Pukusuunnittelija Maria Sirén (TaM) palkittiin vuoden nuoreksi pukusuunnittelijaksi Pekingissä. iSTAN (International Stage Art Network) myönsi Sirénille kansainvälisen Young Golden Award -palkinnon. Onnea! Komea päätös opinnoille! Sirén valmistui viime kesänä Aalto-yliopistosta pukusuunnittelijaksi. Sirén sai juhlia voittoaan ihailemansa kiinalaisen pukusuunnittelija Qin Wenbaon kanssa, joka palkittiin pukusuunnittelun ammattilaissarjan voittajana.
Maria Sirén palasi viime viikolla Pekingistä. Hän kertoo tapahtuman olleen fantastinen ja paljon isompi kuin osasi kuvitella. Kansainvälinen tuomaristo koostui viidestä alansa huipusta; Pamela Howard (UK), Li Reyding (China), Marina Raytchinova (Bulgaria), Susan Tsu (USA) ja Han Jingook (Korea). Sirén arvostaa heiltä saamaansa palautetta.
Miten sinusta tuli pukusuunnittelija?
Pukusuunnittelijan ammatti on vetänyt minua puoleensa sekä sen monipuolisuuden että monialaisen yhteistyömahdollisuuksien inspiroimana. Koen myös, että minulla on alan kautta paljon annettavaa näyttämötaiteelle. Ennen teatterin maailmaan päätymistäni opiskelin musiikkia ja näen äänimaailman vahvasti väreinä ja kuvina. Edelleenkin musiikki on yksi suurimmista inspiraation lähteistäni luomisprosessin aikana.
Lapsuuteni olen viettänyt osittain Intiassa ja Espanjassa ja olen imenyt itseeni eri kulttuurien tavan käyttää värejä ja tekstiilejä. Minulla on valtava into oppia ja luoda jotakin uutta ja olen aina halunnut hankkia uudenlaisia näkökulmia tuttuihin asioihin. Esimerkiksi tekstiilimuotoilijaksi opiskellessani halusin lähteä Suomen tehokkuutta ja nopeutta arvostavasta ympäristöstä opiskelemaan Japaniin, jossa arvostettiin rauhallista ja yksityiskohdiltaan rikasta työskentelyä. Tämä oli rankka, mutta palkitseva oppi siitä, miten vastakkaisilla työskentelytavoilla toteutetaan taiteellista työtä.
Tekstiilimuotoilijaksi valmistumiseni jälkeen pääsin töihin Tampereen Työväen Teatterille ja sieltä eteenpäin freelanceriksi erilaisiin teatteri- ja tanssiproduktioihin. Tein paljon töitä erilaisissa rooleissa teatterialan kentällä, milloin tekstiilisuunnittelun, patinoinnin ja värjäyksen, assistentin tai pukusuunnittelijan roolissa. Pukusuunnittelu alkoi kuitenkin tuntua enemmän ja enemmän siltä, jonka tekemisestä nautin ja joka ruokkisi parhaiten ilmaisunnälkääni. Vuonna 2015 hain Aalto-yliopiston pukusuunnittelun maisteriopintoihin ja minut hyväksyttiin sisään sen vuoden ainoana suomalaisena pukusuunnittelun maisteriopiskelijana. Valmistuin koulusta viime kesänä ja iSTANin (International Stage Art Network) vuoden nuoren pukusuunnittelijan (Young Golden Award) palkinnon voittaminen oli ehdottomasti upea päätös opintovuosilleni.
Alalla haaste on siinä, että usein jäädään tekemään töitä tuttujen ja turvallisten kollegojen kanssa. Tämä on hankalaa meille uusille tulokkaille. Toivoisin rohkeutta ohjaajilta tehdä töitä uusien tekijöiden kanssa ja ylipäätään rohkeutta kaikilta tahoilta antaa se ensimmäinen mahdollisuus.
Mitä mieltä olet pukusuunnittelijoiden koulutuksesta Suomessa?
Olen todella ylpeä ja iloinen siitä, että meillä on Suomessa mahdollisuus korkeakouluttautua pukusuunnittelijaksi. Aalto-yliopisto mahdollistaa laajan kansainvälisen yhteistyön ansiosta globaalin näkökulman alaamme ja yhdistää meitä alan uusia tekijöitä luomaan omaa tukiverkostoamme. Koulu mahdollistaa osallistumisen maailmalla oleviin kansainvälisiin teatterialan suurtapahtumiin kuten Prahan Quadrennial (PQ) tai World Stage Design (WSD) ja pääosin englanniksi tapahtuva opetus valmistaa myös kielellisesti kansainväliseen yhteistyöhön.
