Hei freelancer-taiteilija! Onko sinullekin joskus käynyt näin? Opiskelukaverisi saa kymmenennen peräkkäisen vuosiapurahan etkä itse ole saanut vielä ensimmäistäkään? Voi ei!
Niin hattaraiselta ja yksisarvisilta kuin se kuulostaakin, pystyn nykyään melko nopeasti ajattelemaan itsestäni kauniisti katastrofienkin keskellä.
Entä oletko kyllästynyt siihen, että kaikki teattereihin tarjoamasi ohjausideat ovat periaatteessa kiinnostavia, mutta ohjelmistopäätökset on jo tehty vuoteen 2160 saakka? Eikä siinä vielä kaikki! Ideasi saattaakin yllättäen kelvata, mutta jonkun muun toteuttamana! Eikä siinäkään vielä kaikki! Kukaan ei kerro, miten alallasi saadaan töitä, sillä se on ilmeisesti salaisuus! Ja jos saatkin töitä, siitä ei välttämättä makseta mitään! Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun, valitettavasti emme ole voineet myöntää, hyvillekin hakemuksille jouduttiin sanomaan ei ja kiitoksia mielenkiinnostasi mutta!
Ei hätää. Kaikkiin näihin ongelmiin on olemassa yksinkertainen ratkaisu!
Pari vuotta sitten tuijotin jälleen yhtä kielteistä päätöstä ja tunsin, miten kaikki toivo, itsekunnioitus ja ilo valuivat ulos kehostani toistuvan torjunnan aiheuttamasta avohaavasta. Sanoin itselleni: ”Elina rakas, tämä ei voi jatkua. Joko vaihdat kokonaan alaa tai opettelet jotenkin pitämään kaiken tämän epäreilun paskan mausta”. Olen kuitenkin jo ehtinyt kokeilla vaihtoehtoista uraa, sillä työskentelin seitsemän vuotta kirjakaupan myyjänä 2000-luvun alussa. Päällimmäinen muistoni tuolta ajalta on häpeä siitä, etten uskaltanut ottaa lopputiliä ja seurata todellista, nimeäni suureen ääneen huutavaa kutsumustani näyttämötaiteen parissa. Tuntuisi siis älyttömältä palata johonkin kerran kokeiltuun ja epäsopivaksi havaittuun. Miten sitten voisin nähdä pahimmatkin hetket positiivisessa valossa? Miten ikinä voisin löytää mitään hyvää sanoista kielteinen päätös? Vastaus löytyi, kun törmäsin käsitteeseen resilienssi.
Resilienssi tarkoittaa kykyä palautua, taipua ja sopeutua uusiin, vaikeisiinkin tilanteisiin. Freelancerin näkökulmasta se tarkoittaa selviytymistä jatkuvista pettymyksistä. Suomeksi siis, että palaat takaiskun jälkeen työpöydän ääreen ja kirjoitat jälleen uuden työsuunnitelman sen sijaan, että jäisit sikiöasentoon lattialle huutoitkemään maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Resilienssiä voi treenata kuten lihaksia, tajusin. Jos voin opetella juoksemaan tai vetämään leukaa, voin myös harjoitella selviytymään toisiaan seuraavien tappioiden helminauhasta kerta kerran jälkeen hieman paremmin ja nopeammin. Tilaisuuksia treenata resilienssiä on ainakin runsaasti: tämä oli ensimmäinen väkisin puserrettu positiivinen ajatukseni. Alku sekin. Aloin harjoitella ja niin hattaraiselta ja yksisarvisilta kuin se kuulostaakin, pystyn nykyään melko nopeasti ajattelemaan itsestäni kauniisti katastrofienkin keskellä. ”Toden totta, sinulla ei taaskaan ole palkkaa ensi vuodeksi, mutta oletpa reipas, kun myönnät itsellesi, että vituttaa. Lisäksi selviät tästäkin, ja tiedät sen jo nyt. Huomaatko, tuntuu jo vähän paremmalta?”
Miten resilienssilihasta sitten treenataan? Itseäni auttaa se, että voin keskittyä johonkin positiiviseen itsessäni sen sijaan, että murehtisin maailman negatiivisuutta. Surkeiden ja pikkumaisten tunteiden hyväksyminen ja niistä puhuminen, uusiin tavoitteisiin keskittyminen, musta huumori, tunteista kirjoittaminen tai asioiden tarkastelu laajemmassa perspektiivissä – olemme kaikki mitättömiä hiukkasia avaruudessa, eikä universumia kiinnosta Suomen teatterielämä – saattavat myös auttaa. Hyvään keskittyminen auttaa.
Yksi keskeinen asia resilienssissä on se, miten tulkitsemme tilanteita. Voimme ajatella, että kielteinen päätös on lopullinen tuomio, tai sitten ei. Kannattaako kuntoilu siis lopettaa siihen, että Ostoskanavalta tilaamasi reisientreenauslaite osoittautuu humpuukiksi? Onko se mystinen merkki siitä, ettet tule koskaan olemaan paremmassa kunnossa? Huutaako maailmankaikkeus sinulle, että kelpaat vain syömään sipsejä sohvalla? Kenties Thighmasterin tilaaminen oli virhe, mutta sen sijaan, että luopuisit haaveestasi voida paremmin, voit viedä laitteen kierrätykseen ja kokeilla jotakin muuta. Resilienssilihas vakuuttaa, että jos vain pidät unelmistasi kiinni, tilalle voi aina tulla jotakin parempaa.
