STOD:n keväällä tehtäväänsä valittu puheenjohtaja Ville Virkkunen haluaa valvoa ohjaajien ja dramaturgien etuja sekä luotsata ammattiliittoaan yhteistyöhön muun kulttuurikentän kanssa.
Kun teatteriohjaaja Ville Virkkunen vuonna 2010 liittyi Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD:iin, hän tunsi tulleensa kaipaamaansa kollegojen yhteisöön.
— Mehän olemme tällä alalla yksinäisiä susia, Virkkunen toteaa.
Virkkusen ammatilliset juuret ovat Tampereen Komediateatterin oppilaskoulussa eli nykyisessä Suomen Teatteriopistossa. Opintojen jälkeen hän työskenteli Komediateatterin tuotantoharjoittelijana, valmistui kulttuurituottajaksi Tampereen Täydennyskoulutuskeskuksesta ja sen jälkeen on tehnyt teatteria tuottajana, järjestäjänä ja näyttelijänä. Ohjaajan ja käsikirjoittajan töitä Virkkunen on tehnyt vuodesta 2000.
Useimmiten ohjaajat ja dramaturgit ovat valmistuneet Taidekorkeakoulun Teatterikorkeakoulusta. Virkkunen pitää erilaista taustaansa hyvänä lähtökohtana puheenjohtajuudelleen, sillä hän haluaa pitää järjestön ovet auki monenlaisista taustoista tuleville. STOD kelpuuttaa jäsenikseen myös ulkomaisen tutkinnon suorittaneet. Jäsenhakemuksessa kiinnitetään huomiota hakijan koulutukseen ja työkokemukseen.
Poliittisia portteja avaamassa
Jo ennen taidetyötä Virkkusella on ollut toinen intohimo: politiikka.
— Olen ollut mukana poliittisessa toiminnassa 31 vuotta ja avannut taidetyöntekijöille portteja poliitikkojen luokse, kertoo Virkkunen, joka toimii kokoomuksen kansanedustajan avustajana jo seitsemättä vuotta.
Monenlaisissa kulttuuripaneeleissa kiertäneenä Virkkunen toteaa keskustelun jäävän usein kulttuuriväen keskiseksi puheeksi. Jotta keskusteluilla olisi merkitystä, keskusteluihin tarvittaisiin rahasta päättäviä virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä, Virkkunen muistuttaa.
— Esimerkiksi vuonna 2016 tapasimme stodilaisten kanssa silloisen kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen.
Viime keväänä STOD:n hallitus pääsi keskustelemaan KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläisen kanssa.
Virkkusen mukaan poliitikkovierailuilla on päästy kertomaan alan ongelmista suoraan vaikuttajille.
— Vaikka KULTA ry ajaa taide- ja kulttuuriorganisaatioiden eli työnantajien asiaa, olemme samassa veneessä. Hyvin menevillä organisaatioilla on varaa palkata työntekijöitä palvelukseensa.
Monia luottamustehtäviä
Virkkunen kehuu muodostavansa nykyisen kansanedustaja Marko Kilven kanssa yhden eduskunnan kulttuurimyönteisimmistä edustaja-avustaja-kaksikoista. Kilpi ja Virkkunen ovat kansanedustajien ja taiteilijoiden Arkadia-seuran johtokunnan jäseniä. Lisäksi Kilpi toimii Valtakunnallisen Kulttuurihyvinvointipoolin puheenjohtajana.
Virkkusella on monia muitakin luottamustehtäviä, kuten jäsenyydet Suomen teatterijärjestöjen keskusliiton hallituksessa, Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistyksen hallituksessa sekä Klaffimedia ry:n puheenjohtajana. STOD:n puheenjohtajana Virkkusella on jäsenyys myös Temen hallituksessa.
— Jos pystyn kulttuurialaa näillä pesteillä vaikuttamaan, niin hyvä.
Haasteena työtapojen moninaisuus
Puheenjohtaja Virkkunen on tyytyväinen STOD:n hallituksen nykyiseen kokoonpanoon. Mukana on nuoria edustajia, jotka edustavat myös opiskelijoita ja vastavalmistuneita. Puheenjohtajan mielestä ammattikentän laaja ja monipuolinen edustus on ajassa elämisen tae.