Korkeakoulutasoisen opetuksen tarjoaminen nostaa alan kuin alan arvostusta. Korkeakouluopetus on erityisen tärkeää pukusuunnittelun kaltaisilla aloilla, joiden arvostus ei ole vielä sillä tasolla, mitä alan vaatima tietotaito edellyttää. Suomen teatterikentälle on kokonaisvaltaisesti eduksi, että jo kouluaikana on mahdollisuus päästä näkemään, mitä muualla maailmassa tehdään. Laajempi ymmärrys alasta auttaa ennen kaikkea kehittämään omaa ajattelua ja innovointikykyä.
Miten seuraat alaa ja kollegoidesi töitä?
Seuraan alaani ja kollegoitani Instagramin, Pinterestin ja Facebookin kautta. Kaikki bussi- ja metromatkat olen nenä kiinni ruudussa ja prosessoin uusia ideoita. Samoin viimeiseksi illalla katson muutaman kulloiseenkin projektiin linkittyvän kuvan ja jätän ne alitajunnan pyöriteltäväksi.
Sosiaalisen median kanavat ovat arvokas väylä myös alaan liittyvien muiden osa-alueiden, kuten muodin, tekstiilitaiteen ja kansainvälisen tutkimuskentän seuraamiseen. Kiireinen ja työtunteja venyttävä aikataulu harvemmin nimittäin joustaa fyysiseen läsnäoloon. Kansainvälisiä tapahtumia seuraan esimerkiksi Oistatin nettisivujen kautta, mistä löysin tiedon myös iSTANin puku- ja maskeeraussuunnittelukilpailusta. Pyrin aina mahdollisuuksien salliessa osallistumaan kansainvälisiin tapahtumiin, joista esimerkiksi Critical costume on vertaansa vailla.
Tällaisten kanavien kautta saa kattavan tiedon kunakin hetkenä vireillä olevista pukusuunnitteluun liittyvistä tutkimusaiheista ja trendeistä ja saa mahdollisuuden tavata kollegoita ympäri maailmaa. Verkostoituminen on mielestäni ehdottoman tärkeää ja tällaisten tapahtumien aikana ymmärtää viimeistään kuinka moneen aihealueeseen pukusuunnittelu on sidoksissa.
Kiinalainen pukusuunnittelija Qin Wenbao on inspiroinut sinua. Sait juhlia ihailemasi ammattilaisen rinnalla?
Pekingissä palkintoseremonian, näyttelyn ja paikallisten haastatteluiden lomassa hyvin merkitykselliseksi koko tapahtuman teki se, että kiinalainen pukusuunnittelija Qin Wenbao voitti ammattilaissarjan vuoden pukusuunnittelijan palkinnon. Hänen työnsä on ollut jo jonkin aikaa minulle suurena inspiraation lähteenä. Hän voitti myös WSD2017 (World Stage Design) pukusuunnittelun pääpalkinnon.
Tutustuin Qin Wenbaon töihin ensimmäistä kertaa, kun näin hänen pukuluonnoksiaan World Stage Design 2015 -näyttelykatalogissa. Olin kertakaikkisen innoissani luonnoksista ja etsin lisää tietoa hänestä ja hänen töistään. Kuitenkin kielimuurin takia vain pieni osa tietoa kiinalaisista suunnittelijoista löytyy englanninkielellä.
Qin Wenbao on erikoistunut suunnittelussaan Beijing-oopperan pukuihin, mutta uudistaa vanhoja malleja omintakeisella ja innovatiivisella tyylillä. Tämä oli minulle jotain kertakaikkisen inspiroivaa. Ajattelin, että wau, noinkin voi tehdä ja tuollainen uudistaminen on juuri sitä, mitä minäkin haluan tehdä! Aalto-yliopisto mahdollisesti apurahan keinoin matkani Taiwaniin World Stage Design 2017 -tapahtumaan, jossa näin ensimmäistä kertaa Wenbaon töitä. Hänen työnsä, jossa kimonopukuihin oli yhdistetty valokuitua, voittivat tuolloin pukusuunnittelun pääpalkinnon. Silloin en osannut kuvitellakaan, että meidän työmme esiteltäisiin vielä joskus yhdessä. Näin kuitenkin kävi, kun minut tänä vuonna julistettiin Pekingissä iSTANin vuoden 2018 nuoreksi pukusuunnittelijaksi ja hänet pukusuunnittelun ammattilaissarjan voittajaksi. Oli hienoa tavata hänet ja vaihtaa muutama sana luovan työn haasteellisuudesta ja merkityksellisyydestä.
