On tullut jälleen aika julkistaa Suomen teatteriohjaajien ja dramaturgien (STOD) keräämien ohjaajatilastojen tulos. Miten sukupuolten välinen yhdenvertaisuus toteutui vuonna 2018? Asia on laaja ja tilastoa paljon, joten juttu julkaistaan kahdessa osassa: osa 1 nyt ja osa 2 viikon päästä.
Mitä teattereiden johtajat vastasivat? Mistä epätasa-arvoinen tilanne syntyy?
STOD on seurannut tasa-arvon toteutumista VOS-kentän teattereissa vuodesta 2014 alkaen. Kyselyt on toimitettu tänäkin vuonna tutulla menetelmällä. Alma Lehmuskallio on pyytänyt teattereista niiden ohjelmistot suoraan. Ohjelmistoista on poimittu uudet ensi-illat sekä niiden ohjaajien nimen perusteella oletetut sukupuolet. Ryhmäohjauksia, joita viime vuonna Suomen VOS-taloissa tuotettiin 1% verran, ei ole otettu huomioon sukupuolten edustuksia laskettaessa.
Laskentakaudessa sekä huomioitavissa esityksissä on pientä eroa, joka aiheuttaa sen, että Teatterin Tiedotuskeskus (Tinfo) ja STOD:n tilastot näyttävät hieman erilaisilta. Tasa-arvon toteutuminen ohjaajarekrytoinneissa toki näkyy kaikissa tilastoissa.
Mikä on muuttunut viiden vuoden tarkastelun aikana?
Edelleen sukupuolten välillä vallitsee ero ohjaajien rekrytointien määrissä. Miesoletetut työllistyvät edelleen paitsi enemmän, myös isommille ja merkittävämpinä pidettyinä näyttämöille. Määrällinen kehitys on kuitenkin ollut lupaavaa. Vuonna 2014 miesten ohjauksia oli 66% ohjelmistoista, kun viime vuonna osuus oli enää 59%. Naisoletettujen ohjaajien osuus ylitti siis ensimmäistä kertaa 40% haamurajan.
Mitkä tekijät vaikuttavat lukuihin? Edelleenkin näyttää siltä, että naisen sukupuoliroolissa elävät ihmiset ohjaavat tyypillisemmin pienille näyttämöille sekä muille kuin ns. tavallisille aikuisyleisöille. Joidenkin talojen tilanne näyttää hälyyttävältä, joidenkin ihmetyttävältä, ja jotkut näyttävät menetetyiltä tapauksilta.
Aiempina vuosina olemme tutkineet tilastoja yleisiä trendejä etsien, ja yksittäisten teatterien nimeämistä vältellen. Nyt, viiden vuoden näytöillä, alkaa olla mahdollista erottaa talojen erilaisia tasa-arvoprofiileja toisistaan. Lisäksi tällä kertaa tarjosimme teattereille mahdollisuuden selventää tilanteidensa taustoja.
Ohjaajavalintojen sukupuolinen vaihtelu olisi ideaalitilanteessa 40-60% välillä. Yli 70% osuutta pidetään ongelmallisen suurena.
Lähestyin sähköpostiviestillä niitä teattereita, joissa yhden sukupuolen ohjaajien osuus oli yli 70% sekä viime vuonna, että viiden vuoden keskiarvossa. Kysyin, mitkä tekijät vaikuttavat tilanteeseen, nähdäänkö se ongelmallisena, ja mikäli näin on, mitä asialle aiotaan tehdä. Vastauksia tuli runsaasti!
Suurista, yli 70 henkilötyövuoden vahvuisista teattereista Turun, Helsingin sekä Kuopion kaupunginteatterit edustavat korkean miesohjaajuuden astetta. Lahden kaupunginteatterin vastaava aste viime vuodelta on 71%, mutta viisivuotistarkastelussa se asettuu ihanteen raamiin ihan sievästi, kun miesoletettujen ohjaajien osuuden keskiarvo on 59%.
Tästä tarkemmin ensi viikolla.
Keskisuuria teattereita, joiden viiden vuoden miesohjaajien ensi-iltojen osuuden keskiarvo ylitti 70%, on luvattoman monta. Sellaisia teattereita, joissa olisi ollut sekä tänä vuonna että viiden vuoden tarkastelussa yhtä korkea naisoletettujen ohjaajien suhteellinen osuus, ei ole lainkaan.
Seuraavassa lista VOS-teattereista kokojärjestyksessä isoimmasta pienimpään niistä keskisuurista teattereista, joiden ohjaajarekrytoinnit ovat miesvaltaisia (sulkeissa viiden vuoden keskiarvo):
Vaasan kaupunginteatteri (83%), Porin teatteri (76%), Rovaniemen kaupunginteatteri (71%), Linnateatteri (92%), KOM-teatteri (82%), Tampereen Komediateatteri (85%), Varkauden teatteri (71%) sekä Teatteri Imatra (90%).
Tästä lisää ensi viikolla sekä vertailua teattereiden keskinäisistä eroista.
Mitä teattereiden johtajat vastasivat? Mistä epätasa-arvoinen tilanne syntyy? Mitä sille aiotaan tehdä?
