Palkaton talkootyö on suurennuslasin alla Ranskassa. Ilmaistyövoiman käytön rajaus pakottaa miettimään ammattilaisuuden ja harrastamisen välistä eroa. Teksti ja kuvat Virpi Latva.
Tunnen koulutuksen saaneita nuoria ammattilaisia, jotka roikkvat vuodesta toiseen ilmaisina avustajina elokuvaprojekteissa ilman että se johtaa mihinkään muuhun kuin uusiin ilmaisprojekteihin.
Ranskan kulttuuriministeri tekee lopun lukuisista vapaaehtoistyövoiman varassa pyörivistä kulttuuritapahtumista. Palkattoman työvoiman rajoittaminen koskee vain esityksiä, joihin myydään pääsylippuja. Myös teatterialan ammattiliiton mukaan ilmaistyöntekijöiden käyttö on mennyt liian pitkälle ja uhkaa viedä leivän ammattilaisten suusta.
Tammikuussa Ranskassa voimaan astunut ilmaistyövoiman käyttöä rajoittava asetus uhkaa vaikuttaa kesän kulttuuritapahtumien tarjontaan. 3200 vapaaehtoisen voimin historiallisia spektaakkeleja järjestävän Puy du Fou:n johtaja Philippe de Villiers on jo ilmoittanut, että koko teemapuiston tulevaisuus on uhattuna.
Festivaaljea ja spektaakkeleja vapaaehtoistyönä pyörittävien satojen tuhansien kulttuurityöntekijöiden työpanos on Ranskan kulttuurielämän kannalta merkittävä. Ilman talkoohenkeä moni paikallinen tapahtuma jäisi nimittäin järjestämättä.
Kulttuuuriministeriön tavoitteena ei ole suinkaan näivettää kesätapahtumia
Kulttuuuriministeriön tavoitteena ei ole suinkaan näivettää kesätapahtumia, eikä se puutu esityksen järjestämiseen, jos siihen ei myydä pääsylippuja. Myös maksullisen tapahtuman taustalla voidaan edelleen käyttää vapaaehtoisten työpanosta, jos ilmaistyöntekijä osallistuu enintään kahdeksaan esitykseen vuodessa.
Sovjetismin dinosauruksia
Asetus tekee kuitenkin lopun viikottain pyörivistä spektaakkeleista, joiden mittavat lipputulot revitään ilmaistyöntekijöiden selkänahasta. Merkittävin valtaosin vapaaehtoisten kulttuurityöntekijöiden voimin pyörivä kesätapahtuma on Puy du Fou:n historiallinen spektaakkeli jonka pääsylippu maksaa 40 euroa ja esityskertoja on 28 vuodessa. Tästä 25 vuotta sitten perustetusta historiallisesta teemapistosta on vuosien myötä kasvanut Ranskan toiseksi suosituin huvipuisto. Lisäksi vuonna 2012 Puy du Fou valittiin maailman parhaaksi teemapuistoksi ja palkittiin Los Angelesin Théa Classic Awardilla. Kyseessä on eräänlainen huvipuistojen Oscar. Vuosi toisensa jälkeen katsojaennätyksiä rikkova Puy du Fou vastaanotti viime kesänä yli 2,2 miljoonaa kävijää.
Esiintyvien taiteilijoiden ammattilitto CGT Spectacle:n mukaan moisen rahakoneen pitäisi kyetä maksamaan palkkaa työntekijöilleen. Puy du Fou:n johtaja Philippe de Villiers on kuitenkin toista mieltä:
– Yhteiskunta jossa ei ole ilmaisuutta on kuoleva yhteiskunta. Ne jotka vastustavat elävän taiteen vapaaehtoistyötä ovat sovjetismin dinosauruksia, tuhahtaa Philippe de Villiers.
Teemapuisto työllistää 3200 vapaaehtoisen lisäksi 600 palkattua teatterialan ammattilaista. Philippe de Villierin mukaan myös heidän asemansa on nyt uhattuna.
– Tämä on Puy du Fou:n loppu. En voi korvata kaikkea tuota vapaaehtoistyövomaa palkollisilla.
Puy du Fou ei pidä minkäänlaista rekisteriä talkootyövoimastaan eikä heidän työtunneistaan. Kunkin vapaaehtoisen työpanoksen rajoittaminen lain määräämään kahdeksaan esityskertaan vaatisi satojen puvustajien, lavastajien, ääni- ja valomiesten, figuranttien ja tanssijoiden syöttämistä tietokantaan. Tämä on Philippe de Villierisin mukaan kuitenkin liian monimutkaista ja byrokraattista.
Asetus karsii ylilyöntejä
Elokuva-alalla sähköteknisenä avustajana eli gafferina työskentelevä Matteo Marchetti kertoo, että myös elokuvaprojekteissa liikkuu paljon vapaaehtoistyövoimaa.
– Tosin teknisen puolen ammattilaisia on paljon vaikeampi löytää ilmaiseksi kuin esiintyjiä, Matteo Marchetti huomauttaa.
Vaikka hän ymmärtää ja hyväksyy ilmaistyön jossakin mitassa alalle pyrkivien väylänä ammattii, hänen mielestään on kuitenkin hyvä, että tuore asetus karsii ylilyöntejä.
– Tunnen koulutuksen saaneita nuoria ammattilaisia, jotka roikkvat vuodesta toiseen ilmaisina avustajina elokuvaprojekteissa ilman että se johtaa mihinkään muuhun kuin uusiin ilmaisprojekteihin. Samalla työnantajille kehittyy ikään kuin sellainen ajatus, että taiteen ja kulttuurin alalla henkilöstön palkkaaminen on jotenkin epänormaalia.
– Puy du Fou:n kaltaiset tapahtumat ovat varmasti kaikki aikanaan alkaneet talkootyönä. Ongelmana on kuitenkin se, että kun lipputuloja alkaa kertyä, kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että osa niistä kuuluu vapaaehtoistyöntekijöille, Matteo Marchetti sanoo.
