Ohjaaja Elina Lajunen seuraa temeläisen ammattilaisen yhtä työpäivää minuutti minuutilta. Elina oli yökylässä nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin luona Turussa.
Nukkepornoa, liiman tuoksua ja puhetta himosta
Klo 7.30. Herätys. Kahvi tippumaan. Ei ajatustakaan, vaan ulos heti Salli-koiran kanssa. Aamupala.
Klo 9.30. TEHDAS Teatterin keittiö. Salissa on Iso haha susi -esityksen lehdistötilaisuus, Timon harjoitusten alku siirtyy. Timo viimeistelee lehdistötiedotteen ja lähettää sen TEHDAS Teatterin johtajalle Venla Luomalle. Kutsut lähtevät tänään.
Tässä vaiheessa toimittaja saapuu paikalle Helsinki-Turku -junalta.
Klo 10.14. Timo lukee repliikkejä. Astianpesukone käy. Pöydän toisella puolella istuu ohjaaja ja nukketeatteritaiteilija Merja Pöyhönen sekä teknikko Henri Hyökyvirta. Lasisen seinän takana työskentelevät teatterinjohtaja Venla ja teatterisihteeri Siina Siltanen.
-Jos mä omatoimisesti lyhennän tästä, Timo ehdottaa.
Tänään työskennellään lopun kanssa. Timo ja ohjaaja puhuvat lyhennyksistä ja mahdollisesta käännekohdasta. Perjantaina 15.3. saa ensi-illan Timon sooloteos Ole mun Querelle, ohjaus Merja Pöyhönen. Esitys perustuu väljästi Jean Genetin romaaniin Querelle. Timo on lukenut romaanin jo parikymppisenä ja miettinyt siitä esitystä useaan otteeseen. Romaani tapahtuu merimiesten, rikollisten ja prostituoitujen maailmassa. Querelle on matruusi, jota kirjan luutnantti ja muutkin henkilöt himoitsevat. Kirjan kieli on kaunista, Timo toteaa, siinä on hyvää mieskauneuden kuvausta. Timon esityksen luutnantti on kirjan luutnanttia vanhempi, jo eläkeikää lähestyvä Luutnantti S.
-Himo on kriisissä, Timo sanoo. Yksi esityksen teemoista on puhdas, elämänvoimaa synnyttävä, ristiriitainen, aikuisten välinen himo. Himo ei aina ole soveliasta ja himon vuoksi on törttöilty paljon, siksi ajatus ja käsitys siitä on vääristynyt. Himo myös laimenee ja muuttuu iän myötä, hän toteaa.
Klo 10.25. TEHDAS Teatterin vinttinäyttämö. Timo vaihtaa vaatteet. Sininen kauluspaita, tummat housut, valkoinen merimieshattu. Luutnantti S on valmis. Olkapäiltä puuttuu vielä poletit.
-Pitää jutella puvuston Pirjon kanssa, Timo heittää.
Se on vitsi. Pirjoa ei ole tai Pirjo on Timo. Usein nukketeatteritaiteilijan ammattiin ja työhön kuuluu monta ammattia, monta roolia ja monia työtehtäviä. Se on myös alan rikkaus. Nukketeatteri lävistää kuvataiteen, visuaalisuuden, teatterin, liikkeen ja musikaalisuuden, se sisältää kaikki taidelajit. Puvuston Pirjon puute on myös pienen teatterin ominaisuus, kaikki tekevät kaikkea. Timo on ollut TEHDAS Teatterin johtaja vuosina 2012-2017. Vastuu pysähtyy viimeistään johtajaan, lattiat on luututtava ja vessoissa pitää olla paperia.
Klo 10.36. Harjoitukset alkavat. Korotetulla pienellä näyttämöllä on harmaita laatikoita, musta jakkara ja Querelle -romaani. Lähdetään liikkeelle tappelun alusta.
Pornoa heti aamulla, Timo sanoo ja ottaa Querellen esiin. Raidallinen merimiespaita henkarissa sekä hattu.
”Eräänä päivänä Querelle tulee minun luokseni. Hän tulee hiilikellarista, hän on vähissä vaatteissa. Hän on kauttaaltaan jumalallisessa tomussa, hän on hiilipölyn peittämänä. Hänen ihonsa kimaltelee hiilipölyn alta. Hän sanoo, kutsuitte pomo. Aivan. Querelle, haluan vain sanoa, että olette tehnyt työnne hyvin, jatkakaa samaan malliin. Thanks pomo, hän sanoo ja lähtee. Ei. Se meni näin. Querelle, haluan vain sanoa sinulle, että olet tehnyt työsi hyvin, jatka samaan malliin. Querelle tarttuu minua vyötäröltä ja vetää itseään lähemmäksi minua, painaa minua alemmaksi ja pakottaa minut suudelmaan. Heittäydymme lattialle ja me kilpaillemme siitä, kuinka hyvin voimme kietoutua toisiimme. Kätemme liikkuvat kiihkeästi. Hiilipöly kimaltelee hänen kullanvärisissä kiharoissaan. Ei. Ei se mennyt näinkään. Querelle, olet tehnyt työsi hyvin, jatka samaan malliin. Ja hän lähtee. Minä lähden kaupungille siihen tuttuun pisuaariin, jossa olen käynyt jo monta kertaa ja jonne aina seinään raapustan tekstin: Etsitään nuorta kullia. Tule tänne klo 20.00.”
