Ilmastonmuutos on saanut Suomen Kansallisoopperan ja -baletin lavastamon päällikkö ja ympäristöpäällikkö Tapio Säkkisen omistautumaan kestävän kehityksen aiheisiin.
– Olen tietämättäni ajatellut koko elämäni ajan tuotteiden elinkaarta. Olen hankkinut laadukkaita tuotteita ja osannut korjata ja kunnostaa eli jatkaa esineen elinkaarta, Säkkinen kertoo.
Oopperatalon ympäristöpäällikkönä hän on sitoutunut edistämään ympäristöystävällistä näyttämötaidetta. Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuurintuottajan YAMK-opintoihin Säkkinen hakeutui erityisesti ympäristö- ja vastuullisuusnäkökulman takia. Hän on kirjannut esittävän taiteen toimijoille monia kehitysehdotuksia opinnäytetyössään Askelmerkkejä kohti hiilineutraalia näyttämötaidetta: ympäristöjohtamisen rakenteet kuntoon. Lopputyö oli Suomen Teatterit ry:n toimeksianto.
– Tunnen paloa ympäristöteemoihin. Muut opinnot olivat tosi hyvä bonus. Meillä oli pääasiassa esihenkilö- ja johtajuusopintoja, jotka sopivat minulle erittäin hyvin.
Strategialla pääsee alkuun
Organisaation ympäristöteot ovat osa yhteiskuntavastuuta, jonka pitäisi olla osa organisaatiostrategiaa. Strategiaa toteutetaan johtamisella.
Säkkinen jakaa ympäristöajattelunsa kolmeen portaaseen.
Ylimpänä on yrityksen yhteiskuntavastuu, johon kuuluu ympäristötekojen lisäksi esimerkiksi harjoittelupaikkojen tarjoaminen erikoisammattia opiskeleville.
– Ooppera on vuonna 2011 saanut Ekokompassi-sertifioinnin. Sen hakeminen lähti meidän yhteiskuntavastuusta, Säkkinen selventää.
Ympäristöajattelun toisella tasolla tarkastellaan oopperatalon ympäristökuormaa ja kolmannella tasolla tuotannon ympäristökuormaa.
Ympäristötyötä kehitettäessä on otettava huomioon lait, määräykset ja säädökset. Sen jälkeen on määriteltävä toimeenpanevat strategiat ja kehitettävät kohteet sekä vihdoin otettava askeleet muutokseen.
Hiilijalanjälki budjettiin mukaan
Säkkinen ehdottaa, että ooppera- ja balettituotantojen suunnitelmiin otettaisiin mukaan hiilijalanjälkibudjetti taiteellisten arvojen, budjetin ja lavastamon sekä puvustamon työtuntien lisäksi. Ensin lasketaan toteutuneiden lavastusten hiilijalanjälki, jotta tiedetään, mistä hiilijalanjälki muodostuu. Seuraava askel on löytää helppo ja luotettava hiilijalanjälkilaskuri. Sitten produktiolle voitaisiin asettaa hiilijalanjälkibudjetti, joka johtaisi tuotantoa aidosti.
– Jos vaikkapa lavastus tulisi maksamaan liikaa tai vaatisi liikaa työtunteja, jotain pitäisi muuttaa talousbudjetissa. Hiilijalanjälkibudjetti toimisi samalla periaatteella.
Säkkinen tosin arvioi, että hiilijalanjälkibudjetti saatettaisiin päätöksenteossa sivuuttaa helpommin kuin eurot tai työtunnit, sillä hiilikompensaatiot ovat verrattain halpoja. Kompensaatio voisi olla helpommin kuitattavissa kuin aito, vähäpäästöinen ratkaisu.
Päästöt matkustamisesta ja metallien käytöstä
Kansallisooppera ja -baletti on teettänyt kaikesta toiminnastaan hiilijalanjälkilaskeman vuodelta 2019. Vuosi valikoitui laskettavaksi, sillä se oli viimeinen normaalivuosi ennen pandemiaa.
Tulosten mukaan suurin osuus eli 63 prosenttia hiilikuormasta muodostuu yleisön matkustamisesta. Säkkistä tieto ei yllättänyt, sillä muidenkin esittävän taiteiden organisaatioiden toiminnasta tehdyt laskelmat osoittavat samaa. Hiililaskennan teki LCA Consulting.
Myös Oopperan kolmen erityyppisen lavastuksen hiilikuorma on laskettu. Tuloksena oli, että metallien käytöllä oli suurin hiilikuorma. Laskelmat teki Taito Teatteripalvelun Matalahiiliteatterihanke Mystash.
