Teatteriohjaaja Elina Lajunen seuraa temeläisen ammattilaisen yhtä työpäivää minuutti minuutilta toisen ammatin edustajan silmin. Kesäkuussa 2019 Elina seuraa rekvisitööri Rhea Pölkin päivää.
Tiedätkö mikä on peppis, heropropsi ja killeri?
Klo 7.00. Herätys. Pyykinpesua, aamupala ja kauppaan.
Klo 9.55. Tapaamme Koskelantiellä kerrostaloalueen vehreällä pihalla. Lila alppiruusu kukkii upeana A-rapun ovella. Rhea kävelee vastaan kauppakassit käsissään. Huomenna tulee vieraita yökylään ja tänään on pitkä päivä. Hyvä, että ostokset on tehty jo aamulla. Ollaan uuden tv-sarjan tuotannon loppuvaiheessa, hektinen alkuvaihe ja keskivaihe ovat ohitse. Kuvauspäiviä on enää juhannusviikolla kaksi, maanantaiaamuna kuvataan häät ja keskiviikkona pidetään produktion karonkka. Rekvisitöörin työ näkyy myös kotona. Olohuonetta valaisevat kauniit valkoiset valaisimet ja seinällä sinervänharmaat värikartan väriesimerkit odottavat valintaa. Eteisen aarre on vanha kulunut metallinen lakritsirasia, jossa nyt säilytetään aurinkolaseja.
Klo 10.10. Rhea tulostaa juhannusviikon call sheetin. Viikkoa ennen on tullut draft sheet, jossa jo näkyi suurin piirtein viikon kulku. Call sheet on pitävä, siihen on tehty viikon aikana tulleet tarvittavat korjaukset. Rhea muistaa peppikset, ne pitää hakea kellarin työhuoneelta. Peppikset eli vauvan pyllypyyhkeet ovat rekvisitöörin työssä tärkeitä. Ne toimivat paremmin kuin taikasieni, niillä saa puhdistettua kaiken.
Rhea työskentelee enimmäkseen tv- ja elokuvatuotannoissa ja tekee pääasiassa hankkivan rekvisitöörin, apulaislavastajan tai lavastemaalarin töitä. Tämän hetkisessä tuotannossa Rhea toimii hankkivana rekvisitöörinä lavastajan ohjeistuksessa, yhteistyössä apulaislavastajan ja kuvausrekvisitöörin kanssa. Jokaisella on oma vastuualueensa, mutta työtä tehdään vahvasti yhdessä. Tv-sarjojen kuvausten aikataulu on kova, hyvä lopputulos vaatii kaiken panoksen koko ryhmältä, myös tietenkin lavastus- ja rekvisiittatiimin ulkopuolelta. Graafisten asioiden ja erilaisten kuvien valmistus vie paljon aikaa. Myös pintojen ja esineiden patinointi ja pintakäsittely vie oman aikansa. Rhean yksi erikoistaito on erikoispintakäsittelyiden tekeminen. Työ riippuu paljon myös siitä, millaista maailmaa luodaan, tehdäänkö arkirealismia vai rakennetaanko fantasiamaailmaa. Erityisesti esituotantovaihe on tärkeä, silloin mietitään mitä lähdetään tekemään, miten ja miksi. Työhön liittyy käynnit kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Etsiminen, keksiminen ja löytäminen on osa rekvisitöörin arkea.
Hankkivana rekvisitöörinä Rhean tehtävä on hankkia ja tuoda tarvittava rekvisiitta paikalle. Kuvauksissa hän on paikalla tarvittaessa toisin kuin kuvausrekvisitööri, joka on paikalla koko ajan. Heropropsit, erityisesti käsikirjoituksessa mainitut rekvisiitat Rhea toimittaa paikalle aina hyvissä ajoin kuvausviikon alussa. Näin ollen on tarvittaessa helppo vaihtaa myös kuvattavien kohtausten järjestystä. Tänään kuvataan sarjan henkilön x muuttoa kommuuniin ja henkilön y muuttoa sieltä pois. Luvassa on myös keittiökohtaus ja leipomista. Valmiit pullat on jo nähty ja kuvattu, nyt sotketaan.