Laatikoiden takaa nousee puolalainen rakennustyömies Gilbert Turko. Nukella on valkoiset kasvot ja isot tummat silmät. Vallaton tukka on tehty auki puretusta kiharaisesta valkoisesta köydestä. Vartalo hahmottuu hienosti pitkästä valkoisesta köydestä. Täydessä mitassaan nukke on Timon mittainen.
”Mä olen mokannu. Mä olen tappanut miehen”, Gilbert vaikertaa.
Klo 10.48. Timo istuu näyttämön laidalla. Ohjaaja antaa palautetta. Hekumallisen kohdan pitäisi olla hekumallisempi. Solmintahässäkkä toimi. Aamuvedoksi oikein passeli. Pisuaaripaikka on nolo, siinä ei saa olla liian paljon positiivista odotusta. Gilbertin vartalon muodostava köysi on pitkä, pitäisikö sitä katkaista. Timo miettii, pistääkö silmään, että hänellä on kaikki nuket vasemmassa kädessä, paitsi Querelle, se on oikeassa kädessä. Ohjaajaa se ei haittaa, mutta pitää ottaa huomioon, että kaikilla nukeilla on sama haaste. Niiden katsetta pitää antaa yläviistoon ja diagonaaliin, ettei katse jää liian alas ja osu vain toiseen suuntaan.
Klo 10.57. Timo etsii pyssyä. Se löytyy laatikon takaa.
Klo 10.59. Pisuaarissa Gilbert uhkaa luutnanttia aseella. Kädet ylös! Ei kun alas! Ylös! Alas! Ylös! Alas! Nuken liikkeiden ja Timon esittämän luutnantin liikkeiden rytmi ja artikulointi on tarkkaa. Liikkumatta! Gilbert huutaa ja ryhtyy tutkimaan luutnantin taskuja.
-Muista tuoda nukke ylös, ohjaaja huutaa.
-Ei näytä hyvältä, että se viettää aikaa paljon sun taskulla, hän jatkaa.
-Onpas vaikeeta, Timo huokaa.
-Sä saat sen paremmin, ohjaaja kannustaa. Sitä ei kannata tuoda hitaasti ylös, vaan sen pitää olla joku ”mä tutkin sun taskut, älä liiku -juttu” joku semmoinen äkkitulo sieltä ylös.
Klo 11.07. Karhea valkoinen juuttinaru ja sileä silkkinen valkoinen merimiesnaru sulautuvat toisiinsa muodostaen pyöreitä lenkkejä ja kaaria. ”Voitaispa me elää ikuisesti tällai yhdessä”, sanoo Gilbert ja painautuu Querellen rintaa vasten. ”Voi vitsit poju, mä sitten tykkään susta”, Querelle vastaa.
Klo 11.09. Timo juo vettä ja istuu näyttämön laidalla. Gilbertin ja Querellen kohtaaminen on ehkä esityksen romanttisin ja kaunein hetki. Se toimii jo, mutta ohjaaja kaipaa enemmän kietoutumista selkeästi toisiinsa. Myös Gilbertin lähtöä hiotaan vielä. Olisi hienoa, jos naru erkanisi solmusta ja lähtisi pois sivulle ilman mitään erityistä hahmoa.
Klo 11.14. Pisuaarikohtaus otetaan uudestaan. Punainen köysikasa valuu verenä laatikkoon. ”Mä olen mokannut pahan kerran. Mä olen etsintäkuulutettu”, huutaa Gilbert taas.
-Parempi, että Gil kohoaa ylemmäksi, että me nähdään kunnolla sen vartalo ja kädet, ohjaaja kommentoi.
Klo 11.23. Querelle Gilbertille: ”Mene pisuaariin, siellä käy yksi luutnantti. Sillä on aina rahaa.”
Klo 11.24. Luutnantti saa osuman Gilbertin pyssystä. ”Raaka, kaunis rikollinen ampui minua”, hän hekumoi.
Klo 11.25. Querelle ja Gilbert kietoutuvat yhteen, painivat laatikon päällä. Sitten karhea naru vetäytyy liukuen pois pitkin laatikon kylkeä, silkkinen Querelle jää sen päälle.
-Saisko Querellen istumaan ja lyyhistymään laatikon päälle, ohjaaja pyytää.
Querellen silkkivartalo lyyhistyy kokoon.
Komissaari Mario tulee. Viikset ja kulmakarvat ovat mustat, vartalosta roikkuu mustia köydenpätkiä. Hän katsoo silkkistä Querellen vartaloa. ”Sääli laittaa noin kaunista miestä putkaan.”
Klo 11.30. Stop tähän. Gil on hyvä. Muista koota Gillin narut mukaan. On palkitsevaa nähdä koko henkilö. Rytmi on tärkeä. Sano ensin kädet ylös, sitten vasta nosta nukke ylös. Mitä jos haen Querellen sivusta, ehdottaa Timo. Kompromissimitta naruille, ettei jää kiinni ja pysyy mukana. Lenkki menee lenkin läpi, sillä voi herkutella. On vähän sattumaa, että miten köydet sattuvat menemään, Timo toteaa. Mennään eteenpäin, kun on vielä aamuenergiaa.