— Kulttuurialan kenttä ei lainkaan selkeä, kun työuria ja -polkuja on niin monenlaisia. Haasteena on, miten ajetaan vakituisessa työsuhteessa tekevien sekä freelancereiden asemaa, Virkkunen toteaa.
Hän haluaa saada opiskelijajäseniä mukaan aktiiviseen ammattiyhdistystoimintaan.
— Ay-toiminta ei ole aina luonteeltaan sitä viriileintä. Järjestödemokratiaan ja asioiden eteenpäin viemiseen kuluu aikaa.
Tehtävä riittää
Suurimpina huolinaan Virkkunen mainitsee TE-toimistojen palveluiden siirtymisen kunnille, taide- ja kulttuurijärjestöjen vähäisen lobbaamisen poliitikkojen suuntaan, vastavalmistuneiden ohjaajien ja dramaturgien ensimmäiseen työpaikkaan pääsyn sekä alalla jaksamisen. Myös kulttuurin rahoitus on keskeinen ja jatkuva huolenaihe. Kulttuurin rahoitus valtionbudjetin loppusummasta olisi nostettava prosenttiin.
— Teme ja STOD antoivat ainoina kulttuurialan toimijoista lausunnon palvelujen siirtymisestä. Minusta siirto on merkittävä asia, josta muutkin järjestöt olisivat voineet lausua.
Virkkunen kummastelee, mahtaako kunnissa oleva tietämys olla sen parempaa, kun ei TE-toimistoissa tähänkään mennessä ole ollut aina tietoa taiteilijan työmarkkina-asemasta.
— Jossakin päin Suomea kunnassa voi olla vain kaksi ammattitaiteilijaa. Uusi systeemi asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, eikä se niin saa olla.
Lobbaukselle on tilaa
Taide- ja kulttuurialojen järjestöjen pienet voimavarat eivät välttämättä riitä päättäjien lobbaamiseen, Virkkunen pohtii. Järjestöjen oman näkemyksen ja mielipiteen esilletuomiseen pitäisi satsata enemmän jo lakiuudistusvaiheessa. Järjestöjen paukut vain eivät tahdo riittää sellaiseen, Virkkunen arvioi.
— Aloittaessani työt eduskunnassa näin, miten paljon koulutus- ja sosiaalipuolen järjestöt lobbaavat poliitikkoja. Kulttuuriala lobbaa paljon vähemmän, lukuun ottamatta Gramexia ja Teostoa. Olen sitten itse järjestänyt edustamilleni järjestöille tapaamisia.
Virkkusen mukaan kulttuurialan toimijoille on vieläkin epäselvää, milloin kehenkin päättäjään pitäisi ottaa yhteyttä. Oikean ajankohdan havaitseminen vaatii tietoa hallituksen esitysten valmisteluaikataulusta ja aikataulun seuraamista.
Alalle valmistuvien uralle startti
Nuorten alalle valmistuvien työtilanteeseen Virkkunen toivoo muutosta.
— Suomen Teatterit on kirjannut hallitusohjelmatavoitteekseen erillismäärärahan, jolla vastavalmistunut ohjaaja tai dramaturgi palkattaisiin laitosteatteriin töihin, Virkkunen kiittelee.
Erillismäärärahan turvin esimerkiksi teatterin kynnys palkata vastavalmistunut alenisi ja juuri valmistunut saisi tulevan uransa kannalta elintärkeän mahdollisuuden näyttää osaamistaan.
Muutenkin Virkkunen haluaa tehdä yhteistyötä kulttuurikentän kaikkien toimijoiden kanssa kulttuurialan vahvistamiseksi. Hän toteaa, ettei usko käskyttämiseen tai vastakkainasetteluun, vaan keskusteluun ja yhteistyöhön. Lopulta kaikki voittavat, kun kulttuurialan yhteiskunnallista asemaa saadaan kohennettua.
— On ajettava STOD:n jäsenistön etua. Olen nähnyt urallani loppuunpalaneita ja alanvaihtajia, joten haluan edistää jäsenistön hyvinvointia ja jaksamista. Haluan koko kulttuurialalle lisää resursseja. Edunvalvonnassa olen tiukka. Työehtosopimusneuvotteluita ennen on jäsenistön kanssa katsottava, mitä asioita halutaan saada neuvotteluihin mukaan.