Klo 10.31. Purku on Rhean työn tärkeä työväline. Sen hän tekee heti käsikirjoituksen saatuaan. Nyt 12-jaksoisen tv-sarjan purkamiseen meni viikko. Purkuun on eritelty kukin kohtaus, keitä siinä on ja missä se tapahtuu. Siihen on koottu kaikki kohtauksessa olevat lavasteet ja rekvisiitat, kaikki mikä pitää ottaa huomioon ja myös kaikki muut kohtaukset, joihin kyseinen kohtaus vaikuttaa. Purusta näkee hyvin, mitä pitää hankkia, tilata, valmistaa tai ostaa. Kohtaukseen 1233 on alleviivattu keltaisella huomiokynällä.
”Valokuva: Kuvassa H ja S ovat nuoria. S:llä on suuri vauvavatsa ja he näyttävät onnellisilta. TÄMÄ KUVA TÄYTYY TEETTÄÄ. OTETTU PÄIVÄNÄ, JOLLOIN S JA H OVAT TAVANNEET. TÄYTYY OLLA JOKIN SUHT RENTO YMPÄRISTÖ, LUONTEVA ENSITAPAAMISELLE. JA MIKSI SIITÄ OLISI OTETTU KUVA…”
Käsikirjoitus on Rhealle raamattu, sitä ei rikota. Kaikesta neuvotellaan lavastajan ja ohjaajan kanssa. Rekvisitöörin mieli pohtii omalta näkökulmaltaan sitä, mikä on osuvin, visuaalisesti toimivin ja kiinnostavin ratkaisu. Hänellä täytyy olla myös antennit käytännön asioihin ja yksityiskohtiin, jotka eivät välttämättä edes näy. Kohtauksen 1233 purku jatkuu ilman huomiokynää.
”H saa sydänkohtauksen. Vajoaa maahan. Jotain huomaamatonta näyttelijän alle piiloon maahan pehmusteeksi.”
Rhea on toiminut alalla freelancerinä nyt 15-vuotta. Aina oppii uutta, Rhea iloitsee. Hän osaa murtautua sisään taloon ja autoon ja hän on ollut koekaniinina tutustumassa, miten hedelmöityshoidot tapahtuvat.
-Minun olisi helppo näytellä valelääkäriä, Rhea nauraa.
Usein kuvausaikataulu on tiukka eikä paikat muutenkaan välttämättä ole oikeita. Lentokenttä voidaan lavastaa laivaterminaaliin ja kunnallinen sairaala, gynekologin vastaanotto, neuvola ja hedelmöityshoitola voidaan joutua luomaan samaan tilaan. Elokuvan tai tv-tuotannon budjetti vaikuttaa siihen millaiset resurssit ovat myös lavastuksen ja rekvisiitan suhteen. Hyvä olisi, jos olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia käyttää lavastukseen ja sen suunnitteluun, Rhea toteaa.
Rekvisitööriksi päädytään kuka mitäkin kautta ja työhön opitaan harjoitteluiden myötä käytännön koulussa kokeneemmilta tekijöiltä oppien, omaa koulua ei ole. Vaikka rekvisitöörinkin työ on ikuista oppimista ja ammattiin kasvu tapahtuu nimenomaan kokemuksen kautta, Rhea kokee, että oma koulutus alalle olisi hyvä saada.
Rhean tie rekvisitööriksi kulkee näyttelijä- ja tanssitaustan kautta Joensuuhun media-alan opintoihin. Medianomin koulutuksen lavastepuolen harjoittelussa hän innostui alasta niin paljon, että jätti media-assistentin opinnot kesken ja lähti Outokumpuun opiskelemaan lavasterakennuksen linjalle. Käsillä tekeminen, veistäminen ja maalaaminen kulkee suvussa äitilinjan kautta mummolta äidille, Rhealle ja nyt Rhean tyttärelle. Käytännössä opiskeluaikana Rhea oli jo töissä samaan aikaan. Freelancerinä toimiminen tv- ja elokuva-ala ovat Rhean ominta aluetta. Vaihtelevat työolosuhteet ja uusi työ on aina myös uusi haaste ja uusi seikkailu. Ihan ensimmäinen elokuvakokemus oli 2000-luvun alussa Markku Pölösen Koirankynnen leikkaaja, jossa Rhea toimi harjoittelijana.
Klo 10.52. Siirtolapuutarha-alueelta kuuluu lasten leikkiä ja kiljuntaa, joku lyö palloa. Soitto kuvaussihteerille. Rhea saa tiedon, että maanantaiaamun häät kuvataan hieman myöhemmin, ei tarvitsekaan herätä vielä viideltä. Tänään nähdään kuvauspaikalla viimeistään kolmelta.
Klo 11.00. Ai kauhee, mä tajusin, etten ole pessyt hampaita! Rhea huudahtaa. Sähköhammasharja käynnistyy.
