Mikä on työehtosopimuksen merkitys?

Jäseniltä tuli pyyntö kirjoittaa Meteliin kansantajuinen artikkeli siitä, mikä on työehtosopimus eli TES. Miten se syntyy ja mikä on sen suhde lainsäädäntöön ja työsopimukseen? Onko se jarru vai rauhanturvaaja? Mitä sanoo Karola Baran, lakimies ja Temen toiminnanjohtaja?

Työelämän pelisäännöt on kirjattu näihin kolmeen: työlainsäädäntö, työehtosopimukset ja työsopimukset.

Voidaan ajatella, että lainsäädäntö on kansallinen, valtiollinen sopimus ja työehtosopimus on alakohtainen sopimus. Työsopimus on henkilökohtainen sopimus. Kolme tasoa, joita kautta myös sopijaosapuolet voi hahmottaa: eduskunta säätää lait; työmarkkinajärjestöt neuvottelevat työehtosopimukset; työsopimus syntyy työntekijän ja työnantajan kesken ja koskee vain näitä kahta sopijaosapuolta. Lait sitovat kaikkia toimijoita Suomen rajojen sisäpuolella.

– Työehtosopimuksessa on voitu sopia lakia heikommista määräyksistä eli on joustettu alan tarpeiden ja erityisluonteen mukaan vaikkapa työaikojen osalta. TES:ssä on voitu sopia myös työntekijän kannalta paremmista ehdoista. Esim. lomarahaa ei lainsäädäntö tunne lainkaan, vaan se tulee pelkästään työehtosopimuksista, Karola Baran tähdentää.

Usein niillä, jotka väittävät yleissitovien työehtosopimusten jäykistävän arkista työelämää, on omat intressinsä heikentää työntekijöiden työsuhteen ehtoja. Tosiasiassa työehtosopimukset mahdollistavat toisin sopimisen, mm. paikallisen sopimisen, jossa huomioidaan työpaikan tarpeet. Työehtosopimusten arvo on siinä, että alan toimijat ovat ryhtyneet keskenään neuvottelemaan ja sopimaan molemmille osapuolille reiluista työn tekemisen ehdoista sekä minimitasosta.

Jos työehtosopimuksia ei solmittaisi, noudatettaisiin työlainsäädäntöä, josta puuttuu alakohtainen ymmärrys ja suhteellisuudentaju.

Esimerkki alakohtaisesta ymmärryksestä on Teatterialan työehtosopimuksen erityinen työaikamalli näytäntötyöntekijöiden (ja esiintyvien taiteilijoiden) kohdalla. He työskentelevät tavallaan jaksotyössä, jonka pituus on näytäntövuoden mittainen, jotta teatteriesitykset ja harjoitukset ovat mahdollisia aamusta iltaan kuutena päivänä viikossa. Kun työntekijät tekevät esitysten parissa 6-päiväistä työviikkoa, he tasaavat työaikaansa kesällä pitämällä pitkän kesävapaan, kun teatteri puolestaan on kiinni. Vapaapäivät on ”tehty sisään” näytäntövuoden aikana.

Tällaiset alakohtaiset joustot ovat työmarkkinatoiminnan ydintä ja syy siihen, miksi työehtosopimuksia halutaan ja kannattaa solmia työrauhan lisäksi. Jos ei solmittaisi, noudatettaisiin työlainsäädäntöä, josta puuttuu alakohtainen ymmärrys ja suhteellisuudentaju. Usein TES-neuvottelut ovat kaupankäyntiä: jossain asiassa toinen osapuoli saa paremman ehdon, jonka hintana voi olla heikennys jossain toisessa asiassa.

Työsopimus ja työehtosopimus voivat olla ristiriidassa keskenään

Työehtosopimus ei ole löyhä suositus, vaan normi, jossa määritellään esimerkiksi palkkojen ja monien muiden työehtojen osalta minimitaso. Jos työsopimuksella on sovittu kuukausipalkaksi 1800 euroa, mutta yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäispalkka on 2000 euroa, on työntekijällä oikeus saada työehtosopimuksessa sovittu palkka.

