Pukusuunnittelija, lavastaja ja kirjankuvittaja Samppa Lahdenperä (22.3.1946 Savonlinna –4.5.2024 Kotka) on kuollut 78-vuotiaana. Lahdenperä kasvoi Myllykoskella, josta 1960-luvulla sukeutui joukko nuoria kulttuurialan tehtäviin.
Lahdenperä hankki kirjastoalan tutkinnon Svenska social- och kommunalhögskolanissa ja toimi kirjastovirkailijana mm. Töölön uuden kirjaston musiikkiosastolla. Toiselta ammatiltaan Lahdenperä oli piirtäjä, joka kuvitti mm. useita kielten oppikirjoja lennokkailla kuvilla sekä useita satukirjojen kuvituksia. Hänen ruoka-, kasvi- ja luontoharrastuksensa sai ilmaisun ensin yhdessä Kyllikki Villan kanssa laadituissa keittokirjoissa (Kansainvälinen keittiö 1–5) ja myöhemmin hänen hienoissa kasvikirjoissaan, jotka ovat yhä kysyttyjä antikvariaateissa.
Japanilaiset ystävät perustivat Kiotoon ravintola Finlandian, jonka ensimmäiseksi kokiksi Lahdenperä matkusti opiskellen samalla japanilaista kalligrafiaa, kieltä ja kulttuuria. Näiden vuosien hedelmä Matkailijan Japani yhdessä Kyllikki Villan kanssa ylsi toiseen painokseen sitä mukaa, kun Japani alkoi vetää yhä enemmän suomalaisia puoleensa. Kansia ja muita kuvituksia hän on tehnyt arviolta noin 100 kirjaan sekä runsaasti teatterijulisteita. Ystävät saivat häneltä piirrosten originaaleja lahjaksi.
Teattereissa pukusuunnittelijoiden tarve alkoi kasvaa 1970-luvun alussa, jolloin Lahdenperä aloitti ensin Liisi Tandefeltin assistenttina 1971. Vuosina 1974–1975 hän kouluttautui Bratislavassa silloisessa Tshekkoslovakiassa. Bratislavan kautta kokonainen sukupolvi pukusuunnittelijoita astui Suomen teattereihin. Lavastajana ja pukusuunnittelijana Lahdenperä oli freelancer, joka kiersi useissa maamme teattereissa, erityisesti kun tarvittiin historiallisiin tai muuten voimakkaasti epookkiin sidottuja visualisointeja, fantasiaa ja liioittelua unohtamatta. Ennen pitkää hänestä tuli myös kysytty opettaja yleisen pukuhistorian ja näyttämöpukujen historian aloilla. Hänen laaja sivistyksensä osasi yhdistää suuret linjat ja kiintoisat yksityiskohdat.
Vuodesta 1981 Lahdenperä kiinnitettiin Mainos-TV:n teatteriosaston palvelukseen, tehden draamojen lisäksi historiallisia sarjoja. Ahkerana hän jatkoi elokuva-, teatteri- ja oopperapukujen suunnittelua läpi 1980-luvun myös muualla. MTV:n henkilöstön supistuessa 1990-luvin alussa Lahdenperä jäi vaille pysyvää kiinnitystä, mutta jatkoi vielä suunnittelua ja opetusta. Hän sai vuonna 1990 elokuvataiteen valtionpalkinnon pukusuunnittelusta sarjaelokuvaan Elämän rouva, Rouva Glad sekä Pro Finlandian vuonna 1998.
Lahdenperä oli koko ikänsä intohimoinen keskustelija, mahtava juhlien isäntä ja kiitollinen vieras kutsuttavaksi. Vuosien ystävyys näyttelijä Rose-Marie Prechtin kanssa päättyi tämän kuolemaan v. 2000.
Lahdenperä tunnettiin debateissa hyvänä perustelijana, mutta myös avarakatseisena ja sovittelevana luottamushenkilönä, ensin Suomen Lavastustaiteilijain liiton puheenjohtajana (1991–1995). Siitä oli lyhyt matka Teatteri- ja mediatyöntekijöiden (Teme) puheenjohtajaksi (1995–2003) sekä mm. Teatterimuseon edustajistoon ja hallituksen puheenjohtajaksi (2005–2010). Viimeisiä vuosia varjostivat monet sairaudet, kuten visuaaliselle ihmiselle traaginen heikkenevä näkö. Mutta niitä valaisi avioliitto nuoruuden rakastetun Titin kanssa ja muutto Kymiin, tutunomaiseen kotimaakuntaan, jossa Samppa sai toteuttaa yhtä intohimoistaan, puutarhanhoitoa.