Klo 11.04. Kammio on Rhean työhuone taloyhtiön kellarissa. Se ja pakettiauto ovat ehdottoman tärkeitä työn kannalta. Työhuone on oma, auto tulee yleensä tuotantoyhtiön puolesta. Nyt kun ollaan loppuvaiheessa, pakettiauto on melko tyhjä ja tavarat on siirretty takaisin kammioon, mutta aina tuotannon alussa Rhea pakkaa auton täyteen. Pitää varautua kaikkeen ja on hyvä säilyttää sellaista, mitä ei saa helposti tai mitä toistuvasti tarvitaan, Rhea kertoo.
Autoon/kellariin on lastattu: Avaimenperiä, akryylivärisarja, autonpesuaineet, asetonia ja adresseja. Baarilaatikko. Dymo-nimilappukone, DC Fix tarvitaan aina yllättäen. Ensiapulaukku ja erikoispölyä. Fräppi-kelmua. Harava, hiomavälineet, hiomapaperia, hälytysvalot, happiviikset ja hormisavua. Iskuporakone. Jatkojohtoja ja jätesäkkejä. Kestokasseja, kuumailmapuhallin, kuviosaha, kyniä, kylmälaukku, kansioita, kuumemittari, kynätaskuja, koukkuja ja koottava kylpyhuoneen tanko. Sillä voi luoda verhot paikkaan, jossa niitä ei ole. Laminaattilaite, lompakoita, liimaa, luottokortteja ja lääkeruiskuja. Mattopiiska, mustekaloja, myrkkyruiskuja auton kasteluun, maalaustarvikkeet, muovisia jääpaloja, minigripusseja joihin voi eritellä sälän. Nauloja, narua, nimikortteja, nokkakärryt ja nippusiteitä. Pakkausmateriaaleja, puuliimaa, peruspaskamaalia, patinapintaa, poliisivälineet, pissaamisvälineet ja pakkauslaatikoita, joihin voi pakata rekvisiitan kohtauksittain sekä pallosavea likaamiseen. Rälläkkä, ruuveja, retkipatjoja lämmikkeeksi, rautalapio ja remonttivälineet. Sankoja, sidontaliinat, suojausvälineet, sammutuspeite, sairaalalaukku, sytytysvälineet, savupatruunoita, siivousvälineet, silitysrauta ja saha. Tärpättiä, teippejä, tippa, tikkaat, talouspaperia, turvaistuin ja tarroja, joilla merkitä tavarat. Vauvan ultrakuvat, valvontakamera ja vesikanisteri. Kaikissa kuvauspaikoissa ei ole juoksevaa vettä. Yrttitupakkaa.
Joka tv-sarjassa ollaan sairaalassa ja tarvitaan lasten turvaistuin, baari ja muovisia jääpaloja. Tuotannot hankkivat itse tarvittavan rekvisiitan, mutta kokemuksesta Rhea on todennut, että pienen varaston pitäminen helpottaa ja nopeuttaa hänen omaa työtään ja palvelee usein myös tuotantoyhtiötä.
-Parhaat välineet patinointiin ovat hiomapaperi ja sieni. Lempipatinointimaalit ovat vihertävä ja beige spraymaali sekä dirty down. Se on poispestävissä. Aroille pinnoille hyvää likaa saa tehtyä myös hiusväreillä. Dulling vie kiillon ja sillä saa hyvän paskaisen värisen pinnan, mutta sen saa myös helposti pois. Kirkas lakka on ihana! Kun hioo ja hieroo esineen liassa ja laittaa sitten lakan päälle, tulee tosi hyvää jälkeä, Rhea paljastaa.
Klo 11.36. Peppikset kainalossa pakettiauton luokse. Ajetaan kohti kauppakeskus Kaarta. Sinne siksi, että siellä auton lähelle pääsee helposti ostoskärryjen kanssa. Välillä roudattavaa on niin paljon, että tämä etu on todella tärkeä.
Rhea esittelee muistikirjan, joka on täynnä listoja. Kirja on jo toinen tämän tuotannon kohdalla. Käsinkirjoitetut muistiinpanot ja listat auttavat pitämään asiat järjestyksessä eikä kaikkea tarvitse pitää omassa päässä.
