Ohjaaja Elina Lajunen seuraa temeläisen ammattilaisen yhtä työpäivää minuutti minuutilta toisen ammatin edustajan silmin. Nyt koronarajoitusten aikana seurattavana on etänä koreografi, ohjaaja, tanssija ja sirkustaiteilija Sanna Silvennoinen.
Taiteilijan koronakaranteenissa realitypäivään kuuluu töitä, läksyjä ja kevään ensimmäinen pihajäätelö.
Klo 7.30. Herätys.
Klo 9.00. Tein töitä koneella puoleen päivään asti. The Artist -esitys ehti tehdä Australian keikat ennen kaiken perumista. Kävin läpi festivaalin kanssa, miten esitykset menivät. Koko Uuden-Seelannin kiertue ja Chilen keikat peruuntuivat. Etsin tietoa mahdollisista avustuksista, millä voisi kattaa esiintyjän ja tekniikan menetettyjä palkkakuluja. Suunnittelin yhdessä kuvaaja Joona Petterssonin ja lavastaja Mirkka Nyrhisen kanssa tulevan talvisirkuksen pressikuvaa ja sitä, että otetaanko se nyt kuitenkin vai ei.
Klo 12.00. Testaamme Zoomia, jonka kautta haastattelu tehdään.
-On tämä aika erilaista kuin olisi ollut ilman koronaa, Sanna miettii, mutta koska tilanne on kollektiivinen, kaikilta on peruuntunut vähän kaikki, ei voi olla liian harmissaan. Ei voi ajatella, että miksi juuri minulta peruuntui tämä projekti tai miksi Suomessa on näin. Kun tilanne on sama ihan joka puolella, se on vähän helpompi hyväksyä.
Sannalla on vuoden loppuun asti kestävä Taiteen edistämiskeskuksen 3-vuotinen taiteilija-apuraha. Se ei ole iso, mutta antaa kuitenkin tärkeän turvan ja tuen etenkin nyt. Ilman sitä hänkin olisi pulassa, kun kaikki extratyöt ovat peruuntuneet. Sannalla ei ollut tulossa omaa ensi-iltaa keväällä ja Stoassa maaliskuun alussa ensi-illan saanut Duo + Duo, Duo Johanna Juhola & Milla Viljamaa sekä Duo Katja Koukkula & Jussi Väänänen ehti juuri toteutua ennen koronarajoituksia. Sanna oli mukana teoksessa ohjaajana.
-Sen jälkeen kaikki on ollut enemmän suunnittelutyötä ja palavereja. Ohjaan Tanssiteatteri Hurjaruuthin tulevan talvisirkuksen. Markkinointimateriaalin deadline olisi ollut maaliskuun loppu, samoin käsikirjoituksen ja roolituksen deadline. Huomenna olisi pitänyt olla koko päivän kestävä taiteellisen työryhmän suunnittelupalaveri, nyt sitä ei ole.
Sanna on varannut työskentelyaikaa talvisirkusen suunnitteluun keväälle pari kuukautta ja harjoitteluun koko syksyn. Nyt mitään päätöksiä tai sopimuksia ei tehdä niin kauan kun koronatilanne on päällä ja tulevaisuus epäselvä. Vaikka korona olisi kesän aikana ohi, tuleeko 30 000 ihmistä katsomaan esitystä syksyllä, 5000 ei riitä, Sanna miettii. Sekä tekijöiden että teatterin talous on kiinni esityksessä ja sen toteutumisessa, näin on nyt monessa muussakin paikassa. Viime viikolla oli vielä olo, että kyllä kaikki järjestyy ja toteutuu, mutta ei sitä tiedä. Riskit ovat isot, Sanna pohtii.
– Ensi viikolla olisi ollut Aleksanterin teatterin oma 140 vuotisjuhla kutsuvieraille ja siellä minun ohjaamani esitys. Tänään oli tarkoitus harjoitella. Äsken laitoin viestin Turkuun Aurinkobalettiin koskien ohjaustani Time of My life. Huhtikuun lopussa olisi uusintanäytökset, joissa korvataan yksi esiintyjä. Oli sovittu, että menen harjoituttamaan esityksen ensi viikolla. Viime viikolla teatterin taiteellinen johtaja ja tanssija Urmas Poolamets laittoi vielä viestiä, että juttu toteutuu.