Teatterialalla pienimmät palkat ovat siistijällä ja vahtimestarilla: 1690,41 – 1848,20. Yliopistotasoisen koulutuksen saaneiden taiteilijoiden palkat ovat teatterialalla reilusti alle 4000 euroa (tanssijan minimipalkasta 2233,32 – ohjaajan ”palkkahaitarin yläpäähän” 3974,28). Mitä jos ei pysty maksamaan näitä palkkoja? Voiko työnantaja palkata työntekijöitä, jos tietää ettei pysty maksamaan heille kohtuullista palkkaa?

Yleissitovuus ja oikea työehtosopimus

 Työehtosopimuksen pakottavuudesta päättää erityinen lautakunta Sosiaali- ja terveysministeriössä. TES on yleissitova, kun vähintään puolet alan työvoimasta työskentelee TES:n piirissä järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa.

Yleissitovalla työehtosopimuksella tarkoitetaan työehtosopimusta, jota jokainen alalla toimiva työnantaja on velvollinen noudattamaan solmimissaan työsuhteissa kyseisellä soveltamisalalla.

– Yleissitovuus takaa vähimmäistyöehdot kaikille sopimusalalla työskenteleville riippumatta siitä, miten työnantaja tai työntekijät ovat järjestäytyneet. Yleissitovuus ehkäisee siten työntekijöiden jakaantumista kahteen eri kastiin. Esimerkiksi nuorten työmarkkina-asema on usein heikko ja he joutuvat hyväksymään sen, mitä tarjotaan. Taatessaan minimiehdot yleissitovuus ehkäisee palkkasyrjintää ja palkkaerojen kasvua, Karola Baran toteaa painokkaasti.

– Työehtosopimusten yleissitovuus turvaa myös järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden työnsuhteen vähimmäisehdot. Yleissitovuuden tarkoituksena on saattaa saman alan yritykset kilpailullisesti samaan asemaan. Työnantajien kannalta työehtosopimusten yleissitovuus takaa kilpailuneutraliteetin ja estää epäreilun kilpailun, Baran jatkaa.

Baranin mukaan yleissitovuus tekee työmarkkinoiden toiminnasta ennakoitavampaa. Kun vähimmäispalkka ja muut työsuhteen ehdot ovat samat kaikilla alan yrityksillä, ei työsuhteen ehtojen polkeminen toimi kilpailuvalttina. Yleissitovuus on myös työnantajien etu, vaikka julkisesta keskustelusta voisi usein luulla päinvastoin.

Työturvallisuus on myös taiteellinen kysymys

Työehtosopimus on tiivis paketti tietyn alan työehdoista. Palkkojen lisäksi siinä on työturvallisuusmääräyksiä, joista keskeisimpiä ovat työ- ja lepoajat. Tämäkin puoltaa työehtosopimuksen merkitystä: ei tarvitse tuntea koko työlainsäädäntöä, vaan työehtosopimuksen tunteminen yleensä riittää. Se on kompakti paketti maallikolle.

Kukaan ei työskentele tehokkaasti ja turvallisesti pitkiä päiviä ja viikkoja. Väsyneenä sattuu virheitä, joiden korjaamiseen menee todella paljon aikaa. Väsyneenä työskentely on lisäksi vaarallista. Väsymys näkyy myös työn laadussa ja lopputuloksessa. Siksi työturvallisuus on myös taiteellinen kysymys.

Lepoaikojen osalta nyrkkisääntönä voidaan pitää: 11 tuntia vuorokaudessa ja 35 tuntia viikossa. Jos nämä tuntimäärät eivät toteudu, pitää tarkistaa miksi ei. Vastaus voi löytyä työehtosopimuksesta. Tarkista mikä työaikamalli on kyseessä lain tai työehtosopimuksen mukaan. Onko kyse ylityöstä vai mistä?

Uuden työaikalain mukaan tulee seurata työajan enimmäismäärää, ei enää ylitöiden enimmäismäärää. Työaika ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjaksolla. Työajan enimmäismäärään lasketaan kaikki tehdyt työtunnit eli säännöllinen työ, lisätyö ja ylityö. Enimmäistyöajaksi on määritelty 2300 tuntia vuodessa.