Klo 11.40. Punainen veitsi makaa auki laatikon päällä. Komissaari ottaa veitsen ja kokeilee sen kärjellä Querellen rakastelun jälkeen laatikolle lysähtänyttä silkkistä naruvartaloa.
-Suloinen kun karamelli. Onks tää sun? Sun tilantees näyttää pahalta.
Klo 11.44. ”Sua epäillään murhasta.” Tehokas lause, ei saa olla liian paljon vitsejä sen kanssa. Pitäisikö siihen ladata enemmän, kun Querelle pettää rakastettunsa, Timo pohtii.
Klo 11.47. Kun he erosivat, Querellesta tuntui, että hän vilpittömästi rakasti Gilbertiä. Luutnantti asettaa veitsen näkyville. Komissaari tulee ja löytää veitsen. Kääntyy Querellen puoleen. ”Sua epäillään murhasta.”
Klo 11.52. Mietitään sanavalintoja ja vaihtoehtoja. Halutaanko laittaa luutnantti epäilyksenalaiseksi?
Klo 11.56. ”Mä voin auttaa sua saamaan sen etsintäkuulutetun Gilbert Turkon kiinni”, Querelle paljastaa komissaarille.
Klo 11.58. Gilbert Turko tungetaan harmaaseen puulaatikkoon.
Klo 12.00. Pitäisikö osoittaa, että Querellen laiva lähtee? Tai mitä jos luutnantti menisi kirjan pariin?
Klo 12.06. On koetettava välttää, ettei olla liian varmoilla. Tarvitaan murheenlaakso.
-Mä autan sua tuulensuhinalla, ohjaaja nauraa.
Klo 12.07. Gilbert Turko on pidätetty. ”Minun pitää tunnistaa hänet. Kiusallista”, pohtii luutnantti. ”Ei, ei, en ole koskaan nähnyt tuota miestä”, hän vakuuttaa.
-Koeta ottaa Querelle mukaan, ohjaaja kehottaa.
Querellen paita ja hattu. On myrsky.
-Keinuisiko nämä jotenkin, miettii Timo.
Klo 12.15. Luutnantti pakkaa nukkeja laatikoihin, istuu sitten alas ja muotoilee köydestä hahmon.
Klo 12.21. Otetaan haaksirikko ilman Querellea. Pakkaus ei toimi. Istumaan voisi päätyä. Loppuun tarvitaan vielä nukkeja, heidän näkökulmansa.
Klo 12.30. Vaatteiden vaihto ja lounastauko. Lähikauppaan lounasostoksille. Lohta, perunamuusia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, juuresraastetta ja laskiaispullat koko työryhmälle. On laskiaistiistai.
Klo 13.04. Teatterin keittiössä. Timo tiedustelee teatterinjohtajalta varaustilannetta. Saa rummuttaa, johtaja kannustaa. Timo päättää avata Instagram-tilin. Se on uusi askel. Nyt mä opettelen sen, hän lupaa.
Timo on tehnyt useita aikuisille suunnattuja nukketeatterisooloja. Kaunokki ja Peto 2003, Seurapiirikuninkaat 2008, John – Eleonor 2011, siinä tosin oli näyttämöllä myös tutkija Tom Linkinen, Paroni Von Munchausen 2016 yhdessä muusikko Kari Mäkirannan kanssa, Kysymyksiä Karjalasta 2018 ja Ole mun Querelle 2019. Soolo on helppo pienen työryhmäkokonsa takia ja taloudellisesti käytännöllisempää, kun ei tarvitse hakea niin paljon rahaa. TEHDAS Teatterin tuotantotuki on arvokas lisä tämän soolon kanssa. Muuta tukea ei Timon henkilökohtaisen taiteilija-apurahan rinnalla esitystä varten ole.
Klo 13.26. Timo pukeutuu Luutnantiksi. Rautatieasema kello kuusi, Querelle on neuvonut Gilbertiä ostamaan junalipun luutnantilta ryöstetyillä rahoilla.
Klo 13.29. Nuket kommentoivat esityksen tapahtumia. Komissaari Mario, Gilbert Turko, Madame Lysiane ja baarinpitäjä Nono. Nonolla on ohut, kihara, rasvainen ja musta takatukka, ohuet viikset ja vaaleanpunainen paita. Madame Lysianella on pitkä tulipunainen köysitukka, tummat silmät ja valtavat silmäripset.
-Hän pelastaisi vain itsensä, on tehokas lause, ohjaaja toteaa.
-Pitäisikö olla isompi pettymys, Timo kysyy.
-Pitäisi, ohjaaja vastaa. Pitäisikö näyttää joku seksi vielä tuolla?
-Ei muita nukkeja kuin Lysiane, kokeillaan sellaista, hän jatkaa.
Klo 13.43. Veitsi välkkyy, komissaari poistuu. Querelle ja luutnantti ovat myrskyssä. Mitä Querelle tekisi haaksirikossa. Pelastaisiko Querelle minut, luutnantti pohtii. Haaksirikossa kaikki pelastavat sen mikä on kaikkein tärkeintä. Minä tiedän, ettei hän pelastaisi minua, jatkaa luutnantti. ”Hän pelastaisi vain itsensä ja oman kauneutensa.” Luutnantti kietoo köyden vatsan ja olkapäiden ympärille ja punoo köydenpätkästä merimiehen muodon.