Suomessa asuvalla esiintyjällä Thom Monctonilla olisi juuri nyt alkanut kotimaassaan Uudessa-Seelannissa Sannan ohjaaman The Artist -soolon 30 esityksen kiertue, ensin Wellingtonin teatterissa monen viikon jakso ja sitten pieni kiertue. Kaikki peruttu. Koska olisi ollut liian kallista lähettää lavasteet rahtina Suomesta, rakennettiin kiertuetta varten lavasteet paikan päällä. Myös paikalliset teknikot koulutettiin hoitamaan esityksen tekniikka. Lavasteiden ja teknikoiden kustannukset oli tarkoitus kattaa kiertueen tuloilla. Nyt tappiota tulee sekä esityksen tuottajalle Circo Aereolle että Thomille henkilökohtaisesti.
– Thomin kanssa mietittiin, siirtyykö kiertue vuoden päähän, mutta hän sanoi, ettei siitä ole mitään tietoa. Hong Kongissa olisi joulukuussa useamman esityksen jakso, se on vielä toteutumassa. Katsoin aamulla, onko Taiteen edistämiskeskuksen korona-avustuksista englanninkielisiä sivustoja, että voisin lähettää linkin Thomille, Sanna kertoo ja jatkaa.
– Chilestä ehdotettiin virtuaaliesitystä, mutta sellaisen järjestäminen tuntuu itselle vieraalta. Esityksen pointti on kuitenkin, että se on livenä siinä edessä, Sanna miettii.
Sanna ei itse menetä taloudellisesti mitään kiertueen peruttua, mutta oma ryhmä Circo Aereo menettää ja toki toteutumattomien esitysten henkinen menetys tuntuu. Kiertuetta varten Sanna on auttanut käytännön järjestelyissä Circo Aereon valosuunnittelija Juho Rahijärveä ja kakkosvaatteiden valmistuksessa ja kuskaamisessa pukusuunnittelija Kati Manteretta. Esitys elää ja kulkee ohjaajan mukana.
– Entä jos tilanne ei ole elpynyt syksyyn mennessä, eivätkä ihmiset tulekaan samalla tavalla teatteriin, Sanna pohtii. Hurjaruuthkin siirsi markkinointinsa myöhempään ajankohtaan, koska uuden esityksen markkinointi ja lippujen myynti tuntuu juuri nyt hassulta, ihmisten kiinnostus ei riitä kaiken koronauutisoinnin keskellä.
Sanna muistaa, että tämän päivän ohjelma onkin muuttunut jo useamman kerran koronan takia. Ihan alun perin tänään piti olla VTS eli Visual Thinking Stragedy -metodin tutustumispäivä Ateneumissa. Sanna ohjaa Ateneumiin vuoden päästä esityksen, joka osittain käsittelee tuota tekniikkaan. Päivän ohjelmaan olisi kuulunut kierros museossa ja perehtymistä metodiin. Tilaisuus peruuntui saman tien koronan alta. Sen jälkeen sovittiin harjoitukset Aleksanterin teatteriin ja niiden joutuessa pois pelilaudalta päätettiin päivä käyttää Talvisirkuksen promokuvan suunnitteluun.
– Tilanne elää ja muuttuu koko ajan. Viime viikolla suunniteltiin pressikuvaa Mirkan kanssa ja pidin talvisirkuksessa mukana olevien koreografien Jussi Väänäsen ja Katja Koukkulan kanssa etäpalaverin. Nyt on ristiriitainen olo suunnittelua kohtaan, koska tulevaisuus on niin epävarma. Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Viikonloppuna tosin laitoin viestiä yhden talvisirkuksen esiintyjän kanssa hänen numerostaan ja siitä, miten se voisi mennä. Suunnittelu ja työskentely on kivaa. Ja esimerkiksi Ateneumin esitys on vielä kaukana, keväällä 2021. Siihen mennessä tämä kaikki on jo unohdettu, toivoo Sanna ja miettii. Voisiko kaikki käydä yhtä nopeasti myös toiseen suuntaan, työt jatkua ja kalenterit täyttyä viikossa, kun korona-aika loppuu.