Työehtosopimuksissa on määritelty säännöllisen työn määrä vuorokaudessa ja viikossa. Työaikalain mukaan ne ovat 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Samoin elokuva- ja tv- alan töissä, mutta siellä jaksotyössä voidaan teettää jopa 12-tuntisia päiviä. Mutta kolmessa viikossa ei saa ylittyä 150 tuntia. Teatterialalla säännöllisen työn määrä vaihtelee työaikamuodosta riippuen 7-9 tuntia vuorokaudessa ja 35-48 tuntia viikossa. Joustoa siis löytyy.

Temen TES-prosessien perusta ovat jäsenistön kokemukset ja näkemykset

 Temen TES-prosesseja luotsaa Temen pääneuvottelija Karola Baran. Hän kokoaa itselleen ensemblen eri työehtosopimusten neuvotteluihin.

– Neuvotteluryhmä on pienehkö ydinryhmä, joka sitoutuu koko neuvotteluprosessiin. Jokaisella työehtosopimuksellamme on oma neuvotteluryhmänsä, jota minä johdan. TES-neuvotteluihin valmistauduttaessa kullakin TES:llä on oma taustaryhmänsä, jonka Temen hallitus nimeää. Ne ovat Temen työryhmiä, joille Teme myös maksaa kokouspalkkion, sillä työmarkkinatoiminta on Temen vastuulla. Tämän lisäksi jäsenjärjestöillä on omia taustaryhmiä, joissa jäsenjärjestöt asettavat omia TES-tavoitteita, Karola Baran kertoo.

– Luottamusmiehet, jäsenyhdistysten nimeämät jäsenet ja työryhmät ovat tärkeä osa Temen TES-toimintaa ja -tiimiä. Luottamusmiehet ja aktiivijäsenet ovat Temen tuntosarvet työpaikkojen arjessa. He tekevät TES-työtä luottamustoimisina oman siviilityönsä ohessa ja ansaitsevat hatun noston alan eteen tekemästään työstä. Jäsenjärjestöjen taustaryhmissä pohditaan ala- ja ammattiryhmäkohtaisesti työehtosopimusten ongelmia ja muutostarpeita. Tavoitteet synkronisoidaan ja konkretisoidaan ja toimitetaan pääneuvottelijalle. Kussakin neuvottelussa Temeä edustaa pääneuvottelijan lisäksi yleensä alan työehtoasiantuntija sekä 1-2 jäsenyhdistyksen valitsemaa henkilöä, Karola Baran tarkentaa.

Baranin mukaan edellämainitusta poiketaan Suomen kansallisteatterin talokohtaisessa työehtosopimuksessa sekä Elokuva- ja tv-tuotantoja koskevassa työehtosopimuksessa, sillä niissä on kaksi työntekijäliittoa neuvottelemassa. Prosessi sovitaan järjestöjen kesken.

Ennen neuvotteluita aloitetaan valmistelevat ennakkotyöt yleensä kuukausia ennen taustaryhmien kanssa. Baran pitää hyvänä sitä, että työehtosopimusneuvottelut ovat jatkuvat, eivätkä käynnisty vain sopimusten päättyessä. Käytännön työtä ovat mm. jäsenistön esiin nostamia kysymykset, tulkinnat ja ongelmat, joita ratkotaan yhdessä työnantajaliittojen kanssa.

– Työehtosopimukset ovat instrumentteina hitaita ja ennustettavia. Se on myös niiden vahvuus. Neuvottelutavoitteiden on oltava riittävän realistisia menestyäkseen. Toisinaan työnantajaliitto on haluton muuttamaan työehtosopimusta tai haluaa siihen heikennyksiä. Työntekijäpuoli taas voi haluta työnantajaliiton mielestä kohtuuttoman kalliita parannuksia. Neuvotteluissa on kaksi sopijapuolta, joilla on omat intressinsä. Neuvotteluiden aluksi sovitaan siitä, mistä, miten ja milloin neuvotellaan, Baran kuvailee.