-Tämä tuotanto on tehty jaksotyömallilla. Sillä varmistetaan, ettei töitä tehdä liian paljon. Työaikalain puitteissa toteutettuun jaksotyömalliin kuuluu 120 työtuntia kolmen viikon jaksoa kohti. Jos noudatetaan Elokuva- ja tv-tuotantoja koskevaa työehtosopimusta, työaika voi olla kolmen viikon aikana jopa 150 tuntia. Siinä on iso ero. Olisi hyvä saada elokuva-alan työehtosopimus työntekijöiden kannalta inhimillisemmäksi, Rhea toteaa.
Rhean mukaan suuri ristiriita lavastus- ja rekvisiittatyön kannalta jaksotyömallissa on se, että työaikasuunnitelma pitäisi luoda hyvissä ajoin. Työn luonteeseen kuitenkin liittyy paljon liikkuvia osia ja sen takia on ongelmallista tehdä jaksotyömallin mukaisia työsopimuksia lavastuspuolelle.
-Joka viikko on se tilanne, ettei ole ihan varma, oletko töissä vai vapaalla, Rhea kertoo.
Nykyisessä projektissa tilanne on ollut hyvä, koska tiimin yhteistyö on toiminut. On ollut ilo tehdä töitä yhdessä, Rhea iloitsee. Ei ole tuntunut siltä, että joutuu raatamaan, vaan työt on sovitettu todellisuuden mukaan, inhimillisesti ja tehokkaasti.
-Jaksotyömallin ehtoja olisi hyvä vielä tarkistaa, että se pysyisi tasapuolisena ja reiluna kaikkia kohtaan ja ettei sitä käytettäisi väärällä tavalla hyväksi. On myös niitä kokemuksia, että on tehty jaksotyömallilla ja on kuitenkin jouduttu tekemään pitkiä päiviä, eikä työaika ole pysynyt enää minkään lain puitteissa. Se ei ole hyvä eikä anna pitkäaikaista osaamista kentälle, kun ihmiset palavat loppuun. Toki pitää olla itsekin tarkkana eikä suostua ihan kaikkeen, Rhea toteaa. On hyvä osata pitää omat rajat.
Kurvataan Kaaren parkkipaikalle, lähelle ovia.
-Minulla tulee usein kuvauksissa sellainen fiilis, että täällä me olemme edelleen hiekkalaatikolla leikkimässä, lapsen leikki jatkuu aikuiseksi asti. Semmoisena se pitäisi säilyttääkin. Yrmynaamainen työskentely ei tuo hyvää tulosta, ilomielisyys ja rentous tekemisessä ja työssä sen sijaan on hyvin tärkeää. Ja se että muistetaan, kulloisessakin tuotannossa, että me olemme ryhmä, joka tekee yhteistä tulosta, Rhea laittaa auton lukkoon ja hakee ostoskärryt.
Klo 11.55. Prisma. Ostetaan jauhoja, margariinia, vapaan kanan munia, sokeria, hiivaa, kanelia, kaakaojauhetta, leivinpaperia, valmistaikinaa sekä paistovalmiita pakastekorvapuusteja. Desimitta ostetaan vain yhtenä kappaleena, muita otetaan 3-5 kappaletta. Pitää varautua viiteen ottoon. Unelma olisi, jos lavastusosastolla olisi töissä aina parillinen määrä ihmisiä. Silloin voisi varautua niin, että toinen ajaa autoa ja toinen hoitaa vieressä puheluita ja toimistoasioita. Silloin olisi myös kaksi ihmistä kantamassa tavaroita.
Vaikka auto on nyt melko tyhjä, on siellä vielä ehdottaman tärkeä rekvisitöörin ensiapulaukku. Rhea kehottaa jokaista rekvisitööriharjoittelijaa tutkimaan sen sisällön. Siellä on muun muassa sprayliimaa, sakset, puukko, teippiä, nitoja, vatupassi, sticky stuff kiiinnitystarraa ja hyvin tärkeä mattoveitsi, kynsilakanpoistoainetta, teippiharja, mustaa foliotyyppistä paperia esim. poistumisteiden peittämiseen, pullonavaaja, tulontekovälineet ja kuumaliimapistooli. Ensiapulaukun rinnalla on toinen tärkeä paketti, perinteinen työkalupakki, joka vielä pysyy kasassa mustekalarenkaisiin käärittynä.
Klo 12.37. Seuraava kohde on Astiavuokraus Oy Jubilee.
