Haastattelin SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija ja ilmastoasiantuntija Pia Björkbackaa, joka on työskennellyt kv-asioiden parissa SAK:n lisäksi EU:n komissiossa. SAK on hyvin aktiivinen ilmastoasioissa ja haluaa olla linjaamassa kansallista ilmastopolitiikkaa. Toistaiseksi ei kutsuja ole kuulunut kuin ”kestävän kehityksen ilmastopolitiikan pyöreään pöytään”. Ilman työntekijäpuolen edustusta on vaikea rakentaa työntekijät huomioivaa ilmastopolitiikkaa.
Ammattiliitot on otettava mukaan ilmasto- ja energiapolitiikan suunniteluun, seurantaan ja toimeenpanoon, jotta tässä onnistutaan, sanoo Pia Björkbacka.
SAK on hyvin huolissaan ilmastoasioista. Minkä asiakolmikon nostaisit SAK:n ilmastokannanottojen kärkeen, Pia Björkbacka?
SAK päivitti ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteitaan keväällä 2019. Ilmastopolitiikan lähtökohtana on edelleen se, että globaalin ilmastopolitiikan pitää olla kunnianhimoista. SAK on antanut myös tukensa Suomen hallituksen EU:ta keskimäärin edistyksellisemmälle ilmastopolitiikalle. Maailman lämpötilan nousu pitää pyrkiä rajaamaan 1,5 asteeseen YK:n Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Tällä hetkellä ollaan kaukana tavoitteesta.
Jos ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti eikä mitään toimia tehdä, tarkoittaa se 6–8 asteen lämpötilan nousua Suomessa vuoteen 2100 mennessä. Lisäksi sateen määrä kasvaa erityisesti talvella ja tulvat sekä myrskyt lisääntyvät. Näillä sääilmiöillä on valtavat vaikutukset eläimiin, kasvilajeihin ja muun muassa laajalti sekä taloudellista että henkistä hyvinvointia luoviin metsiimme, sillä ne eivät kerkeä sopeutumaan näin nopeisiin muutoksiin.
Tällä kaikella on myös paljon negatiivisia taloudellisia vaikutuksia yhteiskuntaan, elinkeinoelämään, työhön ja ihmisten toimeentuloon. Julkinen sektori ja elinkeinoelämä kun joutuisivat käyttämään huomattavan osan resursseistaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen hillitsemistoimien lisäksi. Kaikki tämä raha olisi pois esimerkiksi työelämän kehittämisestä, kuten työturvallisuus-, koulutus-, tutkimus- ja kehitysinvestoinneista. Siksi SAK:n pitää tehdä kaikkensa ilmastomuutoksen hillitsemiseksi.
Ammattiyhdistysliikkeen on helpointa hyväksyä kunniahimoiset ilmastoavoitteet, kun ilmastopolitiikassa huomioidaan työntekijöiden tarpeet ja huolet. Ilmastopolitiikkaa tehdessä on ennakoitava sen vaikutukset väestön työllisyyteen, työntekijöiden osaamiseen ja toimeentuloon. Ilmastopolitiikan myötä syntyy uutta työtä, joka edellyttää uudenlaista osaamista, mutta joitakin työtehtäviä voi myös kadota erityisesti fossiilisten tuotteiden käyttöön perustuvilla aloilla. Yhteiskunnan on tärkeä kyetä ennakoimaan tätä muutosta, jotta siirtymä vähähiiliseen talousjärjestelmään on työntekijöille mahdollisimman oikeudenmukainen.
Ammattiliitot onkin otettava mukaan ilmasto- ja energiapolitiikan suunniteluun, seurantaan ja toimeenpanoon, jotta tässä onnistutaan. Tästä kaikesta on kyse, kun SAK vaatii yhdessä globaalin ja Euroopan ammattiyhdistysliikkeen tavoin kaikilta valtioita, alueilta ja työpaikoilta toimia oikeudenmukaista siirtymän varmistamiseksi vähähiiliseen yhteiskuntaan siirryttäessä. Konkreettisimmillaan kyse on siitä, että työntekijät otetaan työpaikoillaan mukaan suunnittelemaan ja päättämään ilmastotoimista. SAK:n luottamushenkilöpaneelin selvityksen mukaan suurin osa yrityksistä ei kuitenkaan toimia näin ainakaan vielä.