-Jotain oikein ja jotain väärin, ohjaaja toteaa. Loppukohtaus voisi olla toisinpäin. Luutnantti tulisi paikalle köyteen sotkeutuneena. Sotkeudu naruun, lue samalla paperia ja nuketa, ole hyvä, hän nauraa.
Klo 13.54. Madame Lysiane saapuu. ”Matruusi ei tuota pettymystä”, hän sanoo merkitsevästi.
-Halveksunta oli kiva sävy, ohjaaja toteaa. Pitäisikö niitten panna? Paneeks ne lakin kanssa? Lakin tai narujen?
Klo 14.00. ”Ennemmin minä haluaisin tulla Querellen pelastamaksi”, luutnantti haaveilee.
-Hetkinen, pitäiskö meidän tulla tänne nussimaan, Timo keskeyttää.
Querelle ja Lysiane panevat laatikoiden päällä.
-Heteroseksi on kyllä ihan paikallaan tuossa, on sitä odotettukin, ohjaaja nauraa.
Kaikki nussivat, paitsi luutnantti, Timo toteaa. Timo ja ohjaaja pohtivat, että pitäisikö nussiminen laajentaa orgioiksi. Hunksin kädet auttaa tässä varmasti, pohditaan. Hunks on tällä hetkellä kuvitteellinen, mahdollisesti myöhemmin myös todellinen näyttämömies.
-Orgiat pystyyn vaan. Joo, tää peseytyy nukeissa. Timo sanoo.
Klo 14.12. Vessatauko. Joku niskalenkki tai niskaperseote alkaa nyt lopusta olla, Merja ja Timo pohtivat.
Klo 14.31. Myrskykokeiluja. Querelle joutuu laidan yli. Luutnantti joutuu laidan yli.
Klo 14.37. Ohjaaja järjestää musiikit. Timo laittaa nuket ja tavarat paikoilleen ja laatikoihin.
Klo 14.43. Mennään koko tämän päivän pätkä pisuaarista loppuun.
Timo kerää köyttä ympärilleen, hieroo Querellen paitaa köyteen, nuket käyvät vuorotellen panemassa Querellea. Köydestä muotoutuu merimies. Timo pukee köyttä ylleen.
”Yö. Edessäni meri. Ei yö eikä meri rauhoita minua. Päinvastoin, riittää, että matruusin varjo häivähtää ohi. Hän on varmasti kaunis. Tässä hämärässä, sen ansiosta hän voi vain olla kaunis. Laivan uumenissa on ihania valkeaan ja taivaansiniseen pukeutuneita raakalaisia. Himoitsen jokaista vilahtavaa varjoa. Kenet valita näistä toinen toistaan komeampien urosten joukosta. Tuskin olisin yhden päästänyt käsistäni, kun jo haluaisin toista. Minua rahoittaa ajatus, että on vain yksi, merimies. Jokainen ohikulkeva matruusi vertautuu merimieheen. Ja vaikka kaikki matruusit ilmestyisivät eteeni yksinään, ilmielävinä, läsnä olevina yhdellä kertaa kaikki, (Papereiden kahinaa, plari on vielä tarpeen.) ei kukaan heistä yksinään olisi merimies, jonka he muodostavat, joka voi vain olla minun mielikuvituksessani, vain minussa ja minun kauttani. Tämä ajatus tyynnyttää minua. Minä omistan merimiehen.”
Luutnantti jää makaamaan valkoisen narukerän päälle laatikoiden eteen.
-Hei tosi hyvin tehty, ohjaaja sanoo.
-Joo kyllä siinä oli jotain joo, Timo toteaa ja hörppää vettä.
-Ihan ehdottomasti selätys. Feriaan menossa on vielä haastetta, mutta se on vaan vaihto. Paljon hyvää. Hyviä nuketuksia. Gillistä vähän unohtui se katse. Querellen ja Gillin naruseksi oli kiva, mutta siihen voisi laittaa vähän lisää ehkä realismia.
Klo 15.04. Treenit loppuvat. Timo vaihtaa vaatteet ja laittaa Vintti-näyttämön näyttelijöiden vessaan paperia. Seuraavaksi pukuhuonetta käyttää Iso haha susi -esityksen työryhmä.
Klo 15.11. Teatterin keittiö. Sovitaan palkka-asioista esityksen teknikon Henrin kanssa. Vähän varmuutta ja vähän riskiä. Sama perussumma joka näytöksestä, siihen päälle lisä lipputulojen mukaan. Palkat ovat pieniä.
Klo 15.16. Timo, ohjaaja ja teknikko varmistavat aikataulut. Perjantaina aloitetaan läpimenolla. Timon pitää putsata plari, että sen voi tulostaa teknikolle. Keskiviikkona Timo on aamun Turun Kaupunginteatterilla. Silloin julkistetaan syksyn 2019 ohjelma. Mukana on Babe urhea possu, johon Timo ohjaa nukketeatteriosuudet. Torstaina on Querellen kenraali ja perjantaina ensi-ilta. Sovitaan, että ohjaaja ottaa tässä kohtaa valosuunnittelija Jarkko Forsmanin kanssa taiteellisen vastuun valoista, että sen miettiminen on pois Timon vastuulta. Tarkistetaan myös esitysaikataulut ja puhutaan siitä löytävätkö ihmiset esityksen.