Tämä työ on alkanut tammikuun puolesta välistä lähtien, kuvaukset aloitettiin helmikuussa. Pitkät sarjat ovat uuvuttavia vaikka vapaapäiviä olisikin, sillä alitajunta tekee koko ajan töitä ja koko ajan on valmius toimia. Viikonloput ovat vapaita, mutta usein sunnuntaille tulee jotain valmisteltavaa seuraavaa viikkoa varten. Varsinkin graafisia töitä tulee usein sunnuntaille, mikä johtuu graafikon työajoista. Töistä pääsee irti vain mökillä tai sitten kun kuvaukset ovat ohi ja on loma. Nyt juhannuksen jälkeen on kolme viikkoa kesälomaa ennen seuraavaa projektia.
Alkuaikoina Rhea teki ylitöitä paljon, koska halusi tehdä täydellistä jälkeä ja todistaa osaamisensa, oli tarve näyttää. Nykyään hän on kiinnostunut yhä enemmän siitä, että työsopimukset ovat kunnossa ja että myös nuoremmat kollegat tietävät miten asioiden kuuluu olla.
-Vaikka työ on osaksi elämäntapa ja on ihanaa, että saa tehdä työtä hyvien kavereiden kanssa, on tärkeää osata suhtautua siihen työnä. Silloin siitä tulee myös ammattimaisempaa. Sellainen asenne, että pitää olla kiitollinen, kun ylipäänsä on töitä ja saa tehdä töitä, ei toimi. Kaikkeen ei tarvitse suostua. On myös tärkeää suunnitella vapaa-aikaa ja pitää huolta työn ulkopuolisista ystävistä ja perheestä, huolehtia itsestä ja omasta terveydestä, Rhea kertoo ja jatkaa nauraen. Tässä työssä ei ole glamouria, tämä on likaista työtä. Peruspäivä on sellainen, että muuttokuormallisen verran liikutetaan tavaraa. Puretaan, pakataan ja taas puretaan. Roudaaminen on keskeinen osa työtä. Työasennot ovat monipuolisia, mutta kantamista on paljon. Pitää olla hyvä kunto, selkä ja kädet hyvässä kunnossa. Rhea itse rakastaa liikkumista. Hän tanssii, lenkkeilee ja käy salilla lähes päivittäin.
-Tv- ja elokuva-alan lavastus- ja rekvisiittaosasto on hyvin sukupuolineutraali. On kaiken sukupuolisia ihmisiä töissä ja kaikki tekevät kaikkea. Se on mahtavaa, toteaa Rhea.
Rhea kokee itsensä hyvin naiselliseksi ja jää pohtimaan mitä se hänelle tarkoittaa. Osa sitä on äitiys ja se, miten hän on ja liikkuu, kokee itsensä, se ei liity siihen mitä hän tekee tai tekeekö asioita mitä oletetut miehet tekevät. Rhea tykkää koristautua ja vaikka rekvisitöörin ammatissa usein ryvetytään ja ollaan tekemisissä likaisten asioiden kanssa, hän tykkää myös pukeutua töihin.
-Olen sellainen välimerellinen, hän nauraa ja kauniit kesäiset korvakorut heiluvat kevyesti. Kynsilakkaa on aina varpaissa, mutta ei koskaan käsissä. Kädet ovat tärkeä työkalu, arpiset ja känsäiset, mutta vahvat.
Klo 13.03. Hääsetti pakataan autoon. Laseja, maljakoita ja valkoisia pöytäliinoja.
Klo 13.07. Lounas Puotilan kartanossa. Noutopöydässä on täytettyjä paprikoita, sienisalaattia, bataattia ja perunaa sekä jälkiruoaksi inkiväärisuklaamoussea.
-Meillä on tapana käydä lavastustiimin kanssa yhdessä syömässä lounasta. Päivät saattavat muuten olla niin hajanaisia, on kiva pysähtyä hetkeksi yhdessä, Rhea kertoo.
Tänään pöydän ääressä on vain Rhea ja toimittaja.
Rhea tanssii salsaa. Hän nauttii siitä, että saa olla vietävänä ja että mies vie. Silloin minulla on myös tilaa olla nainen, Rhea toteaa. Aistillisuus ja oman kehon hyväksyminen, nautinto, tanssissa myös kemia, on tärkeää. Rakennumme kulttuurin ja tapojen, myös oman maan historian kautta. Häpeä omasta kehosta, kuuliaisuus, nöyryys ja vaatimattomuus saavat sopivasti kyytiä salsakävelyä harjoitellessa. Tanssi on myös tärkeää, koska oma työ on niin itsenäistä, pitää johtaa ja tehdä päätöksiä, pitää langat käsissä. Vastapainoksi on ihana antautua tanssiin ja toisen vietäväksi. Toki tanssissa antautuminen on myös aktiivista, se on aina kahden kauppa. Mutta niin kuin tanssissa, myös lenkkeilyssä tärkeää on, että saa tyhjentää pään ja luovuttaa ajattelutyöstä. Työ vaatii muistamista, ajattelua, suunnittelua, pitää osata ottaa monta asiaa huomioon. Usein päässä on kaaos ja loppuun palamisen ja uupumisen vaara on todellinen.