Mitkä olivat olennaisimpia muutoksia SAK:n ilmastotavoitteiden muutoksessa vuonna 2019? Oliko kyse isosta arvomuutoksesta?
Kyseessä ei ollut suuri muutos SAK:n energia- ja ilmastostrategissa. Jo ensimmäisessä, vuonna 2009, laaditussa energia- ja ilmastolinjauksessa korostettiin työntekijöiden osallistamista ja oikeudenmukaista siirtymää. Ehkäpä selkein ero on se, että uusimmassa linjauksessa asetetaan selkeästi ilmastotoimien tavoitteeksi maapallon lämpeneminen enintään 1,5 astetta. Ennen se oli maksimissaan 2 astetta.
SAK:n tavoitteisiin vaikuttaa se, mitä uutta ilmastotieteilijät ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista osoittavat ja se, miten innovaatiot ja teknologia kehittyy.
Miksi ilmastonmuutoksessa on tärkeä puhua oikeudenmukaisista siirtymistä ja työntekijöiden reilusta kohtelusta? Tarkoittaako se sitä, että Suomi panee hiilihanat kiinni, mutta Kiina ei, koska niin monet saavat Kiinassa toimeentulonsa hiilestä?
Tästä ei ole kyse. Ensinnäkin kaikissa maailman maissa on tehtävä suunnitelmat siitä, miten irrottaudutaan fossiilisesta energiasta osana niiden elinkeinorakenteita. Kaikissa maissa on siis myös ratkaistava se, miten tämä siirtymä tehdään työllisyys turvaten ja työntekijöitä reilusti kohdellen.
Energiamurros tapahtuu eri aikaan teollisuusmaissa kuin kehitys- tai kehittyvissä maissa. Teollisuusmaat vaurastuivat 1800-luvun loppupuolelta alkaen pitkälti siksi, että ne pystyivät hyödyntämään laaja-alaisesti ja nopeasti fossiilisia polttoaineita. Osaksi kansainvälistä ilmastopolitiikkaa onkin hyväksytty ajatus, jonka mukaan sen pitää olla myös historiallisesti reilua.
Olisiko reilua, että fossiilisen energian halpuuteen osittain perustuva vaurastuminen kiellettäisiin kehittymässä olevien valtioiden kansalaisilta siksi, että me opimme vasta 1960-luvulla, että kasvihuonekaasut aiheuttavat ilmaston lämpenemistä? Mm. tähän kysymykseen vastatakseen teollistuneet maat ovat luvanneet tukea lainoin tai suorin tuin kehitys- ja kehittyvien maiden energiamurrosta miljardeilla euroilla sekä antaa kehittynyttä teknologiaa niiden käyttöön. Kun näin on toimittu, niin voimme vaatia esim. Kiinaa luopumaan hiilen käytöstä, sillä myös se on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen.
Millaiset vaikutusmahdollisuudet SAK:lla on Suomen ilmastoasioissa? Entä EU:ssa?
Arvioni on, että Suomessa SAK:n vaikutusmahdollisuudet ilmastoasioissa ovat kohtuulliset. Hallituskoalition poliittiset painotukset vaikuttavat jonkin verran siihen, miten SAK:n ideoita otetaan huomioon. Erityisen hyvää vaikuttavuus on silloin, kun edunvalvontaa tehdään yhdessä muiden työmarkkinatoimijoiden kanssa. SAK:n ja palkansaajien omia tavoitteita, kuten esim. oikeudenmukaisen siirtymän toimeenpanoa, onkin jo paljon vaikeampi edistää.
SAK:ssa tehdään aktiivista yhteiskuntavaikuttamistyötä ilmasto- ja energiapoliittisissa asioissa. Asiantuntijat pyrkivät vaikuttamaan Suomen kantaluonnoksiin mm. siinä vaiheessa, kun niitä käsitellään TEM:n tai YM:n EU-jaostoissa ja myöhemmin eduskunnassa, sen eri valiokunnissa. Kutsuja kuulemisiin voisi toki tulla enemmän.