Kesä ja syksy on luultavasti joka tapauksessa valitettavan monella vapaa. Varauksia ei tule, ennen kun tilanne varmistuu.
– Joskus esityksiä siirretään muista syistä, esimerkiksi siksi, ettei rahaa ole tarpeeksi. Ero tähän on se, että kiire on häipynyt, Sanna miettii. Pari viikkoa sitten tuntui tärkeältä saada sopimukset valmiiksi ja esiintyjät varmistettua. Nyt kun lähes kaikilta on peruuntunut jotakin, tuo kiire on hävinnyt. Kesä ja syksy on luultavasti joka tapauksessa valitettavan monella vapaa. Varauksia ei tule, ennen kun tilanne varmistuu. Tavallaan kaiken siirtäminen vuoden päähän voisi toimia, mutta ensi vuodelle on jo omat varaukset ja muita produktioita tulossa. Tilanne jarruttaa kaikenlaista päätöksentekoa.
Sanna on pitkään halunnut tarjota yhtä teosta Helsingin Juhlaviikoille, senkin vieminen eteenpäin on nyt jäissä. – Kaikki lähellä oleva on peruttu, eikä tulevaa uskalleta vielä suunnitella, se on huolestuttavaa, Sanna pohtii.
– Satuin vilkaisemaan eilen tv:stä Ex On The Beach -realityohjelmaa ja mietin, että korona on hyvä sikäli, että ehkä tällaisia tositelevisio-ohjelmiakaan ei nyt kuvata, ehkä se näkyy vuoden päästä televisiossa ihan hyvällä tapaa. Puuttuu kaikki Vauva tuntemattoman kanssa, Morsian 90 päivää ja Ex On The Beach -ohjelmat, Sanna nauraa ja huokaa. Illalla mietin myös, että koska pääsee itse katsomaan esitystä seuraavan kerran.
Koronan takia Sanna on paljon kotona poikiensa Hermanin ja Hugon kanssa. Ulkoilu ja ruoanlaitto täyttää päivää, lapsilla on tunnin välein nälkä. 8 vuotias Hugo ei osaa yksin opiskella, häntä pitää auttaa läksyissä. Normaalisti koulupäivät ovat 6-7 tuntia, nyt läksyt on tehty 1,5 tunnissa. Jos näin jatkuu pitkään, eivät lapset yhtä hyvin opi kuin koulussa, enkä kaikkea osaa heille edes opettaa, Sanna miettii. Molemmat pojat tanssivat paljon, nyt kaikki tunnit on peruttu. Harrastuksista vain Hugon nokkahuilutunnit pidetään etänä. Toisaalta on kiva, ettei ole koko ajan niin kiire. Mutta kyllä harrastusten ja koulun puute myös turhauttaa ja aika paljon pojat pelaavat nyt kännykällä, Sanna kertoo.
Olisi mukavaa, että korona olisi jo ohi ja elämä ennallaan. Mutta miten kulttuuriala palautuu? Tällaisessa tilanteessa näkyy, ettei se ole ihmisten elämisen kannalta samalla tapaa välttämätön kuin sairaanhoito. Valtiolle tulee koronan takia valtavat tappiot, se tuskin lisää kulttuurimäärärahoja. Sannan ohjaus ja näyttelijä-miimikko Marc Gassotin esittämä Lion oli tarkoitus viedä syksyllä The Edinburgh Fringe -festivaalille, tukipäätökset eivät vielä ole tulleet.
– Ilman tukea vierailu ei onnistu ja vaikka tukea tulisi, niin toteutuuko lopulta koko festivaali, Sanna miettii ja toteaa, ettei sitä tällä hetkellä olla vielä perumassa.
Nyt huhtikuun puolessa välissä tilanne on toinen, The Fringe on ilmoittanut peruvansa vuoden 2020 festivaalin.
