Huhtikuun 2021 pääkirjoitus, Anne Saveljeff
Selviytyäkseen taide- ja kulttuuriala tarvitsee EXIT-strategian maan hallitukselta. Satunnaisilla korona-apurahoilla alaa ei pelasteta. Julkinen tuki oli riittämätön ennen koronaa ja on sitä edelleen.
Moni teatteriesitys, tanssiproduktio, bändikeikka, elokuva ja festivaali on tuotettu sen varassa, että ammattilaiset harrastavat omaa ammattiaan polkuhintaan tai palkatta.
Pitkittyneen koronan takia ansiosidonnaisen päivärahan ylellisyys on loppumassa monilta. Ansiosidonnaisen kesto on työhistoriasta ja iästä riippuen joko 300, 400 tai 500 päivää. Moni putoaa Kelan työmarkkinatuelle eikä uutta työssäoloehtoa voi kerryttää, jos työtä ei ole ja työnteko on estetty.
Koronan vaikutukset heijastuvat taide- ja kulttuurialoille pitkään – ainakin 1-2 vuotta. Tällä hetkellä ei neuvotella ohjelmistoista, esityksistä tai tilaisuuksista. Vaikka koronarajoitukset poistettaisiin ensi kuussa, taidetapahtumia ja niiden rahoitusta ei hoideta hetkessä. Esimerkiksi teatteriesitystä suunnitellaan ja harjoitellaan normaalisti kuukausia.
Esittävä taide suljettiin ensimmäisenä ja se pitää myös avata ensimmäisenä. Ainakin teatterit, konserttisalit ja muut istumapaikkoihin ja hallitusti ohjattuun liikkumiseen pohjaavat taidetilaisuudet on helppo järjestää koronaturvallisesti – eli avata heti, kun mahdollista.
”Eihän minulla ole oikeus harmitella tällaista asiaa”
Sain sähköpostia jäseneltämme, joka työskentelee ammattiteatterissa. Hän kokee, että taiteilijoiden korona-ahdingosta puhuttaessa alan muut työntekijät on unohdettu:
”Tiedän, että olen onnekas, kun olen ylipäätään saanut pitää työpaikkani koronatilanteen aikana. Ja olenkin hyvin onnellinen, mutta kulunut vuosi on mennyt lähestulkoon vain tietokoneen äärellä, toteutumattomia suunnitelmia tehdessä.
Kuten monien näyttelijöiden, tanssijoiden, muusikoiden ja muiden taiteilijoiden voimat alkavat hiljalleen hiipua, omatkin voimavarani ovat kohta täysin lopussa. En tiedä keneltä saisin tukea, ja kenen kanssa voisin puhua. Työntekijänä olen aivan yksin. Uskaltaisin veikata monen kollegani tuntevan samoin.
Toivoisin että myös meidän työntekijöiden tuska ymmärrettäisiin työnkuvamme perimmäisen tarkoituksen kautta. Teemme työtämme YLEISÖLLE! Toivon ja vakaasti uskonkin, että julkinen keskustelu antaa voimia Suomen teattereiden ja muiden taidelaitosten työntekijöille – tunteen siitä, että emme ole yksin. Jospa tämä herättelisi taidelaitosten johtoa ja henkilökuntaa kysymään: kuinka sinä voit tänään?”
Omatkin voimavarani ovat kohta täysin lopussa. En tiedä keneltä saisin tukea, ja kenen kanssa voisin puhua. Työntekijänä olen aivan yksin.
Empatia ja välittämisen osoittaminen ovat tärkeitä. Työkavereita ja läheisiään pitää kuunnella herkällä korvalla. Työterveyshuollon ammattilaisten puoleen kannattaa kääntyä, jos voimat ehtyvät. Ei kannata ajaa itseään ”rikki”, sillä palautuminen vie kauemmin. Työterveyden ammattilaiset tuntevat keinot työkyvyn ylläpitämiseen. Työskentelitpä kiinnitettynä tai freelancerina, täällä on Temen Juristin blogissa ohje työterveyshuoltoon liittyen. Jos työnantajaa ei ole, työntekijä kääntyy oman terveyskeskuksensa puoleen ja pyytää palveluita sitä kautta.