Klo 15.39. Timo laittaa laatikot valmiiksi näyttämölle maalausta varten. Iso haha susi harjoittelee jo teatterisalissa. Valot sammuvat, on pimeää. Puhelimen taskulamppu valaisee maalipurkit. Valkoista ja mustaa, tulee sopivan harmaata. Kaemba Chishimba Zambiasta, kieliharjoittelija kotouttamiskoulutuksesta tulee teatterille huomenna maalaamaan laatikot.
Timo pakkaa nuket Clas Ohlsonin siniseen muovikassiin verstasretkeä varten. On turha ottaa kaikkia nukkeja, tänään mukaan lähtevät miehet, komissaari Mario, Gilbert Turko ja Nono. Vielä lavan takarakenteen mittaus, 2,30 m korkeus ja 2 m leveys. Takaseinään tulee printtinä tulostettu lavastekangas.
Klo 15.58. Timo näyttää teatterinjohtajalle maalit ja laatikot. Hän ohjeistaa huomenna Kaemballe maalausprojektin. Laatikot ja jakkara harmaiksi. Jakkaran pintaa voi hioa ensin ja jos innostuu, niin voi lopuksi sottamaalata laatikoiden nurkat, että ne näyttäisivät hiukan vanhoilta.
Klo 16.20. Timo ajaa työhuoneelle ja jättää sinne nuket verstaan iltavuoroa varten. Ennen verstasvuoroa pitää hiukan levätä. Kun ikää tulee lisää, lepo ja nukkuminen on entistäkin tärkeämpää, Timo toteaa. Timo on nyt 3 -vuotisen taiteilija-apurahan ensimmäisellä vuodella. Sitä ennen hänellä oli 1 -vuotinen taiteilija-apuraha. Taiteilija-apurahakausi tuli hyvään kohtaan, Timo toteaa. Ennen apurahakausia Timo toimi 5,5 vuotta TEHDAS Teatterin johtajana. Timon johtajakaudella teatterista tuli yksi Turun nukketeatteriesitysten päänäyttämö. Se on mahdollistanut hienosti nukketeatterikentän kasvun ja näkyvyyden sekä esitysten toteutumisen Turussa. Pienen teatterin johtajan työ on rankkaa ja työmäärä resursseihin nähden on suuri. Rahaa on vähän. Kausi oli huikean antoisa ja opettavainen, mutta siihen mahtui myös uupumista. Ennen johtajakautta Timo oli ollut Turussa nukketeatterin läänintaiteilijana 2007-2009 ja monessa mukana myös Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Turun Taideakatemiasta valmistuneet nukketeatteritaiteilijat halusivat ja tarvitsivat työtiloja ja työskentelyedellytyksiä. Kulttuuripääkaupunkivuoden jälkimainingeissa talvella 2012 syntyi myös AofP, nukketeatteritaiteilijoiden verkosto Aura of Puppets.
Töitä tuli. Ja tuli myös kutsu leikkaukseen. Kiireinen taiteilija joutui katsomaan almanakasta, koska voi mennä sydänleikkaukseen. Rakenteellisen läppävian repeämisriski oli suuri ja sydän tarvitsi vahvistusta. Leikkaus onnistui hyvin ja kevät 2012 meni toipuessa, syksyllä alkoivat johtajan työt.
Timo törmäsi pitkän johtajapestin jälkeen myös siihen, ettei luova työ lähde napsauttamalla heti käyntiin. Vaatii aikaa, että aivot lähtevät tuottamaan, hän sanoo. Hän aloitteli tulevia produktioitaan pikkuhiljaa, järjesteli verstasta, siellä oli kiva olla ja oli lämmintäkin. Kaikissa verstaissa ei ole ollut lämmitys kohdallaan eikä aina edes juoksevaa vettä. Nyt on sekä vettä että lämmin. Timo siivosi, heitti turhia pois ja teki perinnepukuiset käsinuket, jotka yhä etsivät itselleen esitystä. Hän käynnisteli töitä hitaasti ja rauhassa. Hän mietti olisiko pitänyt olla tehokkaampi, mutta keho kertoi, että pitää vielä kesä ottaa rauhassa ja olla lomalla. Syksyllä 2017 sai ensi-illan Kysymyksiä Karjalasta ja silloin Timolla oli olo, että tästä se alkaa.
-Nyt mä olen hereillä, hän hymyilee onnellisesti. Ihanaa tää mun työ.
Klo 17.10. Timon ja Janin koti Portsassa. Timon puoliso Jani Karjalainen on töissä laivalla baarimestarina. Työt tapahtuvat 10 päivän rytmillä, 10 laivalla ja 10 maissa. Nyt Jani on maissa. Valkoinen pörröinen Salli-koira haukkuu ovella. Se on Coton de Tuléar rotuun kuuluva entinen näyttelykoira, lempinimeltään myös Sally Spectra. Olohuoneessa visertää undulaattiseurue. Alussa olivat Mustikka ja Nyhverö, kaksi lilaa undulaattia. Sitten joukkoon liittyi vaaleanturkoosi pieni, terhakka ja viriili Richie, joka oli jäänyt edellisen omistajan kodissa yksinäiseksi. Richie ja Mustikka menivät yksiin ja saivat pian Pillin ja Pullan. Viimeisimmät tulokkaat ovat vihreäsulkaiset Titi ja Tilda, joiden omistaja joutui hoitokotiin. Sinne ei undulaateilla ollut asiaa. Undulaateille parvessa eläminen on kaikki kaikessa.