SAK on myös viestinyt jo useamman vuoden niin poliittisille päättäjille kuin TEM ja YM:n keskeisille virkamiehille, että palkansaajat pitäisi ottaa mukaan esim. työryhmätyöskentelyyn tai ohjausryhmiin, kun kansallisia energia- ja ilmastostrategioita ja sektorikohtaisia tiekarttoja päivitetään, sillä emme pidä kuulemismenettelyä riittävänä. Toistaiseksi toiveeseemme ei ole vastattu – lukuun ottamatta kutsua kestävän kehityksen ilmastopolitiikan pyöreään pöytään.
Palkansaajien tärkein EU:n linjauksia Euroopassa edistävä toimija on Euroopan ammattikeskusjärjestöjen kongressi ETUC. Sen kestävä kehitys-, energia- ja ilmastotyöryhmä valmistelee ay-liikkeen kannat. Edustan tässä työryhmässä Suomen palkansaajia ja pyrin vaikuttamaan näin yhdessä Akavan ja STTK.n kollegoideni kanssa koko eurooppalaisen ay-liikkeen linjan muodostumiseen ilmastoasiloissa. Tämä työryhmä antaa komissiolle ja parlamentille lausuntoja EU:n komission direktiiveistä ja asetuksista. Parasta aikaa se valmistelee päivitettyä kantaa Euroopan vihreään ohjelmaan kokonaisuudessaan ja yksityiskohtaisemmin mm. oikeudenmukaisen siirtymän mekanismiin ja rahastoon sekä EU:n ilmastolakiin.
Tällä kaudella EU:n parlamentin ilmastoasioita käsittelevässä ympäristö-, julkinen terveys- ja ruokaturvallisuusvaliokunnassa on neljä suomalaisten edustajaa: Ville Niinistö, Nils Torvalds, Laura Huhtasaari, Sirpa Pietikäinen. Tämäkin vaikuttamisen paikka pitäisi muistaa ja keretä panostamaan myös siihen.
Mitä Suomessa pitäisi tehdä kiireisimmin? Entä EU:n piirissä?
Suomen pitäisi toimeenpanna työntekijöiden oikeudenmukaista siirtymää kiireesti. Tänne pitäisi luoda mm. sellaiset pysyvät rakenteet ilmastopolitiikan seurannalle ja päivittämiselle, jossa molemmat työmarkkinaosapuolet ovat tasapuolisesti edustettuina ja varmistaa, että valtiolla on riittävät resurssit tukea työntekijöiden osaamisen päivittämistä ilmastonhillinnän vaatimusten mukaisiksi. Suomen kansalliseen ilmastolakiin olisi sisällytettävä luku oikeudenmukaisesta siirtymästä. Tarkemmin aiheesta tarkemmin SAK:n selvityksessä.
Myös EU:n ilmastolakiin pitää saada sisällytettyä oikeudenmukainen siirtymä. Lisäksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kriteeristön osalta on varmistettava erityisesti se, että rahaa voi käyttää muidenkin alojen työntekijöiden työmarkkina-aseman parantamiseen kuin pelkästään fossiilisestä sektorista riippuvien toimialojen. Esimerkiksi energiaintensiivisen teollisuuden työntekijöiden oikeus osaamisen päivittämiseen pitäisi onnistua tämän rahaston kautta.
Kuka Pia Björkbacka?
Björkbacka on SAK:ssa kansainvälisten asioiden asiantuntija. Hän on yhteiskuntatieteiden maisteri ja valmistui Tampereelta kansainvälinen politiikka pääaineena. Ennen SAK:ta hän työskenteli mm. EU:n komissiossa.
Björkbacka vastaa SAK:n ilmastopolitiikan, kestävän kehityksen ja yritysten yhteiskuntavastuuasioiden valmistelusta ja edunvalvonnasta. Hän osallistuu myös pohjoismaiseen ja Itämeren alueen yhteistyöhön. Hän suunnittelee ja seuraa SASK:n kehityspoliittisia hankkeita.
Björkbacka on yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunnassa sekä kestävän kehityksen ja kehityspoliittisessa toimikunnissa.
Kuva Patrik Lindström
