Vuonna 2020 käynnistyi TYÖ2030-ohjelma, joka on maan hallituksen hallitusohjelmassa. Tästä ohjelmasta saivat rahoituksen myös ne kolme hanketta, joissa Teme on mukana. TYÖ2030-ohjelmassa on käynnissä ainakin 16 hanketta ja kolme aluepilottia (Lappi, Etelä-Savo ja Savo-Karjala). Esimerkiksi kaupan alalle on kolme hanketta, elokuva-, tv- ja media-alalle on kaksi hanketta ja teatterialalle yksi hanke. Hankekuvausten mukaan yleinen tutkimusmenetelmä on kysely- ja haastattelututkimus.
TYÖ2030-ohjelman on tarkoitus jatkua yli hallituskausien. Siinä kehitetään uusia työelämän toimintatapoja, joilla vaikutetaan työllisyyteen, talouteen ja kilpailukykyyn. TYÖ2030-ohjelma pyrkii tekemään Suomesta työelämäkehittäjän mallimaan. Ohjelma korostaa työhyvinvointia, työkulttuuria ja uusia teknologisia sovelluksia.
TYÖ2030-ohjelman toteuttaa Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön, työmarkkinajärjestöjen sekä työelämän toimijoiden kanssa. Ohjelman toteuttamisesta vastaa Työterveyslaitos. Katso TYÖ2030-ohjelman hankkeet täältä…
HANKE 1: Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kehittäminen VOS-teattereissa
Vuoden 2021 aikana toteutetaan tutkimushanke, joka kohdistuu valtionosuuteen oikeutettujen ammattiteatterien (VOS-teatterit) henkilöstöön. Tutkimus kohdistuu mm. teattereiden lavastamon, näyttämötekniikan, valo- ja ääniosaston sekä puvustamon ammattilaisiin. Hankkeen osapuolet ovat Teme, Suomen Teatterit ry ja Kuntoutussäätiö, joka vastaa tutkimus- ja kehittämisosuuden toteutuksesta.
Karola Baran, olet Temen toiminnanjohtajana tämän teatterialan hankkeen projektipäällikkö. Hanke käynnistyi vuonna 2020. Missä vaiheessa hanke on nyt? Keille haastattelut ja kysely on tehty?
Teattereiden työhyvinvointia selvittävä hanke käynnistyi syksyllä 2020. Hanke keskittyy Teatterialan työehtosopimuksen ammattikuntiin eli sisältää teatterin ammattilaiset, mutta ei näyttelijöitä.
Hanke toteutetaan kahdessa vaiheessa. Nyt on käynnissä esihanke, jossa selvitetään työntekijöiden työuran kuormitustekijöitä. Sitten etsitään keinoja työhyvinvoinnin kehittämiseen ja sitä, miten kyetään paremmin huomioimaan alalla tehtävän työn muuttuminen ja osataan paremmin arvioida sen edellyttämä osaaminen. Monilla muilla aloilla on toteutettu vastaavia hankkeita. Niiden tietoa hyödynnetään ja räätälöidään käytettäväksi teatterialan tarpeisiin. Esivaiheessa tiedonkeruu alalta on tosi tärkeää.
Keväällä toteutettiin 7 laajempaa teemahaastattelua kolmessa eri teatterissa (iso, keskisuuri ja pieni). Haastatellut työskentelevät luottamusmiehinä, lähiesihenkilöinä ja työntekijöinä. Haastateltaviksi valikoituivat henkilöt, joilla on omasta työpaikastaan laaja ja monipuolinen tieto. Haastattelut ovat keskustelunomaisia ja haastateltavat saavat vapaasti kertoa näkemyksiään. Loput haastattelut toteutetaan elokuussa. Haastatteluiden ohella rakennetaan kyselylomaketta, joka lähetetään syksyllä 2021 isommalle vastaajajoukolle. Työtä tehdään syksyllä myös ryhmätyönä työpajoissa.
Saimme hiljattain tiedon, että tämän esihankkeen perään vuoden 2022 alusta pääsemme toteuttamaan hankkeen jatko-osaa. Siinä päästään työyhteisöissä kehittämään toimintatapoja niissä kohdissa, jotka on tunnistettu haasteellisiksi esihankkeessa. Työpaikoilla on omat vaikeat kohtansa ja niitä on tarkoitus, käsitellä ja kehittää omassa työpaikassa ja keskittyä työhyvinvoinnin parantamiseen pitkäkestoisella tavalla. Paneudutaan esimerkiksi johdon ja työntekijöiden vuorovaikutukseen, esimiesten työkykyjohtamiseen ja aktivoidaan työntekijöitä oman työkykynsä kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Työskentelytavat ovat hyvin osallistavia.