Klo 17.15. Jani keittää kahvit. Pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla. Puhutaan Kustavin kesäkodista. Se on vanha, kaunis hirsitalo, jonka takapihalla kasvaa valtava noin 400-vuotias suojeltu tammi.
Klo 17.45. Timo ja Salli lähtevät kävelylle. Samalla Timolla on puhelinpalaveri graafikko Rami Järvipetäjän kanssa Ole mun Querelle:n julisteesta ja käsiohjelmasta. Pari korttelia ja Mikaelin kirkon ohi takaisin kotiin. Kirpeä ja tuulinen sää, jostain tulee kevyt lämpiävän saunan tuoksu.
Klo 18.08. Salli pääsee sisälle. Undulaatit visertävät. Timo lähettää graafikolle tekstin julistetta varten.
Klo 18.15. Kävely työhuoneelle. Maa on jäässä. Freenlancer nukketeatteritaiteilijan painajainen, jos kaatuu jäisellä tiellä ja käsi menee poikki. Siinä menee sitten kaikki kevään keikat, Timo toteaa ja kertoo, että hän on pitänyt koko talven kenkien pohjissa piikkejä.
Klo 18.30. Työhuoneella. Työreinot jalkaan. Timo tiskaa kahvinjämät keittimestä. Hän esittelee omaa esitystä etsivät perinnekäsinuket ja kuolema -nuken. Senkin hän teki ensimmäisen apurahavuoden aikana. Jokaisella nukketeatteritaiteilijalla pitää olla oma kuolemahahmo, Timo nauraa.
Klo 18.44. Timo levittää kontaktiliimaa komissaari Marion päähän. Komissaarille tulee musta nahkahattu, jossa on metalliset ketjut edessä. Liimaus tehdään eteisessä, ettei katku jää työhuoneeseen. Tosin jotain miellyttävää hajussa on, Timo toteaa. Kerran Timolla on palanut limakalvot, kun kyseessä oli isompi liimausprojekti, nykyään hän käyttää tarvittaessa myös hengityssuojainta.
Timo ohjaa, rakentaa, esiintyy ja tuottaa. Rakentaminen muistuttaa häntä lapsuudesta. Oli kivaa, kun kaverit lähtivät kotiinsa ja sai olla yksin, tehdä omia juttuja, piirtää ja luoda erilaisia maailmoja.
Timo on myös sarjakuvataiteilija ja kuvataiteilija. Hänellä on vahva harrastajateatteritausta ennen Turun Taideakatemian nukketeatterilinjaa, jonne hän pääsi 1999. Nukkien herkkä ilmaisukyky ja erityislaatu inspiroi Timoa. Antoisa, pöljä ja hullu laji, Timo nauraa ja toteaa, että kyllä esiintyjän työ taitaa olla hänelle se rakkain.
Klo 19.00. Kontaktiliima kuivuu. Timo ompelee valkoista köyttä Gilbertin kaulaan. Tähän asti se on ollut kiinni hakaneuloilla. Syksyllä 2019 on Turussa sekä Turun kaupunginteatterissa että Åbo Svenska Teaterissa nukketeatteria isolla näyttämöllä. Turun kaupunginteatteriin tulee Babe, urhea possu, jonka ohjaa Milko Lehto ja jonka nukkeosuudet ohjaa Timo. Mukana on kolme nukenkäsittelijää sekä nukenrakentaja. Åbo Svenska Teateriin tulee musiikki- ja nukketeatteriesitys Kalevala, jossa näyttämöllä on 20 nukketeatterin, tanssin ja musiikkiteatterin ammattilaista. Sen ohjaa Jakob Höglund. Pienet ja herkät esitykset ovat nukketeatterin saralla tärkeitä ja tuovat alan erityislaadun ja voiman esiin, mutta on toki hienoa, että on myös tallaisia isoja teoksia, Timo pohtii. Isot aikuisille suunnatut nukketeatteriesitykset eivät sinänsä ole uutta Turussa. TEHDAS Teatterissa on esitetty Merja Pöyhösen ohjaamat William Shakespearen Myrsky sekä Romeo ja Julia. 2017 Turun Kaupunginteatterissa esitettiin AofP:n ja kaupunginteatterin tuottama niin ikään Merja Pöyhösen ohjaama ja E.L. Karhun kirjoittama Prinsessa Hamlet, jossa myös Timo oli mukana. Mutta myös pientä ja intiimiä pitää olla. Timo miettii Kysymyksiä Karjalasta esitystä, jonka yhden esityksen hän teki erään 90-vuotiaan papan kotona tämän sukulaisille. Muutenkin juuri tuo esitys on ollut erityinen. Aihe on selvästi osunut katsojiin ja antanut monelle mahdollisuuden pohtia omia evakkojuuriaan.