Intuitio, maalaisjärki, luovuus, lehmän hermot ja positiivisuus. Ennakkoluulottomuus ja rohkeus. Sosiaalisuus on tärkeää, rekvisitööri joutuu olemaan tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa. On myös hyvä olla utelias, hienoa tavaraa ja paikkoja voi löytyä mistä vain. Etenkin maakunnista löytyy upeita romuaarrekätköjä, Rhea innostuu. Avoin mieli auttaa työssä, aina voi oppia uutta. Vinkit kannattaa ottaa vastaan ja on tärkeää osata myös sanoa tarvittaessa anteeksi, minun moka. Rhea tykkää ihmisistä ja on kiinnostunut heidän elämästään, se on hyvä ominaisuus myös työssä. On myös hauskaa perehtyä aina uuteen asiaan, tarinaan, ammattiin ja kulttuuriin. Ihanaa salapoliisityötä ja aarteenetsintää.
Klo 14.17. Ajo kohti Jollasta.
Tärkeitä hetkiä on jokaisessa työssä. Ne ovat usein arjessa, työn keskellä.
On mielenkiintoisia pintoja, kuvauksellisia paikkoja ja hulvattomia sattumuksia. Myös hurjat työvoitot, kun on näpit jäässä patinoitu pintaa, tai kun on yötä päivää työtä tehden saatu joku työ valmiiksi, jäävät mieleen. Niissä kohtaa tärkeää on ollut tajuta, että minä selvisin, Rhea toteaa. Lähes kaikissa töissä on jotain mieltä rikastuttavaa. Myös oman kädentaidon näkyminen tuntuu aina kivalta.
Klo 14.35. Jollaksen kuvauspaikka. Vanhoja tammia, keltainen huvila, kaunis pihapiiri. Linnut laulavat, merenlahti on aivan puiden takana. Nosturit odottavat nurmikolla kuvausvalaistuksen kannattelua. Avaimet ovat vielä matkalla. Pakun takaosassa Rhea irrottaa peppiksillä hintalappuja vispilöistä, kakkuvuoista ja leivontakulhoista.
Klo 15.03. Isot autot siirretään pois parkkipaikalle. Tammen oksia pitää hiukan nostaa, tuppaavat jäämään tielle. Sitten teipataan muuttolaatikoita kiinni.
Klo 15.15. Kauppakassit ja pöytä yläkertaan.
Klo 15.18. Henkilön X vuode ja muurahaispussilakanat sekä tyyny siirretään toisen huoneeseen. Huoneesta tehdään sopiva henkilölle Y. Pohditaan illan bileitä ja niiden kuvausta. Talossa ei saa polttaa kynttilöitä.
Klo 15.37. Catering on tullut jo paikalle. On kahvia, teetä, voileipiä, keksejä ja hedelmiä. Rhea pohtii olohuoneessa lavastajan kanssa tavaroiden roudausta. Osa kannattaisi viedä jo tänään kierrätyskeskukseen tai ainakin pois talosta. Mietitään myös, miten pitkään ollaan tänään, että saadaan kompensoitua työaika suhteessa seuraavaan päivään, jolloin paikalle pitää tulla jo kuudelta purkamaan edellisen illan lavastusta.
Ulkona valmistellaan kuvausta, istutaan olohuoneessa. Kahvi porisee lattialla nurkassa muovipussin päällä. On aikaa puhua ja istua, koska ollaan tuotannon loppuvaiheessa. Alku- ja keskivaiheessa rytmi on ihan eri. Rhea kehottaa myös työkavereitaan miettimään mikä olisi tärkeää sanoittaa alalla. Jaksotyömallin haasteet nousevat esiin. Normaali päiväsopimus olisi parempi juuri sen takia, että työt on mahdoton määritellä hyvissä ajoin.
