavastamista, Pätilä pyörittelee päätään.
-Aki toi omien sanojensa mukaan paikalle huomattavasti enemmän rekvisiittaa kuin minä. Se on pelottavaa. Siinä tapauksessa Akilla pitää olla avaimet mun himaan, sillä sieltä oli niin paljon tavaraa. Mattoja, huonekaluja, lamppuja, hyllyjä ja vaikka mitä, Pätilä hymyilee.
Oikeuksien puolustamisen hinnaksi tuli 88 000 euroa
Olet lavastanut kahdeksan Aki Kaurismäen elokuvaa ja sinut on kreditoitu lavastajaksi niissä kaikissa. Neljä olet lavastanut yhdessä Jukka Salmen kanssa, jolloin molemmat on kreditoitu lavastajiksi, ja yhden Jukka Salmen ja Kari Laineen kanssa, jolloin kaikki kolme on kreditoitu lavastajaksi. Miksi nyt toimittiin eri tavalla kuin aikaisemmin?
-En tiedä, mistä Aki on mulle suuttunut. Ehkä siitä, kun pyysin Toivon tuolla puolen -kuvausten jälkeen korvausta tekemistäni ylitöistä. Hänen hovissaan sellainen ei ole tapana. Aki maksoi, mutta kosti nöyryyttämällä. Mua kiellettiin jopa tulemasta ensi-iltaan. Aki nosti rekvisitöörin ja lavasterakentajan lavastajiksi rinnalleni neuvottelematta asiasta mun kanssa. Mun nimi mainitaan kolmantena. Multa yritetään viedä ammattitaito, oikeudet ja toimeentulo. Kreditoinnin myötä menetän myös Kopiosto-korvauksia, Pätilä ärähtää.
Onko tekijänoikeuslailla enää mitään virkaa?
-Ensimmäisen kerran hätkähdin Akin halveksivaa suhtautumista elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Aki väitti, että se on kuvattu Sompasaaressa olleessa asunnottomien paikassa, jossa ei kuulemma lavastettu mitään ja kuvausryhmä lähinnä siirteli väliseiniä. Ihmettelin, miksi Aki haluaa julkisesti väheksyä lavastajan työtä. Se konttikylä on mun ja Jukka Salmen lavastama. Konttikylän sisällä kuvatut kohtaukset on kuvattu Karkkilaan rakennetussa studiossa. Kaikki on rakennettu eikä siellä ollut mitään asunnottomien kylää valmiina, vaikka Aki niin väittää, Pätilä kertoo.
Yläkuvassa Sompasaaren asunnottomien kylä ennen kuvauksia ja ”väliseinien siirtelyä” elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Alakuvassa lavastus on valmis. Sisäkuvaukset tehtiin Karkkilassa, jonne konttikylä myös lavastettiin. Kuvat Markku Pätilä.
-Olen taloudellisessa vankilassa. Ulosotto vie eläkkeestäni ja palkoistani kolmanneksen. Maalaan tauluja ja pidän näyttelyn Kaapelitehtaalla tammikuussa 2019, jotta saan Akin lakimiesten ja todistajien laskut maksettua. Saan myydä aika monta taulua. Jos haluatte tukea ja osallistua talkoisiin, ostakaa mun tauluja, Pätilä huokaisee.
-Mun faija sanoi, että ihminen kestää melkein mitä tahansa, paitsi vääryyttä. Mä en pystynyt nielemään sitä, vaan lähdin puolustamaan tekijänoikeuksiani ja lavastajan asemaa. Asia on periaatteellinen. Ohjaaja ei voi yksin päättää krediiteistä, vaikka hän olisi miten suuri ”auteur”. Jos lavastuksesta palkitaan, palkinnon pitäisi saada lavastaja. Tämä lukee myös mun sopimuksessa. Mutta jos Toivon tuolla puolen olisi saanut Euroopan filmiakatemian lavastuspalkinnon, se olisi mennyt Akille, koska mun nimeä ei ole kansainväliseen levitykseen menneessä tiedotteessa, eikä myöskään Grönroosin tai Häkkisen. Aki oli mainittu ”production designerina”, Pätilä kertoo.
