Puheenjohtaja Antti Mattila: Teme tarvitsee yhteisen äänen

Tulin muutama viikko sitten valituksi Temen puheenjohtajaksi. Tämä on eräänlainen comeback – toimin Lavastus- ja pukusuunnittelijat ry:n puheenjohtajana ja Temen hallituksessa vuosina 2008-2013, jonka jälkeen aktiivisuuteni järjestössämme oli jonkin aikaa tauolla. Nyt oli sopiva hetki jatkaa. Kiitos luottamuksesta koko jäsenistölle ja kiitos myös niille, jotka minua tehtävään pyysivät.

Kiitos myös jatkaville varapuheenjohtajille Antti Niemiselle ja Essi Santalalle, jotka ovat pitäneet putiikkia pystyssä viimeisen vuoden, välillä aika turbulenteissakin tilanteissa. Teme on taitekohdassa siinä missä koko kulttuuriala. Koronasulut ovat toivottavasti ohi, mutta paluu normaaliin tarkoittaa myös paluuta tavanomaisiin ongelmiin.

Tiedonkulku järjestön sisällä tärkeää

Ammattiliitto on palvelujärjestö. Hyvien palveluiden tarjoaminen jäsenistölle vaatii jäsenten ongelmien ymmärtämistä. Aiemmalla kokemuksella järjestöstämme olen siinä käsityksessä, että yhteydenottokynnys toimistolle on matala ja tietoa siirtyy kentältä jäsenjärjestöjen hallituksiin ja Temen toimistolle hyvin. Mutta kukas minä olen luulemaan – tähän ei pidä tuudittautua. Järjestöorganisaation pitää pitää yllä tiedonkulkua myös jatkossakin. Yritän kaudellani muistaa, ettei viisaus asu pelkästään yhdessä henkilössä, vähiten puheenjohtajassa.

Toimiakseen hyvin Teme ei ole vain yksi järjestö vaan monta: jäsenjärjestöjen muodostama verkosto.

Heikompia jäseniä autetaan

Ammattiliitto ei kuitenkaan ole vain palvelujärjestö, jossa pyrittäisiin tuottamaan jokaisen jäsenmaksulle vastinetta tasapuolisesti. Ei Temen jäsenyyttä tarvitse ajatella kustannus-hyötylaskelmana, vaan sen voi ajatella myös solidaarisuutena. Myös Temen toimintaan tulee kuulua solidaarisuuden ajatus: pyritään tukemaan erityisesti heitä, jotka erityisesti sitä tarvitsevat, oli tämä sitten yksilötasolla tai ammattinimikkeen tai -ryhmän tai vaikka jäsenjärjestön tasolla. Kulttuurialat eivät ole koskaan ole olleet palkkakilpailun voittajia, mutta Temenkin piirissä toiset ovat vaikeammassa asemassa kuin toiset.

Solidaarisuuden ajatuksen tulee siis näkyä siinä, miten tes-neuvottelujen tavoitteita suunnataan ja neuvotteluja käydään. Samalla pitää muistaa, ettei työehtosopimuksilla päästä kaikkien jäsenten ongelmiin kiinni. Neuvonta ja poliittinen vaikuttamistyö ovat yhtä tärkeää kuin työmarkkinatoimintakin.

Vaikuttaminen onnistuu yhteisellä äänellä

Korona-aika on ainakin minulle konkreettisesti osoittanut, kuinka pirstaloitunut kulttuurialan järjestökenttä on, ja kuinka ongelmallista tuo pirstaloituminen on vaikuttamisen kannalta. Jokainen taho ajaa, sinänsä ymmärrettävästi, omasta näkökulmastaan asetettuja tavoitteita. Lopputuloksena on kirjavan osaoptimoinnin soppa. Todellinen vaikuttaminen jää puolitiehen koska voimakasta yhteistä ääntä ei ole. Yhteistyöelimiä on, mutta niiden piirissä harvemmin tunnutaan tekevän sellaisia kompromisseja, joihin kaikki sitoutuisivat. En usko myötäkarvaan silittävään poliittiseen vaikuttamiseen, mutta en myöskään kirjeisiin joulupukille. Kulttuurialan pitäisi saada rivinsä kootuksi ja saada muotoilluksi muutamia selväpiirteisiä kulttuuripoliittisia tavoitteita, joita koko kirjava kenttä sitoutuisi edistämään. Siinä voi joutua tekemään myös kompromisseja. Se on pidemmällä aikavälillä kaikkien hyöty.

Yleisön ja yhteisön näkökulma tärkeä

Temen jäsenistön suurimman osan kannalta ammatillinen edunvalvonta perinteisimmässäkin mielessä itse asiassa vaatii kulttuuripolitiikkaan vaikuttamista. Yksinkertaisimmillaan kysymys on siitä, onko julkisilla ja puolijulkisilla työnantajilla rahaa maksaa palkkaa ja millaista palkkaa. Mutta samalla Temen toiminnassa pitää pitää mielessä se, että uskottava kulttuuripolitiikka ei voi vain perustua ajatukselle ”lisää rahaa kaikille”. Parhaimmat argumentit eivät olekaan niitä, joilla perustellaan asioita puhtaasti työntekijöiden edun näkökulmasta, vaan uskottavan kulttuuripolitiikan pitää lähteä siitä, miksi kulttuuri ja sen tukeminen on tärkeää eli viime kädessä yleisön ja yhteisön näkökulmasta. Sitten Teme voi asiantuntemuksellaan kertoa, mitä vaikutuksia minkäkinlaisella politiikalla on. Periaatteena voidaan pitää, että jos kulttuurityöntekijällä ei ole työnteon edellytyksiä, ei ole myöskään kulttuuria.