Olisi hyvä saada peruspuitteet työntekemiselle tasavertaisiksi ja turvallisiksi, että työssä jaksaminen säilyisi. Mutta vaikka olisi millaiset työehtosopimukset, suurin haaste on, että ihmisillä on kova pelko siitä työllistyykö jatkossa, saako keikkaa, onko haluttu tekijä. Ihmisiä pelottaa sanoa ääneen, jos asiat ei ole niin kuin niiden pitäisi olla. Ei uskalleta sanoa ylitöistä tai suostutaan siihen, ettei tehdä työehtosopimuksen mukaisia päiviä, suostutaan liian lyhyisiin lepoaikoihin. Tai tehdään jotain mikä ei ole työturvallisuuden kannalta oikein. Jotta muutokseen päästään, tarvitaan rohkeus sanoa ei, en suostu tähän.
-Jokaisen osaston, meillä lavastusosaston, pitäisi kokoontua ja käydä läpi yhdessä se minkälaisia asioita meidän pitäisi pyytää. Palkat olisi myös hyvä saada linjattua yhdenmukaisiksi, ettei kukaan suostuisi tekemään työtä alipalkattuna. Pitäisi myös keskustella siitä, millä ehdoilla lähdetään keikalle ja minkälaisella budjetilla tai millä ryhmäkoolla. Näin saataisiin yhtenäinen linja ja olisimme myös yhdessä vahvempia, Rhea miettii.
Rekvisitöörin ammatti on siinä mielessä epäkiitollinen, että usein se huomataan vasta, kun sen luoma maailma puuttuu tai kun se ei ole kohdillaan, kuvassa on virhe. Työn merkitys tulee esiin silloin, kun se ei ole toteutunut. Jos maailma on kohdillaan, kukaan ei huomaa, silloin homma toimii. Työ on näkymätöntä puurtamista, paperityötä, suunnittelutyötä, hankintoja. Työ ei usein tapahdu siinä hetkessä paikan päällä vaan laajasti ja muualla, taustalla.
Monella tapaa koulutus toisi alalle ryhtiä, näkyvyyttä ja arvostusta, ammattimaisuutta. Olisi opinnot, harjoittelu ja työelämä.
-Aivan lähdin raakileena kentälle minäkin. Oli ihan hirveetä, pelottikin niin perkeleesti. Sinne mentiin ja siellä opittiin. Olisi hyvä, jos olisi koulutus, silloin olisi joku yhtenäinen pohja, Rhea haaveilee.
Klo 16.27. Toinen sänky siirretään pois.
Klo 16.29. Tarvitaanko vielä vauvatarvikkeita? Rhea miettii.
Klo 16.34. Ulkona kuvataan muuttokohtausta. Rhea pakkaa lahjapaketteja. Iso sydänrasia ja tavallisempia pahvirasioita. Ristiäiset ja ylioppilasjuhlat olivat samalla kertaa. Nyt lahjarasiat menevät kierrätykseen. Sinne menevät myös toppavaatteet ja kynttilät sekä joukko sekalaisia astioita.
Klo 16.42. Kuvauksiin tarvitaan matto. Rhea ja apulaislavastaja lähtevät toimittamaan vaatesäkkejä muuttolaatikoiden painoksi. On makuasia, halutaanko laatikoihin todellinen paino vai näytteleekö näyttelijä muuttolaatikolle sopivan painon. Tästäkin Rhea on saanut joskus oppitunnin.
Klo 16.54. Hiljaisuus. Kuvaus. Ääni. Olkaa hyvät. Rhealla on kahvia pahvimukissa. Sataa tihkuttaa, vettä kevyttä ja kosteaa kuin tropiikissa, paitsi että on kylmä.
Klo 17.05. Keittiössä kuvausrekvisitööri täyttää koneella yrttitupakoita. Rhea availee vehnäjauho- ja sokeripaketteja, laittaa esille vaniljasokerin, kermapurkin ja kananmunat. Pullat hän asettelee pellille leivinpaperin päälle ja taputtelee valmiin piirakkapohjan vuokaan sopivan epätasaisesti.
Klo 17.30. Rhea pöllyttää jauhoja pöydälle ja kertoo Tatun ja Patun valtavasta piparkakkutalosta. Sitä varten tilattiin iso kasa karkkeja, joista eroteltiin työkavereiden ja perheen voimin kakkuun liimattavat karkit. Loput sai palkaksi syödä. Piparkakkutalon sokerikuorrutteet olivat akryylimassaa. Rekvisiittaleivoksia ei kannata maistella, ne ovat monesti hyvännäköisiä, mutta eivät välttämättä lainkaan syötäviä.
