STST sai uuden puheenjohtajan toukokuussa, kun Veera Lamberg siirsi vastuullisen tehtävän Sanni Kriikulle. Järjestö voisi Kriikun mukaan muun muassa toimia opiskelijoiden hyväksi koulutuksen ja työelämän välissä.
Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST:n puheenjohtaja, tanssitaiteen maisteri Sanni Kriikku on keskellä kiireistä järjestösyksyä.
– Puheenjohtajuus on yksi pala lisää palapelimäiseen freelancerin arkeen, Kriikku toteaa.
Korona-aikana Kriikku opiskeli Taideyliopiston tanssijantaiteen kaksivuotisessa maisteriohjelmassa. Opinnoista jäi hänelle paljon hampaankoloon, sillä korona vei opinnoille keskeiset julkiset esiintymiset ja lisäksi koulu oli kiinni puolen vuoden ajan. Kriikku kuitenkin valmistui marraskuussa 2021. Noin puolen vuoden päästä valmistumisestaan Kriikku valittiin Suomen tanssi- ja sirkustaitelijat STST:n puheenjohtajaksi.
Korona osoitti jäsenyyden tärkeyden
Kriikku haluaisi lisätä yhteyttä jäseniin sekä entistäkin runsaampaa alan sisäistä keskustelua. Lisäksi hän haluaisi saada tanssijat, tanssinopettajat ja sirkusammattilaiset järjestäytymään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Korona-aikana nähtiin, miten tärkeää kulttuurialan järjestäytyminen on. Liitoilla on tässä tärkeä rooli. Jotkut tanssi- ja sirkustaiteilijat jättävät kuitenkin liittymättä ammattijärjestöön, koska se on rahakysymys. Se on todella surullista, Kriikku harmittelee.
STST voisi järjestää esimerkiksi lisää keskusteluita jo ammatissa toimivien ja opiskelijoiden kanssa. Näin opiskelijat saisivat käsityksen työelämän realiteeteista. Kriikun mukaan esimerkiksi Taideyliopiston maisterikoulutuksessa ei puhuttu tarpeeksi taiteellisen praktiikan ja työelämän rakenteiden yhteydestä. Kriikku arvioi, että opiskelijat olisivat valmistautuneempia työelämään, jos jokaisen kanssa käytäisiin henkilökohtaista keskustelua taiteellisen työn käytännön toteutumisen mahdollisuuksista.
– STST voisi toimia yhtenä linkkinä siihen, ettei kuilu koulutuksen ja työelämän välillä olisi niin iso.
”Omalla työllä ei mitään arvoa”
STST:n rooliin kuuluu puheenjohtajan mielestä myös jäsenten ammatti-identiteetin vahvistaminen.
– Meillä ammattikorkeakouluopinnoissa asiat selitettiin niin, että me kaikki liityimme liittoon. Että on ammattilainen ja kuuluu alan ammattiliittoon, se on merkittävää.
Kriikku on kouluvierailujensa jälkeen todennut, että alan opiskelijoiden omanarvontuntoa on tuettava.
– Eräässä oppilaitoksessa lähes kollektiivinen mielipide oli, että on vaikeaa pyytää palkkaa, kun tuntuu, ettei omalla työllä ole mitään arvoa. Opiskelijoiden ammatti-identiteettiä on vahvistettava, että he näkisivät ammattitaitonsa merkityksellisenä ja kokisivat olevansa taiteilijoina tärkeä osa yhteiskuntaa.
Moninaisuus on STST:n vahvuus
STST:n jäsenistön määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Kriikun mielestä järjestön vahvuutena on, että se hyväksyy myös muita reittejä ammattilaisuuteen päätyneitä, eikä vain tietyistä kouluista valmistuneita. STST on alan kokoava voima, ja liiton jäsenpohja on historian aikana moninaistunut.
– Yhteiskunnallinen keskustelumme tarvitsee taiteilijoiden näkökulmia. Taide pitää käsittää yhteiskunnan keskeisenä osana eikä irrallisena bonuksena.
Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST tekee yhteistyötä myös muiden temeläisten jäsenjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi Teatterialan ammattilaisten kanssa on laadittu lausunto Teatteri- ja tanssinopettajien kelpoisuuden tunnustamiseksi ja opetusvelvollisuuden määrittelemiseksi.
Kansainvälinen toiminta tärkeää
STST on kansainvälisessä toiminnassaan aktiivinen. Se on muun muassa International Federation of Actors FIA:n jäsen. Järjestö on mukana myös eurooppalaisessa Tanssipassi-hankkeessa.
– Pohjoismainen näyttelijäneuvosto NSR:n kokous innosti miettimään tanssin ja sirkuksen edunvalvonnan kansainvälisyyttä. Myös Suomen tanssikentän tekijöiden kansainvälistyminen on selvästi havaittavissa, Kriikku kertoo.
Norjan tanssitaiteilijoiden eli Norske Dansekunstnere -liiton edustaja on ehdottanut yhteistyötä STST:n kanssa. Norjassa tilanne on erilainen kuin meillä. ND-liitossa on Kriikun mukaan 900 tanssitaiteilijaa ja 5 kuukausipalkkaista työntekijää.
Norjassa ja Ruotsissa toimivat allianssit ovat antaneet eväitä suunnitella samankaltaista mallia myös Suomeen. Hyvistä yrityksistä huolimatta malli ei ole kotiutunut meille. Allianssi-malli edistäisi STST:n jäsenten työn jatkuvuutta nykyisen silpputyön sijaan. Kriikku kertoo esimerkin ammatillisesta epätasa-arvosta.
– STST:n kulttuuripoliittisen työryhmän yksi jäsen sanoi hyvin, että teknisen alan insinööri palkataan innovoimaan ja tekemään luovaa työtä. Sen sijaan meidän täytyy innovoida vapaa-aikana ilmaiseksi, perustella työ rahoittajalle, ja jos rahoitusta saa, sitten tehdään projekti.
