Lavastemaalari Selene Virtanen luonnehtii lavastamotyöntekijöitä leppoisiksi ja työskentelyilmapiiriä luovaksi ja ratkaisukeskeiseksi. Kiltatoiminta tarjoaa myös yksin teatterissa työskenteleville lavastamotyöntekijöille mahdollisuuksia verkostoitumiseen.
Usean näyttämön taloissa tarvitaan useampaa ammattilaista myös lavastamoon. Pienissä taloissa lavastamo saattaa työllistää vain yhden henkilön. Teatterialan Ammattilaiset TAMin Lavastamokilta järjestää lavasterakentajille ja muille lavastamon työntekijöille yhteisiä tilaisuuksia, jotta myös teatterinsa ainoat lavastamotyöntekijät tutustuisivat samaa työtä tekeviin. Lavastamokilta on tarkoitettu lavasteiden parissa työskentelevien kohtauspaikaksi.
Kuten monessa muussakin TAMin killassa, myös Lavastamokillassa on kaksi vetäjää: lavastemaalari Selene Virtanen Suomen Kansallisoopperan ja -baletin lavastamosta sekä freelancer Mira Lankinen.
– Mira on tehnyt töitä monessa pääkaupunkiseudun teatterissa. Siksi hän tuntee paljon alan työntekijöitä ja hänellä on hyvät verkostot. Koska hän on aidosti innostunut kiltatoiminnasta, hän innostaa minuakin, Virtanen kehuu kollegaansa.
Teosvastaava tekee yhteistyötä
Virtanen työskentelee Oopperassa lavastemaalarina ja kuvanveistäjänä. Hänen vastuullaan ovat plastiset työt.
Lavastamon työntekijät vuorottelevat teosvastaavina. Virtanen toimii tällä hetkellä CircOpera 2.0 -teoksen teosvastaavana, mikä tarkoittaa töiden jakamista lavastamon työntekijöille ja heidän työkuormansa seuraamista. Keskeinen osa teosvastaavan työstä on toimia tiedonvälittäjänä työryhmän ja tekijöiden välillä.
– Teoksen rakentamisen alkuvaiheessa neuvottelen lavastajan kanssa, mitkä materiaalit olisivat parhaat mihinkin toteutukseen. Teen mallit pintakäsittelystä lavastajan pienoismallin pohjalta.
Lisäksi Virtanen pohtii muiden osastojen esimiesten kanssa, missä vaiheessa milläkin osastolla mennään. Viestintä on tärkeää, jotta eri osastojen työvaiheet voidaan suunnitella – Kun en ole teosvastaavana, minulla on enemmän aikaa keskittyä omaan työhöni käsityöläisenä.
Yhteistyökyky on valttia
Työ vaatii, että kaikkien kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen, Virtanen toteaa.
– Meidän lavastamossa on todella hyvä meininki.
Lavastamon työntekijöiden asenne työhön on Virtasen mukaan sellainen, että kaikki on mahdollista, jos vain on resursseja.
– Resurssit eli aika ja raha sanelevat aika pitkälle, mitä voi toteuttaa ja mitä ei. Ratkaisu ei ole osaamisesta tai ideoiden puutteesta tai luovuudesta kiinni. Teosvastaavana erityisesti näen, että luottamalla ja antamalla vastuuta syntyykin parempia ratkaisuja kuin että neuvoisin, että tee noin tai noin.
Virtasella on kokemusta myös kansainvälisistä yhteyksistä.
– Tänä keväänä meillä oli työvaihdossa kollega Amsterdamista. Puhuttiin työstä ja vaihdettiin ideoita. Totesimme myös, että lavastamojen työntekijät ovat saman oloisia kaikkialla. Ehkä myös käsityöläisyys yhdistää, Virtanen pohtii.
Työntekijöiden koulutus kirjavaa
Lavastamon työntekijöiden koulutustausta voi olla hyvinkin kirjava. Virtanen on käynyt Savonlinnan ammattiopisto Artemian (nykyisin Samiedu) taideteollisuusalan perustutkinnon ja valmistunut teatteritekniikan artesaaniksi. Sitä ennen hän oli valmistunut maalariksi eli pintakäsittelytekniikan artesaaniksi Vantaan käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta.
Lavastamon työntekijäksi on voinut päätyä myös muilla käsityöläisammateilla, kuten rakennuspiirtäjän, puusepän tai verhoilijan – jopa kuvataiteilijan ammateilla.
