Maaliskuun 2020 pääkirjoitus, Anne Saveljeff
Valtionosuusjärjestelmä (VOS) muuttuu merkittävästi. Rahaa on saatu ja saadaan lähivuosina vielä lisää, mutta rahoitushuolet eivät suinkaan ole ohi. Esittävän taiteen vapaalla kentällä tehdään paljon työtä talkoohengessä ilman palkkaa. Toisena huolena on Veikkaus. Sen tuottojen on arvioitu vähenevän lähivuosina kymmeniä miljoonia euroja. Tämä heijastuu suoraan edunsaajien toimintaan.
Veikkauksen tuotoilla on tuettu mm. teattereita, elokuva- ja valokuvataidetta, tanssi- ja säveltaidetta, rakennustaidetta ja kulttuuritapahtumia. Veikkauksen tuotoista on suunnattu taiteelle ja kulttuurille noin 250 miljoonaa euroa vuosittain. Peräti puolet taiteen ja kulttuurin perusrahoituksesta on tullut Veikkauksen tuotoista.
Jos maamme hallitus ei löydä kompensoivaa rahaa Veikkauksen menetetyille tuotoille, tarkoittaa tämä leikkauksia ja lakkautuksia niille toimijoille, joiden toiminta on Veikkauksen varoista riippuvainen.
Teimme vetoomuksen, jossa pyydämme maan hallitusta pitämään kiinni hallitusohjelmakirjauksestaan ja kompensoimaan hupenevat veikkaustuotot. Ensimmäiset allekirjoittajat ovat vetoomuksen tekijät Teme ja Suomen Teatterit ry.
Vetoomus on täällä jossa näet myös jatkuvasti päivittyvät allekirjoittajat. Toivomme mahdollisimman suurta allekirjoittajajoukkoa alan järjestöistä, yhdistyksistä ja yrityksistä. Se tapahtuu lähettämällä meiliä minulle 11.3. mennessä: savel@teme.fi
Vetoomusta saa mieluusti jakaa omille taustayhteisöille. Luovutamme vetoomuksen valtioneuvostolle ennen kevään budjettiriihtä.
VOS ja vapaa kenttä samaan hissiin
Teattereita ja orkestereita koskeva valtionosuusjärjestelmä muuttuu merkittävästi. VOS-työryhmä sai esityksensä valmiiksi ja se on nyt lausunnolla 3.4.2020 asti. Uusi laki voi astua voimaan 1.1.2022.
Merkittävin muutos on tuen määräaikaisuus. Valtionosuuksista on tarkoitus tulla kolme- tai kuusivuotisia. Pidempi rahoitusperiodi lisää ennakoitavuutta VOS:n piirissä oleville tahoille ja mahdollistaa pitkäjänteisemmän ohjelmistosuunnittelun.
VOS-kelpoisuutta tarkastellaan kolmen vuoden välein. Lausunnon siitä antaa Taike opetus- ja kulttuuriministeriölle. Kriteereihin kuuluu mm. toimintaedellytysten vakiintuneisuus sekä toiminnan ja johtamisen ammattimaisuus. Kriteereihin eivät kuulu mm. myytyjen lippujen määrä tai taiteen laadun arviointi. Jos kriteerit eivät täyty, voi VOS:sta pudota pois. Vielä on aikaista spekuloida pudokkaiden toiminnan ja talouden turvaamisella.
VOS:n piiriin lienee tulossa lisärahaa yhteensä 10 miljoonaa v. 2022/2023 ja 7 miljoonaa 2023/2024, joten VOS:n piiriin voidaan ottaa lisää ryhmiä. Siirtymät VOS:n piiriin vapauttavat harkinnanvaraisia avustuksia vapaan kentän hakijoille. Taiken myöntämiä harkinnanvaraisia tukia on lisätty, mutta ei riittävästi.
Mitä se tarkoittaa, kun nelihenkinen ryhmä saa 3 000,- apurahan, vaikka se tarvitsee 30 000,-?
Kun katsoo vapaalla kentällä Taiken myöntämiä apurahoja, ei tarvitse olla matemaatikko laskeakseen tekijöiden saamaa korvausta työstään. (Tämä ei ole kritiikki Taikea kohtaan, sillä he vain jakavat apurahoja täsmäkohteisiin).
Esimerkki. Nelihenkinen työryhmä – esim. koreografi, 2 tanssijaa ja valosuunnittelija – aikoo tehdä teoksen. Esityksen valmistamiseen ja harjoituksiin varataan kaksi kuukautta. Esityksen elinkaari on lyhyt, 10 esitystä, koska pidempään ei ole varaa. Ryhmä hakee kolmelta taholta apurahoja yhteensä 30 000,-. He aikovat maksaa verottomasta apurahasta itselleen 2000,- kuussa. Eli budjetin mukaan 4hlöä x 3kk x 2000,- = 24 000,- minkä jälkeen jäisi 6000,- harjoitustilan ja esitystilan vuokraan, lavastukseen, puvustukseen, markkinointiin, teknisen kaluston vuokraan, jos esitystilassa ei sitä ole.
Ryhmä saa 10 0000,- apurahoja, vaikka tarvitsisi kolminkertaisen määrän. Ryhmän on haettava pieniltä säätiöiltä lisää apurahoja. Jos enempää ei saada ja ryhmä lähtee tekemään teosta 10 000 eurolla, se tarkoittaa jokaiselle ryhmän jäsenelle noin 2000,- korvausta työprosessista kolmen kuukauden ajalta. Jäljellejäävä 2000,- käytetään harjoitustilan ja esitystilan vuokraan ja markkinointiin. Puvustuksen ja lavastuksen ryhmä tekee itse ja maksaa lipputuloista juoksevia kuluja, kuten materiaalikuluja, pakettiauton ja kaluston vuokraa.
Säännölliset työajat tai palkka, turvattu toimeentulo tai eläke ovat kaukaisia utopioita vapaalla kentällä, jossa työtilaisuudet luodaan usein yksin tai yhdessä kollegoiden kanssa.
Urbanapan blogissa tanssitaiteilija Taru-Meri Koski pohtii ammattilaisten työolosuhteiden parantamista mentoroinnilla: Rakenteista – osa 1:
”Tanssitaiteen ammattilaiskentällä suurin osa tekijöistä toimii/työskentelee/selviytyy yksin. Kun arjessa ei ole työyhteisöä, selkeää työnkuvaa, aikataulua, annettuja velvollisuuksia, rakenteellisia etenemismahdollisuuksia, kuukausipalkkaa tai työterveydenhuoltojärjestelmää, käsitteiden, kuten “työ” ja “ura” ymmärtäminen ja rehellinen kohtaaminen vaatii sekä rohkeutta, että mielikuvituksellista akrobatiaa. Oman toimijuuden hahmottamisessa jonkinlainen työelämää kehystävä ja tukeva rakenne on merkittävä apu. Kevytkin tukiverkosto voi auttaa hahmottamaan erilaisia piilossa olevia taiteellisen toimijuuden mahdollisuuksia ja edistämään taiteellisen ajattelun kiinnittymistä maailmaan.”
Teme on käynyt yksin ja yhdessä työnantajaliitto Stefin kanssa syksystä asti tapaamassa lukuisia kansanedustajia ja valtiosihteereitä. Olemme puhuneet esittävän taiteen rahoituksen ja toimeentulon puolesta. Jatkamme tätä työtä. Oikeus riittävään toimeentuloon on ihmisoikeus – myös taiteen parissa.