Teatterissa Timolle tärkeää on kohtaaminen. Aiheita valitessa Timo kokee olevansa itsekäs ja valitsevansa teemat oman kiinnostuksen mukaan. Kuitenkin jonkinlainen kohtaaminen vaikka pienenkin porukan välillä on olennaista.
-Jos ei tunnu missään, niin olisivat sitten ihmiset kotonaan rakastelemassa, Timo nauraa. Sisältö on tärkeä, ehkä enemmänkin pitäisi miettiä sitä, Timo pohtii.
Ole mun Querelle -esityksen nukeilla on avautuvat suut. Niiden haaste on huulisynkka. Täytyy olla tarkkana, ettei puheesta tule louskuttamista. Tunteisiin keskittyminen ja artikulointi, tarkka työskentely auttavat. Pää on veistetty superlonista. Sen jälkeen sen päälle on laitettu harso liima-lateksiseoksella. Estetiikka on tarkoituksella hiukan rosoinen.
Timon työtilanne on hyvä. On apuraha ja keikkoja. Heti ensi-illan jälkeen on ensimmäinen lukuharjoitus Sauvon kesäteatterissa. Sinne Timo ohjaa kesällä Sven Tuuvan. Ihanaa ja rentoa on, ettei tarvitse olla nuori komeetta, liian erityinen tai maailman paras. Ei niin, etteikö Timo haluaisi edetä ja kehittyä taiteilijana. Mutta tärkeää on se, että saa tehdä tätä. Ikä on tuonut rauhaa. Timo on saavuttanut arvostusta, hän on tehnyt töitä ja löytänyt ja valinnut taiteellisesti kiinnostavia juttuja. Taideala on ollut hänelle helppo valinta. On myös erilaisia projekteja, toiset uuvuttavat enemmän ja toisista saa voimaa, jotkut voivat jopa parantaa.
Klo 19.29. Naapurin bändikämpässä soi hevi. Liima tuoksuu. Komissaarin hatun toisen puolen liimaus.
Timo on tottunut myös tuottajan töihin. Oma tuottaja olisi mukava saada, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt sopivaa henkilöä ja työt on ollut helpompi tehdä itse. 90-luvulla hän oli Paimion kunnallislehdessä ja Kaarina-lehdessä toimittajana ja tottui jo sillä tekemään lehdistötiedotteita. Vuosina 2007-2008 hän toimi Suomen Uniman nukketeatterilehden päätoimittajana. Hänen kaudellaan lehden nimeksi tuli NUKKETEATTERI.
Klo 19.43. Timo tykkää ommella käsin. Hänen isänisänisänsä oli räätäli. Ehkä sieltä tulee mieltymys pieniin tikkeihin ja tarkkaan ompeluun.
Pitää tehdä hyviä ja mielenkiintoisia nukketeatteriesityksiä, Timo sanoo. Mikä sitten on nukketeatteria, mitä sen nimen alla mainostetaan. Timolle tärkeää ja olennaista on, että tarina kerrotaan elottomilla olennoilla tai materiaalilla. Nukketeatterillinen ajattelu ja pelkät visuaalisuuden muutokset eivät riitä. Nukenkäsittelytaidon perustan olisi hyvä pysyä ammattimaisena. Turun ammattikorkeakoulun nukketeatterilinja perustettiin 1999, Timo oli ensimmäisellä vuosikurssilla. Nyt koulutus on loppunut ja sulautunut kurssivalinnoiksi teatteri-ilmaisunohjaajien koulutukseen.
-Ehkä ala on toistaiseksi tyydyttynyt tekijöillä, Timo toteaa, eikä pidä koulutuksen loppumista yksinomaan huonona asiana. Mutta satunnainen kurssiopetus ei toki ole sama kuin kokopäiväinen opiskelu. Nukeilla ja niiden taitavalla käsittelyllä on oma erityislaatuinen luonne ja tehtävä.
Timo palaa himoon. Nuket ovat viattomia olentoja, vilpittömiä himossa. Genetin teos on homokirjallisuuden klassikko ja kiehtoo silläkin tavalla, aihe on Timon omaa aluetta. Ensi-iltaan on viikko ja tunnelma on jännittävä ja luottavainen.
-En tiedä tästä vielä mitään, se on kutkuttavaa, Timo toteaa.
Himo on kokenut inflaation. Siitä ei ole soveliasta puhua, vaikka seksuaalisuutta on kaikkialla. Valkoisen heteromiehen himo on arveluttavinta, Timo miettii. Mutta onko maailma seksuaalikielteisempi? Entä kenelle himo on sallittua? Himo homokulttuurissa ja näyttämöllä sen kulttuurin kautta ei enää ole radikaalia tai shokeeraavaa. Homokulttuurissa himo on ok, esimerkiksi Tom of Finlandin luoman kuvaston kautta. Vastaavanlaisen heterokuvaston kanssa voisi olla haastavampaa.
-Kyl heteroilla on vaikeeta, musta tuntuu, Timo nauraa.
Querellen työstäminen esitykseksi on myös henkilökohtainen ”kaapistatulo”, joskaan ei Timon ensimmäinen queer-aiheinen esitys.
-Teen queer-aiheita, myös koska me voidaan niitä tehdä ja niiden tekeminen on mahdollista. On tässä vielä jotain nurinkurista. Jos joku ohjaa seitsemän Romeota ja Juliaa peräkkäin, sanotaan, että hän tutkii rakkautta. Kun joku tekee pari esitystä homohahmoin, sanotaan, että hän tutkii homoseksuaalisuutta. Mielestäni minä tutkin myös rakkauden mysteeriä.
