Syyskuun 2018 pääkirjoitus, Anne Saveljeff
Reilu viikko sitten Suomen elokuvasäätiössä oli (17.9.2018) keskustelutilaisuus oikeustieteen tohtori Jaana Paanetojan tekemästä selvityksestä. Toimeksiannon hän sai ministeri Sampo Terholta. Paanetojan tehtävänä oli selvittää elokuva- ja teatterialan häirintää ja epäasiallista kohtelua laadullisin kriteerein.
Paanetojan selvityksen ansiokkuus on työoikeuden näkökulmassa sekä lukuisissa kehittämis- ja toimenpide-ehdotuksissa. Sen mukaan työnantajaosaamisessa on vielä paljon parannettavaa.
Toivottavasti elokuvasäätiö säilyy aktiivisena pelinrakentajana elokuva-alan ongelmien korjaamisessa ja ryhtyy myös tilastoimaan alan palkkoja ja rahoitusta, kuten Teatterin tiedotuskeskus teatterialalla.
Työmarkkinaosapuolet Teme, Journalistiliitto ja Palta antoivat yhteisen lausunnon selvityksestä: ”Elokuva- ja tv-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen osapuolet pitävät tärkeänä, että epäkohtiin ja ongelmatilanteisiin etsitään yhdessä ratkaisuja ja luodaan alalle soveltuvia pelisääntöjä ja toimintamalleja.”
”– Alalla työskennellään lyhyissä ja projektiluonteisissa työsuhteissa, siksi Teme pitää erityisen tärkeänä työolosuhteiden jatkuvaa kehittämistä. Ensimmäisenä epäkohtiin puuttumisen työkaluna toiminnanjohtaja Karola Baran Temestä näkee erilaisiin tuotantoihin soveltuvan uudentyyppisen luottamusmiesjärjestelmän rakentamisen.”
Valitettavasti vain osa elokuva- ja tv-alan yrityksistä on järjestäytynyt työnantajaliittoon. Teatterialalla järjestäytymisaste on korkea niin työntekijöiden kuin isojen työnantajien kohdalla. Teatterit ymmärtävät olevansa työnantajia ja heidän työnantajataitonsa ovat hyvät.
Paanetoja toteaa selvityksessään, että vastausten perusteella suuri osa elokuvatuotantoyhtiöistä ei hoida työlainsäädännön mukaisia velvoitteitaan ja myös sen, että puutteet tulisi korjata pikaisesti ja saattaa lakien vaatimalle tasolle.
Kulttuuriministeri Terho on todennut, että valtion on rahoittajana kannettava oma vastuunsa.
”Suomalaiselle elokuva-alalle on näin tarjoutunut myös erinomainen tilaisuus toimia suunnannäyttäjänä siinä, miten yhteistyöllä voidaan luoda entistä turvallisempi ja tasa-arvoisempi työympäristö, jotta meidän kaikkien olisi mukava tulla töihin”, kirjoitti Suomen elokuvasäätiö tiedotteessaan 17.9.
Elokuvasäätiö viittaa #metoo-kampanjaan ja siihen liittyvään työsuojeluun, mutta varmaan myös Paanetojan selvitykseen. Olisi toivottavaa, että elokuvasäätiö ottaisi kopin Paanetojan selvityksen korjausehdotuksista ja ryhtyisi muutosveturiksi ja pelinrakentajaksi.
Elokuvasäätiö tiedotti: ”Vuoden 2018 alussa elokuvasäätiön tuotantotukisopimuksiin lisätyn työsuojelulausekkeen lisäksi säätiö on jo aloittanut neuvottelut opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten kanssa siitä missä muodossa tuotantoyhtiöitä velvoitetaan jatkossa raportoimaan alaa koskevien työlakien noudattamisesta. Parantaakseen tuenhakijoiden oikeusturvaa, elokuvasäätiö tulee julkistamaan tukihakemusten arvioinnin peruskriteeristön uuden elokuvalain tullessa voimaan.”
Elokuvasäätiö aikoo perustaa uuden elokuva-alan neuvottelukunnan, jossa toimintakulttuuria voidaan kehittää ja epäkohtia käsitellä. Toivon, että elokuvasäätiö ottaa ratkaisukeskeisen pelinrakentajan roolin ongelmien korjaamisessa ja ryhtyy myös tilastoimaan alan palkkoja ja rahoitusta, kuten teatterialalla tehdään. Elokuva-alan kattava tilastointi olisi todella tärkeää esim. palkkatasa-arvon kehittämisessä.
Selvityksen tehnyt Jaana Paanetoja esittää todella paljon toimenpide-ehdotuksia, joilla voidaan parantaa alojen työ- ja toimintakulttuuria. Selvitys täällä…
Ministeri Terhon mukaan valtion tuen saajan tulee hoitaa työnantajavelvoitteensa asianmukaisesti. Tähän asiaan kiinnitetään jatkossa erityistä huomiota päätöksiä tehtäessä. Työhön kehitetään myös seurantamekanismi.