Kun raha ei riitä, ratkaisut suistavat laittomuuksiin
Tässä alla on ote erään ammattiteatterin voimassaolevasta rekrytointilmoituksesta. Toivomme Temessä, että tällaisia työpaikkailmoituksia ei olisi olemassakaan. Lain mukaan tehdystä työstä on maksettava kohtuullinen korvaus. Ymmärrämme vapaan kentän ongelmat ja sen, että teatterialan riittämätön rahoitus pakottaa toimijat tällaisiin tarjouksiin, mutta 800 euron kuukausipalkka on eettisesti täysin kestämätön:
”Taiteellisen johtajan työ on osa-aikainen. Palkka koostuu kiinteästä kuukausipalkasta, joka on 800 euroa/kk ja ohjaustyön palkasta, joka on 10 000 euroa. Työ alkaa vuoden 2022 alusta tai sopimuksen mukaan. Tulevan johtajan ensimmäinen ohjaus tulee ensi-iltaan vuonna 2023.”
Osa-aikaisuus sopii taiteelliseen työhön ja johtamiseen erittäin huonosti. Päävastuullisessa asemassa olevan johtajan työ on osa-aikainen ja käteen jäävä nettopalkka noin 600,-. Tällä ansiotasolla johtaja työskentelisi koko vuoden 2022, kunnes toisena vuonna saisi palkkaa ohjauksesta. Tosin sekin jää alle työehtosopimuksen minimin.
Teatterialan työehtosopimuksen mukaan kokemattoman ohjaajan minimipalkka normaalikokoisen draamaesityksen ohjaamisesta on 11 619 euroa ja työskentelyaika 4,5 kuukautta.
Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry (STOD) vaatii jäsenilleen vähintään 3300 euron kuukausipalkkaa, jolloin ammattimaisen ohjaustyön minimipalkka on 14 850 euroa 4,5 kuukauden työpanoksesta.
Olisiko aika saada edes se 1 % taiteelle ja kulttuurille?
Työpaikkailmoituksen kaltaisella palkalla taiteen ammattilaisuus on vaarassa kuihtua harrastelijoiden näpertelyksi. Jos työllään ei tule toimeen, on pakko etsiä muuta työtä, vaihtaa alaa tai työskennellä laittomasti sosiaaliturvan varassa. Valitettavan moni teatteriesitys, tanssiproduktio, bändikeikka, elokuva ja festivaali on tuotettu sen varassa, että ammattilaiset harrastavat omaa ammattiaan polkuhintaan tai palkatta.
Julkinen tuki taiteelle ja kulttuurille on lähtökohtaisesti riittämätöntä (0,8 % valtion budjetista) eikä minkään tasoinen hetkellinen koronatuki riitä, jos taiteen ammattilaisten pitää toistuvasti työskennellä nimellisellä korvauksella tai ilman palkkaa.
Julkisen tuen osalta Suomessa on yhä vallalla käsitys, että taide- ja kulttuurialat olisivat marginaalinen tekijä kansantaloudessa.
Temen toiminnanjohtaja Karola Baran muistuttaa: ”Yleissitovien työehtosopimusten vähimmäisehtoja on noudatettava. On huolestuttavaa, että työntekijän on suostuttava työn teettäjän vaatimuksiin, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Julkisen tuen osalta Suomessa on yhä vallalla käsitys, että taide- ja kulttuurialat olisivat marginaalinen tekijä kansantaloudessa. Taide- ja kulttuuriala ovat yhtä merkittävä toimija kansantaloudessa kuin matkailu- tai ravintola-ala. Volyymejä voi verrata moneen teollisuudenalaan. Luovat alat ovat kasvava toimiala. Ne tuottavat taloudellista kasvua, sivistystä ja hyvinvointia suomalaiselle yhteiskunnalle. Työpaikkojen määrä on luovilla aloilla lisääntynyt Tilastokeskuksen mukaan 20,1 % viimeisten kymmenen vuoden aikana. Siksi kulttuuria ja taidetta kannattaa tukea!”
Ministeri Annika Saarikko: “Korona on osoittanut päättäjille, että yhteiskunnan päätöksenteossa ei ole riittävää ymmärrystä kulttuurialojen työn arvoketjujen pituudesta, siitä mitä kaikkea työn tekemisen muotoja ja vaiheita ja ammattien kirjoa liittyy siihen, että esitys on yleisön saatavilla (24.3.2021, YLE, Kulttuuricocktail)”.
Harvalla ministerillä on kanttia myöntää, että läksyt on tehty huonosti. Teme osallistuu mielellään tilanteen korjaamiseen. Temessä on valtavasti kokemusta luovien alojen ongelmista – olipa kyse rahoitusrakenteista, tekijänoikeuksista, työn tekemisen muodoista, aikaikkunoista tai arvoketjuista – puhumattakaan työoikeuden nurinkurisista käytännöistä.