-Tämä on karmea ennakkopäätös. Näin ei voi toimia eikä Suomessa ennen ole toimittukaan. Tekijänoikeusloukkaukset yleistyvät varmasti – eikä vain lavastajien kohdalla. Asia koskee kaikkia elokuvan osa-alueita, kuten pukusuunnittelua, kuvausta, leikkaamista, näyttelemistä ja ohjaamista! Kuka lähtee riitatapauksissa enää puolustamaan lähes ainoaa jäljellä olevaa oikeuttaan, tekijänoikeuttaan, jos se maksaa kolmen vuoden palkan? Pätilä kysyy.
Vaikeuskertoimia lisää se, että tällä hetkellä Temen ja Ifin välinen oikeusturvavakuutus ei kata tekijänoikeusriidoista syntyviä kuluja. Tästä Teme prosessoi Ifiä vastaan, sillä If on muuttanut vakuutusehtoja.
Kollegat, pitäkää huolta sopimuksistanne!
Markkinaoikeus ei näytä ymmärtävän luovaa työtä eikä alan työskentelykäytäntöjä. Tuomion myötä tekijänoikeuslain suoja on kyseenalainen.
-On pelottavaa, että tekijänoikeuslaki sai uuden tulkinnan, koska vallalla on tendenssi, että tuottajille kuuluu kaikki oikeudet. Kaikkien oikeuksien vaatiminen on tekijänoikeuslain vastaista, mutta tuottajat vaativat jopa Kopiosto-korvauksia. Olisi kiva tietää, mistä tää tendenssi on jalkautunut Suomeen. Tuntuu, että lakien kunnioitus murenee ja meille nauretaan, kun pidämme kiinni oikeuksistamme, Pätilä tuskailee.
-Haluan sanoa kaikille taiteellista työtä tekeville, että suhtautukaa vakavasti sopimuksiinne ja niissä oleviin tekijänoikeuspykäliin. Jos työsopimuksessa lukee lavastaja, tai mikä tahansa taiteellinen nimike, vaatikaa sopimukseen myös maininta, että muita lavastajia tai samalla nimikkeellä työskenteleviä ei krediitteihin ilmesty, ellei siitä erikseen sovita, Pätilä sanoo painokkaasti.
-Koen koko tän prosessin vääränlaisena vallankäyttönä ja kiusaamisena. Tämä on jatko-osa #metoo-kampanjalle. Kiusaaminen ja kostaminen ei voi olla kenenkään taiteellinen työtapa. Mulle on tärkeää, että ala saadaan terveeksi ja toisten työtä kunnioittavaksi. Sitä kautta syntyy parempia ja mielenkiitoisempiä elokuvia. Se on kaikkien etu, Pätilä sanoo lopuksi.
Pätilä haki valitusoikeutta Korkeimpaan oikeuteen, mutta valituslupaa ei myönnetty. Näin ollen markkinaoikeuden tuomio on lainvoimainen. Ainakin toistaiseksi. Jatkotoimenpiteitä selvitetään ylimääräiseen muutoksenhakuun sekä perusoikeuksien suojaan liittyen.
Kuka Markku Pätilä?
Markku Pätilä on lavastaja ja kuvataiteilija. Hän on syntynyt Tampereella, asunut mm. Itävallassa, asuu nykyään Helsingissä.
Hän on tehnyt kymmeniä lavastuksia 90-luvulta lukien elokuviin, tv-sarjoihin ja teatteriesityksiin, viimeisimpänä Kom-teatteri, Lauri Maijalan ohjaama Veriruusut.
Lisätietoja Pätilän töistä, kuvia hänen maalauksistaan ja reliefeistään www.patila.com
”Ajattelemiselle pitää varata aikaa, siitähän mulle maksetaan”, Metelin haastattelussa (1/2013) Pätilä puhuu työstään lavastajana. Lue juttu…
