Käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala siirtyi päätoimiseksi freelance-käsikirjoittajaksi pikku hiljaa kirjoittaen muun työn ohella 90-luvun alusta vuoteen 2008. Tuona aikana hän työskenteli tv-ohjaajana ja leikkaajana. Nyt hän kirjoittaa käsikirjoituksia pitkiin elokuviin ja tv-draamasarjoihin. Jarin käsialaa ovat mm. parhaillaan tekeillä oleva uusi Tuntematon sotilas, Käsky ja Paha maa, josta Jari sai parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnon yhdessä Paavo Westerbergin ja Aku Louhimiehen kanssa.
Haastattelu kuuluu Maria Lappalaisen juttuun Itsensätyöllistäjät elokuva-alalla
Mikä on parasta itsensätyöllistäjyydessä?
Hyvä puoli on, että voi tehdä työtä kotona, silloin kun huvittaa ja niin monta tuntia kuin jaksaa. Tein kerran reality-keikan ja siellä tehdään tiukoilla työajoilla. Ihan erilaista kuin oma työni.
Itsensä työllistäminen mahdollistaa monien päällekkäisten projektien tekemisen ja niiden kanssa omaan tahtiin luovimisen. Mikään muu työn tekemisen tapa ei antaisi sellaista mahdollisuutta. Päätän itse, minä päivänä mitäkin teen. Normityönantajat eivät salli sellaista.
Jotkut ihmiset kaipaavat työpaikan sosiaalisuutta, työyhteisöä. Minulle yksin tekeminen ei ole koskaan ollut ongelma. Ja tv-sarjojen tekeminenhän on toisaalta tosi sosiaalista, kun istutaan kirjoittajaryhmän kanssa laatimassa seinälle tarinaa.
Miksi olet itsensätyöllistäjä?
Käsikirjoittajille on hyvin vähän tarjolla vakituista työtä. Tosin nyt tv-draamasarjatuotanto on kehittynyt ja kehittyy koko ajan ja sitä tehdään enemmän kuin aikaisemmin. Ei ole poissuljettua, että olisin työsuhteessa jos vaikka pääsisin pääkäsikirjoittajaksi johonkin sarjaan. Yhden kerran olen tehnytkin niin, että sovin työnantajan kanssa, että työ maksetaan palkkana. Se oli tv-sarjassa työnimeltä ”Karppi”, joka kuvattiin viime syksynä ja talvena. Sarjaa kirjoitettiin melkein vuosi ja siksi ajaksi katkaisin YEL:in.
Sellainen varmaan lisääntyy. Isoissa tuotantoyhtiöissä on jo nyt työsopimuksella käsikirjoittajia. Sillä tavoin ne saavat itselleen helpommin kaikki oikeudet siihen, mitä tehdään. Eli työsuhteisuus on joskus työnantajan kannalta parempi vaihtoehto. Tottakai jos luot jonkun killeri-konseptin ja osaat pitää oikeuksistasi kiinni, vaikka olet työsuhteessa, voit neuvotella tekijänoikeuksista korvausta palkan lisäksi.
Teen fyysisen kirjoittamisen ulkopuolella töitä omassa päänupissa koko ajan. En ole koskaan myöhästynyt deadlinesta, teen päivittäisiä sivumäärätavoitteita. Se on aika mekaanista loppupeleissä, mutta minulla on kokemusta sen verran, että tiedän, miten se menee, vaikka kirjoittaminen sujuisi vähän nihkeämmin välillä.
Sen verran olen jo kirja-adaptaatioita tehnyt, että kirjan luettuani osaan arvioida miten paljon työtä se teettää. Myöskin deadlineja on pakko olla ihan sen tienaamisen takia. Vaikka mielellään jonkun jutun parissa viettäisi pidempäänkin, niin ei ole varaa.
Pystyykö kirjoittaja kirjoittamaan kahdeksasta neljään?
En minä ainakaan pysty. Anna Brotkin teki opinnäytetyön kirjoittajien työtavoista, haastatteli minua, Pekko Pesosta, Petja Peltomaata ja Karoliina Lindgreniä. Haastatteluista kävi ilmi, ettei kukaan kirjoittaja oikein pysty sellaisia päiviä tekemään. Jos on deadline tai tulee vaan tunne, että tämä kulkee, silloin tietysti tekee enemmän. Mutta yleensä pystyn omat tavoitteeni sivumäärästä täyttämään lyhyemmässä ajassa. Toisilla on tosi tiukka rutiini, se on aika yksilöllistä. Voihan olla, että noissa isoissa tv-yhtiöissä, joissa on vakituisia käsikirjoittajia, työntekijät kirjoittavat yhtä projektia ja samalla kehittelevät toista, kunnes työaika tulee täyteen.
Onko sinulla ollut työttömyysjaksoja?
Ei oikeastaan. Tulen toimeen palkkioillani, mutta se edellyttää sitä, että otan vastaan lähes kaiken, mitä minulle tarjotaan ja teen yleensä kolmeakin juttua samaan aikaan. Minulla ei ole varaa juuri taiteilla, kirjoittaminen on minulle elinkeino. Omien juttujen tekeminen on vähentynyt, jopa jäänyt. En ole saanut kauheasti apurahoja, tai oikeastaan hakenutkaan. Energia ei riitä kehittämään omia juttuja, kun tekee niin paljon: Tälläkin hetkellä on päällä yksi tv-sarja (komedia), yksi tietokirja ja pari leffaprojektia. Se vaatii aikaa, että pystyisi kehittämään jotain järkevää, jolla niitä apurahoja voisi hakea. Ei niitä saa raapustamalla jotain tupakkiaskin kanteen.
Saatko jostain apua ja tukea?
Olen hyvin verkostoitunut Käsikirjoittajien Killan ja Näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien liitto SUNKLOn kautta, ja sieltä saan laki- ja sopimusneuvontaa tarvittaessa.
Millaisena koet neuvotteluasemasi sopimuksia tehtäessä?
Pystyn jonkin verran vaikuttamaan palkkioihini. Tällä kokemuksella pystyn myös lupaamaan palkkiopyynnön vastineeksi, että teen tässä ajassa valmista. Toki neuvotteluasema on aina parempi jos neuvottelut käydään ajoissa. Ettei seuraavien kuukausien leipä olisi kiinni siitä saako työn vai ei. Jos on aikaa neuvotella kunnolla, niin tarjouksen voisi myös hylätä pelkäämättä toimeentulonsa puolesta jos neuvottelut menevät pieleen.
Ei ole ollut sellaisia palkanmaksuongelmia, että joku olisi jättänyt maksamatta. Pitää koputtaa puuta. Sen verran hyvin on mennyt. Varjopuoli on tietysti jatkuva epävarmuuden tila, jopa ihan tällaisista mekaanisista asioista, milloin palkka maksetaan, jotka työsuhteessa on ihan annettuja.