– Tiedottaminen ja ulostulot sopimusneuvottelujen aikana ovat niukkoja, sillä osapuolet yleensä vaativat sitä ja korostavat neuvotteluiden luottamuksellisuutta. Aktiivinen tiedottaminen koetaan vastapuolella yleensä pyrkimykseksi vaikuttaa neuvotteluihin. Luottamus ja yhteistyö ovat rakentavan neuvotteluprosessin ja neuvottelusuhteiden sekä lopputuloksen kannalta erittäin tärkeitä, Baran toteaa painokkaasti.

Työehtosopimusneuvottelujen sisältöön vaikuttaa todella monet asiat: osapuolten omat tavoitteet, keskusjärjestöt, yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri sekä lainsäädäntö lakimuutosten yhteydessä.

Palkankorotustaso vakiintuu usein tietylle tasolle eri neuvotteluissa. Kyseinen yleinen taso määrittyy pikkuhiljaa yhteiskunnallisessa keskustelussa mm. tutkimuslaitosten, ekonomistien ja Suomen pankin linjauksista. Korkeampien palkankorotusten tavoittelu tapahtuu poikkeuksetta työtaistelutoimien kautta.

Enää ei siis solmita keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja, kuten tulopoliittisia sopimuksia (tupo). Niiden puitteissa keskusjärjestöjen jäsenliittojen ennekoitiin aiemmin solmivan työ- ja virkaehtosopimuksensa. Valitettavasti työnantajaleirissä EK:ssa päätettiin viitisen vuotta sitten, että enää ei keskitettyjä tupoja tehdä. Tämä linjaus heijastelee yleissitovuusjärjestelmän heikentämistä. Esimerkiksi Suomen yrittäjät ajaa paikallisen sopimisen mandaattia työpaikoille – myös järjestäytymättömien työnantajien pariin – siitä huolimatta, että paikallista sopimista voi olla työehtosopimusten mukainen sopiminen luottamusmiehen ja järjestäytynen työnantajan välillä.

Työtaistelut ovat äärimmäinen keino, jolla yleensä vauhditetaan neuvotteluita

Työtaistelutoimet vievät työehtosopimusneuvottelijat valtakunnansovittelijan luokse. Baran muistuttaa, että sovittelu ja sen menettelytavat perustuvat lakiin työriitojen sovittelusta. Työtaistelutoimista tai niiden laajentamisesta on ilmoitettava lain mukaan vähintään 14 vuorokautta ennen valtakunnansovittelijalle sekä vastapuolelle.

Ilmoitusvelvollisuus koskee työnseisauksia, kuten lakko ja työsulku, mutta esimerkiksi ylityökiellosta ei tarvitse ilmoittaa. Teme on julistanut sekä lakkoja että ylityökieltoja elokuva- ja tv-alalla 2000-luvulla ja yhden tanssinopetuksen pariin TES-neuvotteluita vauhdittaakseen, mutta ne eivät ole tavoite ja tarkoitus.

– Parempaan neuvottelutulokseen päästään yleensä sopimalla. Sovittelijan toimistossa on vähemmän pelivaraa, kun sovittelijan sovintoehdotus joko hyväksytään tai hylätään, Baran toteaa.

Neuvottelutulos on aina kompromissi

Kun neuvottelutulos työehtosopimukseen saadaan, se menee Temen ja työnantajaliiton hallituksiin hyväksyttäväksi. Mikäli molempien työmarkkinaosapuolten hallitukset hyväksyvät neuvottelutuloksen, syntyy uusi työehtosopimus ja työrauhavelvoite kyseiselle alalle.

Työehtosopimus on osapuolten yhteinen sopimus, johon he sitoutuvat. TES on jatkuva prosessi työelämän ja työehtojen kehittämiseksi. Jarru se ei ole. Päinvastoin. Työntekijä on heikoilla, jos alalla ei ole työehtosopimusta. Henkilökohtaiseen työsopimukseen on työntekijän vaikea saada neuvoteltua hyvää palkkaa ja muita ehtoja. Monesti työsopimusneuvottelut ovat ns. ota tai jätä -tilanteita. Ammattiliitto on vahvempi neuvottelija, joka neuvottelee pelisäännöt ja minimiehdot koko alalle, kaikille työntekijöille.