Hankekuvauksen mukaan päätavoitteena on edistää toimialan vuoropuhelua ja edunvalvontaa, alan yritysten toimintaa sekä parantaa alalla työskentelevien työntekijöiden työskentelyolosuhteita ja työllistymismahdollisuuksia. Miten tämä tehdään?
Keskeisenä tavoitteena on edistää työyhteisöjen toimivuutta. Ymmärrys työkyvyn ylläpitämisen merkityksestä on tärkeässä osassa. Alalla tehdään pitkiä työuria ja siksi on tärkeää, että fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset kuormitustekijät ja kriittiset kohdat huomioidaan sekä yksittäisten työntekijöiden että työyhteisön kannalta. Tämä tarkoittaa monia asioita: mm. sitä, että eri ammattien fyysiset krempat ostaan ennaltaehkäistä ja huolehditaan työntekijöiden jatkuvasta kouluttamisesta, jotta osaamisvajeita ei pääse syntymään. Hyvinvoiva työpaikka on dynaaminen ja tuottava ja tätä kautta houkutteleva.
Työhyvinvointia ja työssä jaksamista selvitetään VOS-teattereissa, mutta hanke lienee laaja teatterialan hanke?
Hankkeessa keskitytään VOS-teattereihin, koska niissä on jo tehty työtä hankkeen teemojen kanssa. Kokoamme hyvät käytännöt ja jaamme niitä hyödynnettäviksi eri teattereissa. Näin ollen kehittämistyö on ehdottomasti koko alaa koskeva ja opit jalkautetaan laajasti teatterialalle. Uskon, että monet kehittämisajatukset voivat olla ”pieniä ja helppoja”. Kyse on oivalluksista, kokemuksesta ja halusta toimia paremmin. Tarkoitus on julkistaa erilaista materiaalia pysyvämmin hyödynnettäviksi.
HANKE 2: Elokuva- ja tv-tuotantoalan työn tulevaisuus
Hankkeen osapuolia ovat elokuva- ja tv-tuotantoalan työehtosopimusosapuolet Palvelualojen työnantajat Palta ry, Suomen teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry ja Suomen Journalistiliitto ry. Hanke toteutetaan pääosin vuoden 2021 aikana tiiviissä yhteistyössä alan yritysten ja niiden henkilöstön kanssa. Yhteistyökumppaneina on myös muita alan toimijoita. Hankkeen projektipäällikkö Paltassa on Anu Sajavaara.
Päätavoitteena on hankekuvauksen mukaan edistää elokuva- ja tv-tuotantoalan vuoropuhelua, alan yritysten edunvalvontaa ja kilpailukykyä sekä parantaa alan työskentelyolosuhteita ja työllistymismahdollisuuksia. Hanke tähtää yhteiseen tilannekuvaan elokuva- ja tv-alalla tehtävän työn tulevaisuuden näkymistä ja uusista osaamistarpeista.
Missä vaiheessa hanke on nyt?
Hanke käynnistyi alan työpaikoille suunnatulla kyselytutkimuksella. Niiden avulla muodostettiin tilannekuva siitä, minkälaisia uusia käytäntöjä ja toimintatapoja työpaikoilla on otettu käyttöön koronan aiheuttamissa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Työpajoissa webinaarin osallistujat pääsivät keskustelemaan mm. näistä aiheista. Koronavuosi 2020 oli myös elokuva- ja tv-tuotannoille jatkuvan pelon ja epävarmuuden kanssa selviytymistä.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on vahva suositus alan eri toimijoiden ja etujärjestöjen entistä vahvemmalle rakentavalle yhteistyölle. Haastatteluista sävyttyi vallitseva vastakkainasettelu työnantaja-työntekijä -näkemyksistä etenkin sopimuksellisissa asioissa.
Työelämän hybridimalli etä- ja lähityöstä on tullut myös TV- ja elokuvatuotantoihin. Se edellyttää tekijöiltään enemmän johtamista, viestintää, lähiesimiestyötä, mutta ennen kaikkea myös palautumisen mahdollisuuksia.
