Syyskuun 2019 pääkirjoitus, Anne Saveljeff
Mitä se parempi työelämä on? Ja miksei ammattiliitot tee mitään? Vastaan ystävälleni, että ammattiliitot tekevät sitä, mitä mikään muu taho ei tee: neuvottelevat työehdoista valtakunnallisesti, kaksi- ja kolmikantaisesti. Ammattiliitot puolustavat työntekijöiden laillisia oikeuksia ja rakentavat laadukkaampaa työelämää eri neuvottelupöydissä, joihin istutaan milloin työnantajaliittojen, milloin valtioneuvoston edustajien kanssa. Työehtosopimukset, työlainsäädäntö, työehdot, palkat, toimeentulo ja sosiaaliturva, kuten työttömyysturva ja eläkkeet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Siinä on keskeistä työsarkaa. Vastaus kelpasi.
Työmarkkinasyksyä kannattaa seurata yhteiskuntaopin opintoina. Opetusnäytelmästä tulee värikäs, sillä sanan säilä alkaa heilua yhä terävämpänä. Nyt kiistellään työajasta ja palkankorotuksista, joille ei koskaan ole oikea aika, kuten Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen totesi Ylen Ykkösaamun haastattelussa.
Rytkösen mukaan ilmaisen työn aika on ohi. Tehy haluaa kiky-tunnit pois ja valtionapua sote-alojen palkkatasa-arvon korjaamiseen. Tehy tavoittelee miesvaltaisen teknologiateollisuuden palkankorotusten päälle 1,8 % korotuksia.
Toimittaja Asta Leppä ihmetteli huhtikuussa hoivatyön palkkoja ja kysyi Onko jo yleisesti hyväksyttyä teettää työtä ilman palkkaa?: ”Hoivatyössä kansainvälistyneet jättiyhtiöt pyörittävät toimintaansa liikevoitto edellä, kun taas itse hoivahenkilöstö saa työmääräänsä nähden suorastaan naurettavaa palkkaa. En voikaan olla ällistelemättä, miten moinen silmänkääntötemppu on mennyt kansalaisilta lävitse.”
Ilmaistyöstä Leppä kirjoitti samassa jutussa: ”Kaiken lisäksi juuri luova työ, jota kaikki juhlapuheissa niin ihastelevat, on yksi kuppauksen typerryttävimpiä temmellyskenttiä” ja Leppä jatkaa: ”Pian luova työläinen pyydetään esitelmöimään sämpyläpalkalla Kuusamoon tai kirjoittamaan/maalaamaan/kuvaamaan jokin ”pikku juttu” meidän festivaaleille, mieluiten ilmaiseksi tai hätätapauksessa asevelihintaan. Festivaalin budjetti voi tosin olla miljoona euroa, ja pyytäjä itse vetää neljän tonnin kuukausipalkkaa. Tällainen pyyntö esitetään yleensä intoa puhkuen, jolloin palkkion pyytäjä näyttäytyy ilonpilaajana. Hyvässä lykyssä voidaan vielä todeta loukkaantuneena, että noh, sen julisteen tekeekin sitten tämä meidän Pirkko, jolla oli sentään koulun kuvaamataidossa yhdeksän.”
Paljonko on kohtuullinen korvaus?
Muistammeko vielä kiinalaiset kivimiehet tai kivenhakkaajat 2000-luvun alussa Suomessa jossain päin Hämettä? Heille maksettiin noin 200 euron kuukausipalkkaa raskaasta fyysisestä työstä.
Palkkatasa-arvo kuuluu hyvään työelämään. Ja se, että saa tekemästään työstä kohtuullisen korvauksen, jolla tulee toimeen. Ilmaisen työn teettäminen ei kuulu hyvään työelämään. Siihen Temessäkin ollaan äärettömän kyllästyneitä.
Taiteilija Jenna Jauhiainen nosti esiin (HS) Flow-festivaalin surkeat palkat. Kolumnistimme Kim Modig tarttui aiheeseen : ”Toivon Jauhiaisen puheenvuoron ajavan tekijöitä liittymään ammattiliittoihin ja tulemaan mukaan kehittämään kattosopimuksia myös freelancereille, tai sitten kollektiivisesti jättämään nämä ”näytön paikat” kokonaan väliin, jos vain suinkin voivat.”
Kulttuuri, taide tai viihde eivät ole lainsäädännöstä vapaita bilesaarekkeita, jossa ei olisi työaikoja tai työnantajavelvoitteita. Flow:ssa kuten muissakin luovien alojen työpaikoissa on noudatettava työlainsäädäntöä.
Minimipalkkoja Suomessa ei ole kirjattu työlainsäädäntöön, mutta työsopimuslain mukaan työntekijälle on maksettava tehdystä työstä ”tavanomainen ja kohtuullinen palkka”. Kohtuullista korvausta voi tutkailla yhdellä suhdeluvulla:
työstä saatava korvaus : työn määrä
Eli tuntipalkka antaa yhden vertailukohdan, jolla mitata tarjottua korvausta.
Esim. kun taideopettaja vetää workshopin ja valmistaa oppilaiden kanssa esityksen, pitää hänen hinnoitella työtään suhteessa työn määrään. Työhön kuuluu paljon ennakkovalmistelua. Opettaminen ja esityksen valmistelu ovat vain osa työprosessia.
Jos lavastaja tekee kuukauden edestä työtä ja saa siitä tuhat euroa, hän saa noin 5-7 euroa tunnissa, mikä ei ole kohtuullinen korvaus taiteellisesta työpanoksesta.
Teatterissa lavastajalle pitää maksaa VÄHINTÄÄN 2500 – 3800 ja elokuvalavastajalle 3600 – 4700 euroa kuukauden työpanoksesta. Nämä ovat työsuhteisia palkkoja työehtosopimusten mukaan, jolloin työsuhteet ovat yhtä kuukautta pidempiä ja koko suunnitteluaika on palkallista aikaa.
Jokainen työpanos on uniikki ja sen hinnoittelu on diplomaattinen taitolaji, jossa työn tarjoajat ja työnantajat erottuvat toisistaan kuin jyvät akanoista.
Hyvää Kunnon työn päivää 7.10. ja hyvää syntymäpäivää 100-vuotias kansainvälinen työjärjestö ILO – International Labour Organization!