– Teatterityössä kaikki taidot tulevat käyttöön.
Lavastamotyöntekijälle ei kuitenkaan ole täsmällistä täydennys- tai jatkokoulutusta. Virtanen kertoo seuraavansa eri opistojen koulutustarjontaa ja osallistuvansa sopivina pitämiinsä.
– Harvoin niiden opit ovat suoraan sovellettavissa meidän työhön, Virtanen sanoo.
Siksi useiden muiden TAMin kiltojen tapaan myös Lavastuskilta järjestää jäsenilleen koulutusta.
Lavastuskillan järjestämiin tapahtumiin on osallistunut tapahtuman ja koulutuksen luonteesta riippuen 40-60 henkilöä. Viestintä tapahtuu 165 seuraajan Facebook-ryhmän, Lavastuskillan verkkosivujen ja TAMin kiltojen yhteisen Kumahdus-sivuston kautta.
Verkkosivuilla on voinut kysyä neuvoa ja kertoa lavastamon työtä helpottavia niksejä sekä ilmoittaa pois annettavasta materiaalista. Nykyään kilta viestii pääosin Facebookin kautta.
UV-maalausta ja uusia materiaaleja
UV-maalaustekniikan kurssin vuonna 2018 veti kouluttaja, lavastemaalari Jenny Knott Yhdysvalloista. Kilta kutsui Knottin ohjaajaksi kurssilta, jolle Virtanen oli osallistunut. Hän kertoo opintomatkastaan Metelissä kesäkuussa vuonna 2018.
Laukaassa, Taidekoti Järvilinnassa järjestetty eläinanatomian kurssi oli viikonlopun mittainen, teatterien kuvanveistäjille tarkoitettu koulutus.
– Nyt olemme suunnitelleet metallityön kurssia. Kiltalaisilta on tullut myös toiveita, että järjestettäisiin lisää pintakäsittelyn ja kuvanveiston kursseja.
Oopperan tarpeistonvalmistaja oli käynyt EVA Foam eteenivinyyliasetaatti -materiaalikurssilla Norjassa. Virtanen arvioi, että materiaalin käsittely kiinnostaisi myös lavastamotyöntekijöitä, sillä se on kevyttä ja helposti muotoiltavaa ja lisäksi vedenkestävää, myrkytöntä ja kierrätettävää.
– Voitaisiin jakaa kuluja keräämällä muistakin killoista asiasta kiinnostuneet ja kutsua kouluttaja Suomeen, Virtanen tuumaa.
Hän pitää myös ammattikunnan vapaamuotoisia kokoontumisia tärkeinä. Jos yhteinen ohjelma on aina tarkkaan aikataulutettu, vapaalle keskustelulle ei ole tilaa eikä aikaa.
– Ajatustenvaihto ja vapaa juttelu on tärkeää. Sille pitää antaa tilaa.
Yhteinen tapaaminen pitkästä aikaa
Vihdoin koronavuosien jälkeen Lavastamokilta kokoontui toukokuussa ulkona Oopperan Amfiteatterilla Helsingissä, Töölönlahden rannalla. Tapahtumassa heitettiin frisbeetä ja pelattiin pingistä, keskusteltiin ja syötiin grillimakkaraa. Paikalla on 47 kiltalaista pääkaupunkiseudun ja Tampereen teattereista. Alkukesän aurinkoisin päivä osui juhlistamaan kokoontumista.
– Amfiteatterilla puhuttiin, että tulevaisuudessa järjestettäisiin joka toinen vuosi vapaamuotoisempi tapahtuma, jossa olisi tilaa tutustumiselle ja keskustelulle. Joka toinen vuosi järjestettäisiin koulutuksellinen tapahtuma, Virtanen kertoo Lavastamokillan suunnitelmista.
– Lisäksi pohdittiin, miten saataisiin muun Suomen teatterit mukaan toimintaan.
Killan keväinen tapahtuma sai kiitosta, että kerrankin oli aikaa keskustelulla naamatusten. Keskustelun lomassa vaihdettiin vinkkejä työtavoista ja materiaaleista sekä puhuttiin rakentamisen ongelmista, sillä koronavuosina monissa taloissa on tehty lavasteita varastoon odottamaan esityksiä. Lisäksi vertailtiin lavastamotyöntekijöiden nimikkeiden sisältöjen ja vastuiden eroja eri teattereissa.
Seuraavan kiltapäivän järjestäjiksi ilmoittautuivat sekä Svenska Teaternin että Kansallisteatterin lavastamo.