Akuutteina kehittämistarpeina ala tarvitsee projektitaitoja ja hybridimallissa toimimisen taitoja mm. itsensäjohtamisen osalta. Pitkällä tähtäimellä kotimainen elokuva- ja tv-tuotantoala tarvitsee osaamista kansainvälisillä markkinoilla toimimisesta viennin ja kasvun mahdollistamiseksi.
Alan ammattilaisten kehittymiselle on elintärkeää mahdollistaa suhteellisen pienen toimijajoukon vertaisoppimista ja alan sisällä kehittymistä. Jatko- ja täydennyskoulutus on pätkätyöalalla haaste eikä esim. aikuiskoulutustukea monesti saa.
Kansainvälistyminen nähtiin sekä mörkönä että mahdollisuutena. Monet alan vahvuudet perustuvat suomalaisuuteen – niukkuuteen perustuvaan laadukkaaseen tekemiseen ja luovaan ongelmaratkaisuun. Alalla on iso potentiaali, mutta esteenä voivat olla alan toimijat itse. Se, miten ala kehittyy seuraavan vuosikymmenen aikana, on pitkälti kiinni alan toimijoiden välisestä dynamiikasta – yhteistyön tahtotilasta ja rakentavasta alan kehittämisestä yhteisen tulevaisuuden hyväksi.
Miten elokuva- ja tv-alan tilastointi etenee hankkeessa?
Tilastoinnista on keskusteltu paljon ja etsitty keinoja sen parantamiseksi. Hahmotamme ongelman, mutta ratkaiseminen on vaikeaa. Haluaisimme tarkkaa alakohtaista tietoa. Työnantajapuolella EK kerää jäsenyrityksistään vuosittain esim. palkkatietoja, mutta pätkätyöalana elokuva- ja tv-tuotantojen työ- ja tekijämäärät eivät tilastoidu ”oikein”. Tärkeätä olisi saada Tilastokeskukseen kerättävää tietoa osuvammaksi.
Tilastokeskuksen toimialaluokat ovat liian laajoja. Kun etsii elokuva- ja tv-alalta tietoja luvuissa on mukana valtavasti sellaista työtä, joka ei ole tv- ja elokuvatuotannon alan työtä. On myös epäselvää, millä tarkkuudella keikat ja silpputyö tilastoituu. Suomen elokuvasäätiö kerää aikaisempaa enemmän tilastotietoa, mutta työ on vasta alussa.
HANKE 3: Freet2030-hanke
Uusimpana hankkeena on Freet2030-hanke vuosille 2021-2022, mihin Teme sai rahoituksen äskettäin. Hankkeessa selvitetään freelancereiden ansaintamalleja ja kehitetään toimivia työnteon ja työhyvinvoinnin rakenteita. Teme lähtee vetämään hanketta yhdessä Humakin, Muusikkojen liiton, Suomen Teatterit ry:n, Audiovisual Producers Finland – Apfi ry:n ja Teatterikeskus ry:n kanssa.
Hankkeen tavoitteena on löytää toimiva malleja freelancereiden työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kehittämiseen. Miten tämä tehdään?
Temellä on aika hyvä tieto siitä, miten temeläiset freelancerit työskentelevät ja vankkoja näkemyksiä siitä, missä isoimmat haasteet ovat. Työtä tehdään pätkissä, työttömyyttä on paljon ja eräs ratkaistava ongelma liittyy ns. kohtaanto-ongelmaan eli siihen, miten työntekijät ja työnantajat paremmin löytäisivät toisensa.
Pätkätyö aiheuttaa stressiä, koska epätietoisuus tulevista töistä ja ansainnasta on jatkuvaa. Työn luonteesta johtuen on osattava löytää tulevia keikkoja, markkinoida itseään sekä hallita ja kehittää omaa sopimustoimintaa. Vastapuolella on monesti työantajia/toimeksiantajia, joiden työlainsäädännön tuntemus on heikkoa. Lisäksi kulttuurialalla rahaa on usein liian vähän mutta halutaan tehdä kunnianhimoisia ja isoja teoksia.
Temeläiset freelancerit työskentelevät eniten työsuhteisena, jonkin verran apurahoilla ja toistaiseksi melko vähän yrittäjinä. Työsuhteisena työskentely on turvallisinta, koska siinä työnantaja huolehtii monista velvoitteista palkanmaksun lisäksi. Palkan sijaan tarjotaan aiempaa useammin työkorvausta myös sellaisille tekijöille, joiden työ ei ole samalla tavoin itsenäistä kuin työkorvauksella toteutettava työ aikaisemmin oli – kuten kirjailijan tai käsikirjoittajan työ. Tämä on ongelma, koska silloin ei makseta eläkemaksuja ja lomakorvausta ja määritetään työn ehtoja työehtosopimukset sivuuttaen.