Klo 17.48. Sängyssä makaa aidon oloinen nukkevauva. Sen varpaissa ja sormissa on juonteet ja kun sitä nostaa käsistä, se liikkuu luonnollisen oloisesti. Rhea miettii, että olisi hyvä mennä ihmisnukkerakennuskurssille rakentamaan oma vauvanukke.
Klo 17.51. Häiden skumppalasit, auton palautus ja tilitykset. Pitkä työprojekti lähenee loppua.
Klo 18.21. Rhea lastaa järjestäjän siniseen pakettiautoon kaksi sänkyä, peilin, punaisen tuolin, pienen punaisen lipasto, pahvilaatikoita ja piknikkorin. Piknikkori on myöskin joka tv-tuotannossa. Niin kuin myös killeri, vaikea esine tai asia, jonka etsimiseen menee valtavasti aikaa ja energiaa. Aina on myös joku asia, jonka luulee olevan helppo, mutta joka lopulta osoittautuu haastavaksi. Varsinkin killerien etsintä pitää aloittaa ajoissa. Rhea pakkaa vielä vauvatarvikkeet yhteen laatikkoon. Tv- ja elokuvatuotannon ”äitiyspakkaus” siirtyy seuraavaan projektiin.
Klo 19.29. Nyt kuvataan keittiössä, kuistia valmistellaan tulevia kohtauksia varten. Siinä kuvataan sekä talvijuhlat että kesäjuhlat. Muovilla ja verhoilla naamioidaan vehreät puut piiloon.
Klo 18.42. Ajetaan parkkipaikalle. Siirretään sängyt, laatikot ja muuta kamat sinisestä pakusta Rhean autoon. Toimittajalle tulee haava käteen. Rhean työkalupakista löytyy laastari ja haavanpuhdistupyyhe.
Klo 18.51. Kohti Koskelantietä ja kotia.
Rhea odottaa innolla tulevaa. Luvassa on kolme kiinnostavaa elokuvaa. Taiteen vuoksi hän työtään tekee.
On tärkeää päästä luomaan ja tekemään erilaisia hahmoja ja maailmoja lavastuksen ja rekvisiitan kautta. Tärkeää on saada ilmaista itseään ja kokea se jännitys, että miten tästä selvitään.
-On ihanaa päästä pureutumaan syvälle hahmoon, profiloimaan hänet. Kuka roolihenkilö on, millainen tarina hänellä on. Mitä hän tekee arkena, mitä harrastaa, millaisia ystäviä hänellä on. Millainen rahapussi hänellä on ja minkävärinen se on, mitä hän siellä säilyttää. Yksityiskohdat tuovat aitouden tuntua ja pala palalta rakentuu tarina ihmiselle. Jos on liian nopea aikataulu, tähän työhön ei jää aikaa, mutta tällaista työn tarkkuutta haluan lähtökohtaisesti toteuttaa, Rhea sanoo.
-Rakastan setin luomista, sitä kun mietitään asusteet ja kalusteet ja luodaan siihen ympärille koko maailma ja elämä, hän innostuu.
Rhealla on hyvin töitä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellisten tähtien alla syntynyt.
-Kyllä mua pelottaakin. Jos musta ei vaan tykätä tai entä jos vaadin liikaa työoikeuksia tai sanon asiat liian voimakkaasti. Mitä jos vaan tipun yhtäkkiä tai fysiikka pettää, Rhea pohtii ja kurvaa Koskelantielle.
-Mutta lähtökohtaisesti täytyy ajatella, että työtä riittää. Ihmiset katsovat sarjojakin enemmän kuin koskaan, tuotannot eivät ihan heti lopu. Olen aina luottanut intuitioon ja seurannut sitä. Joku voisi ajatella, että onhan se hullua, tuollainen alakin vielä. Mutta tuntuu, että niissä elämänvaiheissa, kun sitä ei ole kuunnellut, niin on mennyt harhateille. Kun järkevästi yrittää elää, niin pieleen menee, hän nauraa. On hyvä luottaa, mennä flowssa ja antaa asioiden tapahtua.
Klo 19.26. Kotipiha. Mitä opetettaisiin rekvisitöörikoulussa?
-Meditaatiota ja joogaa ainakin, Rhea nauraa ja jää miettimään asiaa.
Klo 19.40. Alku ja loppu Rhean työhuoneella. Laatikot viedään sinne. Illalla Rhean keittiössä valmistuu fetapinaattipiirakka ja poropiirakka huomisia illanistujaisia varten. Niitä voi varmasti oikeasti maistaa.