Olihan tämä nyt minulle huippuhetki! Oli upeaa päästä juttelemaan oman inspiraattorin kanssa. Se rohkeus ja tyyli, millä hän uudistaa traditionaalista Beijing-ooppera puvustusta menee jonnekin pintaa syvemmälle. iSTANin näyttelyssä esillä olleet kimonohenkiset asut loivat upean kokonaisuuden mustemaalausta imitoivalla kirjonnalla, esiintyjän liikekielen ja lavastuksen kanssa. Vanhan uudistaminen ja eri materiaalinkäsittelymenetelmien yhdistäminen on omaa sydäntäni lähellä ja tällainen näkökulma aasialaiseen pukusuunnitteluun antoi paljon uusia ideoita ja intoa omaan työskentelyyn.
Millaisina odotat työelämältä? Millaisina näet professiosi ja ammatilliset näkymät?
Näyttämisen halu ja into päästä töihin on kova kuten monella muullakin vastaavassa tilanteessa olevalla tuoreella tekijällä. Alalla haaste on siinä, että usein jäädään tekemään töitä tuttujen ja turvallisten kollegojen kanssa. Tämä on hankalaa meille uusille tulokkaille. Toivoisin rohkeutta ohjaajilta tehdä töitä uusien tekijöiden kanssa ja ylipäätään rohkeutta kaikilta tahoilta antaa se ensimmäinen mahdollisuus. Jokainen kokeneista tekijöistä on saanut mahdollisuutensa ollessaan uusi alalla ja varmasti muistaa sen tarmon ja innon päästä näyttämään kyntensä.
Toivon vakaasti, että tietämys siitä, mitä pukusuunnittelijan ammatti pitää sisällään nousisi laajempaan tietoisuuteen ja tätä myötä ala alkaisi pikkuhiljaa saavuttaa ansaitsemansa arvostuksen.
Valitettavasti ala kärsii siitä, että naisvoittoisena ammattikuntana joudumme edelleen taistelemaan budjetin, palkan ja työtilaisuuksien ohella myös oman taiteellisen näkemyksemme tärkeydestä.
Samasta aiheesta on puhuttu jo naisohjaajien ja -näyttelijöiden suhteen, mutta ongelma vaivaa yhtä lailla meitä muita teatterialan tekijöitä. Valitettavan usein myös työryhmän sisällä tuntuu olevan ajatusmalli, että kuka tahansa voi tehdä pukusuunnittelun. Se, että vaatteita voi helposti ostaa kaupasta, ei tarkoita sitä, että hallitsee pukuhistorian ja muodin, materiaalien valmistuksen, sujuvan yhteistyön näyttelijöiden ja taiteellisen työryhmän kanssa, taiteellisesta luomisesta ja teknisestä toteutuksesta puhumattakaan. Alan ulkopuolella puolestaan ensimmäinen kommentti sangen usein ammattinimikkeen mainitessani on: ”Ai kiva, no sähän voit varmaan korjata mun farkut”. Muotisuunnittelija tuskin saisi samaa kommenttia.
Kun puvulle annetaan mahdollisuus olla keskiössä, olkoonpa se catwalk tai teatterilava, se arvotetaan aivan eri tavalla. Pukusuunnittelija luo esityskohtaista muotia, mutta esityksen kontekstia tukien. Voittotyöni kohdalla sain vapaat kädet suunnitteluun ja oli upeaa päästä näyttämään maailmalla, mitä kaikkea suomalaisella pukusuunnittelulla on annettavaa. Kiitos rohkeudesta työryhmälleni sekä koreografi Iiro Näkille ajatella hieman eri tavalla ja antaa minulle mahdollisuus toteuttaa omaa näkemystäni.
Mitä seuraavaksi? Toivottavasti palkinto tuo paljon näkyvyyttä ja auttaa työllistymisessä.
Olen mukana kansainvälisessä oopperaproduktiossa sekä muutamassa kansainvälisessä teatteriproduktiossa. Näistä en vielä pysty paljastamaan enempää. Toivon tietenkin pääseväni työskentelemään myös Suomessa. Nähtäväksi jää onko palkinnon voittamisesta tässä apua.
Maisteriopintojen aika meni pääasiallisesti kouluproduktioiden parissa, mutta nyt alkaa vimmattu töiden haku. iSTAN on organisaationa vielä sen verran uusi, että se ei ole ehtinyt vakiinnuttaa asemaansa Euroopassa. Varmastikin tästä syystä kiinnostus organisaatiota ja pääasiallisesti Aasiassa järjestettäviä tapahtumia kohtaan on ollut hämmästyttävän pientä. Kiinan ja Suomen puku- ja tekstiilitaiteella on paljon annettavaa ja opittavaa toisiltaan ja olen mielelläni raivaamassa yhteistyöväylää näiden kahden eri kulttuurin välille.
Toivon, että palkinto auttaa avaamaan työmahdollisuuksia ja minuun saa ehdottomasti olla yhteydessä työtarjousten tiimoilta. Yhteystietoni ja työnäytteeni löytyvät nettisivuiltani www.mariasiren.com