Henkilö, joka vain poikkeuksellisesti työskentelee työkorvauksella ei välttämättä oivalla eroja toimeksiantotyön ja työsuhteisen työn välillä. Musiikkipuolella yrittäjiä on huomattavasti enemmän eli alan toimintalogiikka on aika erilainen kuin temeläisillä aloilla. Johtopäätöksenä on se, että eri muodoissa työskentely vaatii lainsäädännön pelisääntöjen laaja-alaista hallitsemista. Lisäksi freelancerit työskentelevät vaihtelevissa tiloissa, mikä voi aiheuttaa riskiä työterveydelle. Usein työterveyshuolto ja työkykyyn ylläpitäminen ovat puutteellisia, koska työnantajaa ei ole.
Vapaalla kentällä on aikaisemmin ollut ryhmiä, jotka ovat toimineet yhdistysmuodossa. Nyt monet ovat perustaneet oman ryhmän ja haluavat sen puitteissa toteuttaa omia teoksiaan, myös byrokratiaa halutaan vähentää ja pyritään keskittymään omaan taiteelliseen työhön vaihtelevissa yhteistyökuvioissa erilaisilla alustoilla. Tämä tarkoittaa voimakasta verkostoitumista ja sitä, että eri toimijat keskittyvät aikaisempaa vahvemmin ja kapeammin omiin vahvuuksiinsa yhteistöissä. Ajattelu tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja paljon haasteita.
Mutta ensialkuun free-hankkeessa muodostetaan tilannekuva teatterin, tanssin, sirkuksen, tv- ja elokuvatuotannon sekä musiikin toimialojen työn tekemisen ja teettämisen moninaisuuksista. Hahmotamme, missä ovat pahimmat ongelmat, mikä toimii, mitä asioita kannattaisi edistää ja mitä taas välttää ja siten etsiä vastauksia ja ratkaisuja siihen, miten alan freelancerit voisivat tehdä omaa työtään aikaisempaa hallitummin, pitkäjänteisemmin, työturvallisemmin.
Mahdollisesti löytyisi yhteisöllisiä ratkaisuja, jotka toisivat mukanaan freelancertyön yksinäisyyteen yhteisöllisiä elementtejä. Niiden kylkeen voisi suunnitella työkyvyn ylläpitämisen ja ammatillisen kehittämisen kannalta tärkeitä rakenteita.
Teme on ajanut raivokkaasti esittävän taiteen alalle allianssia, joista on hyvää kokemusta Ruotsissa ja Norjassa. Siellä alliansseja on tanssijoille, koreografeille, näyttelijöille ja muusikoille ollut jo usean vuoden ajan. Se on yksi rajattu malli, joka tarjoaa siinä toimiville yksilöille erinomaisen toiminta-alustan. Kylkiäisenä se tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää luovaa taiteellista työtä. Nyt on tarkoitus ”skannata” freelancertyön alaa laajemmin ja pyrkiä luomaan toimivia tulevaisuuden freelancertyön tekemisen malleja.
Temessä on 2500 freelanceria. Luovilla aloilla työskentelee pätkä- ja keikkatöissä, laskuttamalla ja yksin yrittäen tuhansia ammattilaisia. Osa on yrittäjiä, osa työsuhteessa, osa pakkoyrittäjiä, osa kuukausipalkalla. Mahtuvatko he kaikki yhteen tutkimukseen? Mikä heitä yhdistää?
Hankkeen tarkoitus ei ole tehdä koko suomalaisen kulttuurialan leikkaavaa selvitystä. Etsimme nimenomaan toimivia malleja järjestää freelancertyö. Olemme ottaneet selvittämisen kohteeksi omat toimialamme sekä musiikin freelancerit. Teme haluaa ratkaista omaan jäsenistöönsä kuuluvien freelancereiden työelämän haasteita. Muusikkojen Liiton jäsenistön osalta freelancertyöt järjestyvät osin aika eri tavoin (enemmän yrittäjyyttä, vähemmän työsuhteista työtä). Haluamme kartoittaa myös tätä työn tekemisen tapaa, koska on mahdollista, että se yleistyy myös temeläisten freelancereiden keskuudessa.
Haastateltava Temen toiminnanjohtaja, lakimies Karola Baran.
Jutun toimitti Metelin päätoimittaja Anne Saveljeff.