– Metallien käytön hiilikuorma oli yllättävää. Metallien käyttö vuotuisessa lavastemateriaalibudjetissa on keskimäärin alle 10 prosenttia, mutta hiilikuorma on suurin.
Säkkinen on tehnyt Amsterdamin ja Pariisin oopperatalojen kanssa metallien käytöstä harjoituksen. Tuloksena oli, että metallien käyttöä voisi vähentää puurakenteisten I-palkkien käytöllä. Tätä kokeillaan Säkkisen mukaan heti kun sovelias rakenne tulee tehtäväksi.
Theatre Green Bookissa malleja
Nyt Säkkinen etsii helppoa ja luotettavaa hiilijalanjälkilaskuria. Hänellä on kovat odotukset Theatre Green Bookista, josta on olemassa jo toinen beeta-versio. Säkkisen mukaan kirjassa on hyviä ohjaavia malleja.
– Opera Europan TechSet-foorumissa olemme käyneet keskustelua, että olisi hyvä löytää yhteinen eurooppalainen laskuri. Se olisi Oopperalle tärkeää, koska teemme paljon sisään- ja ulosvuokrauksia sekä yhteistuotantoja.
Säkkinen arvioi, että yhteiseenkin laskuriin pitäisi pystyä syöttämään kansalliset parametrit. Esimerkiksi suomalaisen vanerilevyn hiilikuorma on eri kuin muualla Euroopassa, jossa hiilijalanjälkeen olisi laskettava mukaan enemmän muun muassa kuljetuksista muodostuvia päästöjä. Säkkinen on ollut säännöllisesti yhteydessä Theatre Green Bookin koordinaattorin kanssa. Nyt pääpaino on ajatuksessa, että Green Bookin tiimi alkaisi luoda yhteistä eurooppalaista hiililaskuria lavastuksille.
Pääsylippu kompensoimaan päästöjä
Tulevaisuudessa Ooppera haluaa ympäristöpolitiikkansa ja samalla ympäristölupauksensa mukaan olla kansainvälinen edelläkävijä ympäristövastuun kehittämisessä esittävän taiteen alalla ja tavoitella hiilineutraaliutta mahdollisimman nopealla aikataululla resurssiensa rajoissa.
– Hiilineutraalius voisi näkyä sitenkin, että yleisöllä olisi mahdollisuus ostaa hiilineutraali pääsylippu. Se olisi hieman kalliimpi, mutta sillä voitaisiin kompensoida päästöjä esimerkiksi sijoittamalla metsittämishankkeeseen. Tai Turun kaupunginteatterin mallin mukaan pääsylippu kelpaisi julkisiin kulkuvälineisiin, Säkkinen ehdottaa.
Materiaalien kierrätettävyys otettaisiin jo lavastuksen suunnitteluvaiheessa huomioon. Puvustuksen osalta Oopperalla ja Baletilla on meneillään ekologinen kehityshanke.
Lavastuksen prosessi ohjaa
Säkkinen on laatinut päivittäistä työtä helpottamaan matalahiilisen lavastuksen prosessin, jonka eri vaiheissa lavastuksen hiilikuormaan pystyy vaikuttamaan. Prosessi alkaa perustamiskokouksesta, 30 kuukautta ennen ensi-iltaa.
– Prosessi mukailee tuotannonohjausmallia, jossa on viisi porttia. Viimeinen portti on Opit ja lopetus. Siinä kohdassa voitaisiin raportoida eurojen ja työtuntien lisäksi hiilikuorma, Säkkinen ehdottaa.
Oopperassa produktion elinkaari useimmiten jatkuu vielä viidennen portin jälkeenkin. Lavasteet varastoidaan ja tulevat käyttöön uudestaan ja uudestaan. Lopulta ne romutetaan, jolloin eri jakeet erotellaan ja kierrätetään muualle tai omaan käyttöön.
Oopperataloja ei ole Suomessa kuin yksi. Säkkinen kuitenkin vakuuttaa, että opinnäytetyön kehittämisehdotukset ovat kaikkien esittävien taiteiden toimijoiden sovellettavissa.
Lue opinnäytetyö tästä tai kirjoita hakukoneeseen sanaksi Theseus (ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut verkossa) ja sieltä Säkkinen Tapio. Opinnäytetyössä on runsaasti havainnollistavia ja selkeitä kaavioita, joista on helposti hahmotettavissa, miten organisaation – myös Kansallisoopperan ja -baletin – ympäristötyötä johdetaan.