Esityksen luutnantilla ei ehkä koskaan ole ollut seksuaalista kontaktia toisen ihmisen kanssa. Seksi on muuttunut hänelle mystiseksi fantasiaksi, jossa Querelle on totta tai mahdollisesti haavekuva. Hänelle on vaan käynyt niin. Ei aina tietenkään edes tarvitse olla seksielämää, ilmankin voi pärjätä.
Klo 20.31. Voi olla, että näitä nukkeja joutuu vielä korjailemaan, Timo toteaa ja haukkaa omenaa.
Klo 20.44. Mustan lurex-kankaan mallaaminen komissaarin kaulaan.
Klo 21.11. Timo ompelee Komissaarin kaulan kangasta kiinni vartaloon. Nukenkäsittelijän tausta ohjaustyössä näkyy artikulaationa. Timo erittelee ja erottelee asiat. Tullaan, huomataan, reagoidaan. Kaikki ei voi tapahtua yhtä aikaa. Merkatkaa se hetki, kun huomaatte, hän pyytää usein. Yksinkertaisuus ja selkeys, fokuksen tarkkuus on tärkeää. Esineiden käyttö voi myös nousta erilaisena ja erityisenä taitona, koska se on niin olennainen osa nukketeatteria.
Klo 21.16. Timo liimaa mustan kankaan toisen pään komissaarin kaulaan.
Klo 21.36. Musta esiliina ylle ja radio päälle. Pitää vielä maalata ja kirkastaa komissaarin, Gilbertin ja Nonon katsetta. Radio on vanha, siinä on kasettisoitinkin. Kuuluu asiaa metsän hakkauksesta ja jalostusarvosta.
21.49. Ideat on arvokkaita, kuin liikesalaisuuksia. Joskus lähtöidea katoaa, tai itse väsyy omaan ideaansa. Ideat myös ruokkivat toisiaan ja vanhan idean aika voi olla joskus myöhemmin. On myös kausia, jolloin omat ideat ovat paskoja, se kuuluu tähän hommaan. Loppuuko joskus nuoruuden ja lapsuuden aiheiden ammennus, Timo pohtii ja jatkaa saman tien. On siellä vielä joitain aiheita. Ne jääköön liikesalaisuudeksi.
Klo 22.14. Timo laittaa väritöntä kynsilakkaa komissaarin silmiin, niihin tulee kaunis kiilto. Sanotaan, että nukenrakentajat tekevät aina itsensä näköisiä nukkeja, Timo toteaa ja katsoo tutkivasti komissaaria.
Klo 22.16. Tahti alkaa hyytyä. Kun väsyttää, voi tulla virheitä. Siinä kohtaa on tärkeää lopettaa.
Klo 22.20. Kävely työhuoneelta kotiin. Turun tuuli on kipakka. Jani on paistanut uunijuureksia ja kanaa, on tsatsikiakin. Hän tekee aperitiiviksi Gin Tonicit pitkillä kurkkusiivuilla ja laittaa leivät grilliin. Sallikin saa kurkkusiivuja. Salli on ollut kylvyssä ja Jani on setvinyt sen turkkia usean tunnin ajan. Koira tuoksuu hyvälle. Puhutaan laivatyön ominaisuuksista ja Kustavin kodista. Viime kesänä takapihan kallioille rakennettiin tynnyrisauna. Kesäpaikan kriikunoista Timo ja Jani ovat tehneet likööriä. Sitä maistetaan jälkiruoaksi. Maistuu sopivasti hapan, makeus ja pehmeys, Tammelan, toiselta nimeltään Vähälukkarin oma maku.
Timo esittelee matkamuistolusikkakokoelmansa. Sen erityisyys on se, ettei paikoissa välttämättä tarvitse itse käydä, vaan myös joku toinen voi tuoda hänelle lusikan. Mukana on Britannian Katie ja William, Papa Francesco, karhu Berliinistä, lusikat Israelista, New Yorkista, Romaniasta ja Lontoosta. Yömyssyksi otetaan vielä pienet lasit portviiniä ja tutkitaan hiukan karttoja. Gibralttarin salmi on hyvin kapea. Jani on purjehtinut siellä ja Afrikan rantaakin pitkin ja nähnyt maitovalaita Venäjällä. Timo katsoo missä on Genetin kotikaupunki Brest. Sinne voisi joskus mennä.
Klo 00.49. Undulaattiseurueen ylle levitetään musta kangas. Linnut hiljenevät. Kaapin päällä on Richien poikamieshäkki kuin huvimaja olohuoneen toisella laidalla, sen vieressä kirsikkatarha. Sinne seurue kokoontuu päivisin paitsi Titi, joka ei osaa lentää. Se pomppii lattialta tasoille ja lopulta häkkiin. Sälekaihtimia on nakerrettu, ehkä Nyhverö tai Tilda. Isäntäväki sijaa toimittajalle vuoteen olohuoneeseen undulaattien viereen ja vetäytyy yläkertaan ullakkohuoneeseen. Yöllä tulee vielä graafikolta ehdotus julisteesta, näyttää hienolta.
