Joulukuun pääkirjoitus 2019, Anne Saveljeff
Suomen tanssi-ja sirkustaiteilijat STST on tehnyt tanssialan ongelmia, työilmapiiriä, vallankäytön ja johtamisen ongelmia näkyviksi tänä vuonna erityisen ansiokkaasti.
Tanssialalla työelämärakenteet ovat heikot. Työnantajataidoissa on puutteita, vastuunjaossa epätietoisuutta, ongelmiin ei osata puuttua, luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja ei ole, yksityisiä työterveyspalveluita ei ole. Miten olisikaan, kun ala on aliresurssoitu. Tuotantoja tehdään apurahojen turvin eikä pääsylipputulot riitä edes esiintymis- ja harjoitustilojen vuokriin.
Alalla tehdään valtavasti työtä ilman palkkaa. Vakituisia työpaikkoja on pienelle joukolle. Taiteilijat ovat keikkatöissä, joten vaikeista asioista ei puhuta, jotta oma työllistyminen ei vaarannu.
Resurssien niukkuus ja jatkuva ”kädestä suuhun” -eläminen kiristää pinnaa. Kaikki toiminta ja työ, myös ammattitaidon ja työhyvinvoinnin ylläpito, on epävarmuuden sävyttämää. Pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus ovat tanssin parissa utopia, sillä jatkuvuudesta ei ole takeita työnantajilla eikä työntekijöillä.
STST:n Liitos-lehti on käsitellyt monissa artikkeleissa alan vaikenemisen kulttuuria ja mielivaltaa, kuten Hanna Pajala-Assefa artikkelissaan ja Sara Kovamäki artikkelissaan
Kaikesta huolimatta alan ammattilaiset – korkeasti koulutetut ammattilaiset – jaksavat tanssia, treenata, puhua, kirjoittaa ja hakea ongelmiin ratkaisuita ihailtavalla sitkeydellä.
Eilen STST polkaisi käyntiin työhyvinvointihankkeen, jossa paneudutaan työssäjaksamisen perusasioihin, kuten työyhteisötaitoihin, työhyvinvointiin ja tulehtuneen työilmapiirin käsittelemisen keinoihin.
Eilisen seminaarin lisäksi STST järjestää ensi vuonna kaksi avointa seminaaria sekä työnohjausten sarjan jäsenilleen. Työhyvinvointihankkeessa etsitään vastauksia mm. siihen, mikä taiteellisessa työryhmässä aiheuttaa pahoinvointia ja ruokkii pelon ilmapiiriä. Hankkeen vetäjä on tanssitaiteen tohtori, työnohjaaja, hahmoterapeutti Kirsi Törmi.
Metelissä ilmestyy tammikuussa artikkeli eilisestä seminaarista. Anna Koskela, Liitos-lehden päätoimittaja, kirjoittaa artikkelin seminaarista, jonka yksi lopputulema on ohjeistus siitä, miten toimia ja mistä saada apua ongelmatilanteissa.
Kollegani Sami sanoo viisaasti, että aloitetaan työelämän korjaaminen itsestämme ja käyttäydytään paremmin. Kun käyttäytyminen ja keskinäinen kunnioitus ovat kunnossa, voimme ryhtyä korjaamaan muita epäkohtia, rakenteita ja rahoitusta. Niissä on valtavat haasteet kaikilla Temen edustamilla taidealoilla, ei vain tanssin parissa. Työelämätaitojen ja työelämärakenteiden vahvistaminen sekä taiteen perusrahoituksen puolustaminen ovat iso yhteiskunnallinen missiomme.
