Joulukuun 2017 pääkirjoitus, Anne Saveljeff
Temellä on tärkeämpiä tavoitteita kuin pelkkä palkankorotus ja iltalisät. Meidän tavoitteemme on, että jäsenemme selviävät alan töistä hengissä ja terveinä. Etteivät he uupuisi ja joutuisi vaihtamaan alaa nelikymppisinä.
Eräs elokuvatyöntekijä kertoi tänä syksynä, että hän haluaa pitää kiinni viikkovapaastaan, sillä hän tutustuu pieniin lapsiinsa joka sunnuntai uudestaan: ”He eivät tunne minua, koska olen kotona vain silloin, kun he nukkuvat.”
Viime kesänä Suomen kuvalehti selvitti Suomi 100 -suurelokuvan kuvausolosuhteet ja totesi ne poikkeuksellisen raskaiksi. Kyse oli Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -elokuvasta, jossa kaikki eivät kestäneet loppuun saakka. Valitettavasti alalla on aivan tavallista tehdä 12 – 14 -tuntisia työpäiviä. 60 – 70 -tuntiset työviikot eivät ole harvinainen poikkeus tai ikävä yksittäistapaus.
Työelämän koelaboratorio
Elokuva-ala on ollut jo vuosikymmeniä työelämän koelaboratorio, jossa uudet tekemisen tavat testataan ja tuodaan muille aloille: freelancertyön vapausharha ja glorifiointi, työajan loputtomat joustot ja työehtosopimuksen hiljainen romuttaminen.
Työnantajaliitto Palta sanoi, että Teme ja Journalistiliitto ovat törkeitä, kun me julistimme työtaisteluita koko alalle, myös niihin tuotantoyhtiöihin, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon. Me Temessä pidämme törkeänä sitä, että työnantajaliitto ei ole työskennellyt riittävästi saadakseen työehtosopimuksen yleissitovaksi eikä se ole kouluttanut työnantajajäseniään riittävästi.
Alan isoin ongelma
Isoimmat ongelmat alalla ovat huono työnantajaosaaminen sekä ylipitkät työpäivät.
Teme haluaa, että:
- ylipitkät työpäivät saadaan kuriin. Ne saavat olla max 13 tuntia päivässä
- Lepoajan on oltava 11 tuntia vuorokaudessa ja se voi vain äärimmäisessä poikkeustilanteissa alittua. Tästä meillä on Uudenmaan työsuojelupiirin (nykyinen AVI) puoltava lausunto
- Jaksotyössä 9 h vuorokausilepo todetaan työaikalaissa ja TES:ssä riittäväksi, mutta se ei ole riittävä työturvallisuuden ja jaksamisen kannalta, sillä työmatkat lyhentävät levon osuutta.
Yllämainitut ongelmat ovat merkittävä työturvallisuusriski ja uupumisriski. Ne ovat myös taiteellisen laadun riski.
Alalla paikallinen sopiminen on täysin hunningolla. Koska alalla ei ole luottamusmiehiä (alan freelanceriudesta johtuen), tuottajat ”sopivat paikallisesti” yksittäisen työntekijän kanssa TES:iä huonommista ehdoista. Paikallista sopimista ei ole se, että tuotantoyhtiön tuottaja ja toimitusjohtaja päättävät keskenään alentaa matkakustannuksia ja ilmoittavat sitten työntekijöille, että firman paikallisen sopimuksen mukaan matkakustannuksia leikataan.
Työajan ennakkosuunnittelu ja työvuorolistat ovat puutteellisia. Alalla ei työvuorolistoja ole tapana tehdä, vaan työntekijät päättelevät itse, milloin työpäivä alkaa ja päättyy. Aikatauluissa kerrotaan kuvausaikataulut, ei työvuoroja.
Ei väistetä muuta kuin puuta
Meidän kanssamme on leikitty kissa-hiiri -leikkiä, joka oli työtaistelutoimilla vihellettävä poikki. Työehtosopimus ei vuosien kaunopuheiden jälkeen ole yleissitova ja työehtosopimusneuvottelut olivat vain luettelo heikennyksistä: lisää työaikaa ja 0,6%:n palkankorotus.
Työtaistelu on nyt käynnissä. Ylityökielto se koskee ihan kaikkia alalla työskenteleviä.
Perjantaina 15.12. klo 13 alkaa lakko, joka koskee myös ihan kaikkia alalla työskenteleviä. Rikkureita emme katso hyvällä.
Nämä työtaistelutoimet koskevat koko alaa – kuuluipa liittoon tai ei. Työtaistelut koskevat kaikkia niitä, jotka työskentelevät tai työskentelisivät Elokuva- ja tv-tuotantoa koskevan työehtosopimuksen piirissä, jos se olisi yleissitova.
Pidetään yhtä!