Sanna on viime aikoina toiminut pääasiassa ohjaajana. Viimeksi hänet on nähty näyttämöllä Tanssiteatterin Hurjaruuthin Pikku Prinssi -esityksen Ruusuna 2014-2016. Ohjaaminen tuntuu hyvältä ja on mukavaa, että ohjaukset ovat onnistuneet hienosti. Esiintymistä Sanna kaipaa vain hetkittäin. Olisi mukava olla jonkun toisen jutussa, olisi vähemmän vastuuta ja voisi nauttia eri tavalla, hän naurahtaa. Ohjaajan rooli on hyvin erilainen kuin esiintyjän.
Ohjaamisessa Sannalle olennaista on tasapuolisuus, hyvä ilmapiiri ja jokaisen esiintyjän kuuleminen.
– En koe olevani yksin ohjaajana. Puvustus, lavastus, äänisuunnittelu, valosuunnittelu, koreografia on omaa porukkaani ja suurimmaksi osaksi koen, että esiintyjätkin ovat samaa porukkaa. Ollaan yhtä. Mutta kyllä kerran, kun talvisirkuksen esiintyjät lämmittelivät lattialla ja puhuivat keskenään ja minä menin istumaan heidän kanssaan, niin tuli semmoinen olo, että niin joo, minun pitääkin mennä istumaan tuonne katsomoon, en kuulu tähän.
Ohjaamisessa Sannalle olennaista on tasapuolisuus, hyvä ilmapiiri ja jokaisen esiintyjän kuuleminen. Talvisirkuksessa esimerkiksi jokaisella on oma numero, on tärkeää, että esiintyjällä on hyvä olo tehdä sitä, mieluinen musiikki ja hyvät vaatteet. Sanna kokee olevansa keskusteleva ja välittävä ohjaaja, työryhmän mielipiteet ovat tärkeitä. Kun esitystä tehdään yhdessä, tulee siitä esiintyjällekin turvallinen ja luottava olo. Silloin on helpompi kommunikoida myös vaikeita asioita, harvoin tulee draamaa, Sanna naurahtaa. Luottamus ja turvallisuus on tärkeää myös ohjaajan työlle. Siihen auttaa hyvä porukka. Helpoin on tehdä töitä tuttujen ihmisten kanssa, tietää että homma toimii eikä tarvitse yrittää päteä. Mutta ei tuttuus ole välttämätöntä, työskentely ja luominen toimii myös uusien ihmisten kanssa, jos luottamusta on.
– Ideat tulevat itseltä, joskus esiintyjiltä ja toiset yhdessä pähkäilemällä. Talvisirkuksessa on iso porukka ja lyhyt aikataulu, kohtaukset ja käsikirjoitus on aika lailla valmis jo alussa eikä valtavia uusia ideoita enää harjoitusvaiheessa pompotella. Thomin kanssa työskentely taas on sellaista leikkimistä, Sanna hymyilee. Välillä minä kokeilen ja hän katsoo, sitten toisin päin. On helppoa, kun on alussa vain me kaksi. Duo + Duo -juttu oli erilainen. Katja ja Jussi tekivät tanssikohtauksia, joita minä tulin katsomaan. Tein ehdotuksia, he harjoittelivat ja tulin seuraavana päivänä uudestaan.
Ohjaajan tehtävät vaihtelevat. Voi olla teoksen ohjaaja tai teoksessa ohjaajana. Sanna muistelee Tanssiteatteri Minimin ja Riihimäen teatterin tuottamaa kolmiosaista produktiota Illallinen yhdelle, kahdelle, kolmelle. Hänet kutsuttiin ohjaamaan illallisen ensimmäinen osuus, joka oli työryhmän oma versio klassikkoelokuvasta Illallinen yhdelle. Oli hauskaa huomata, ettei kaikkia ideoita tarvitse luoda, ne voi myös ottaa valmiina, mutta järjestää omalla tavalla. Myös Pinokkio Hurjaruuthiin oli kiinnostava ohjaus, koska tarina oli selkeä, mutta siitä sai luoda oman tulkinnan. Thomin kanssa tehdyissä The Pianist ja The Artist -esityksissä puolestaan kaikki on itse luotua ja keksittyä. Kaikki ohjaamisen muodot ovat mieluisia. Sanna on työskennellyt laaja-alaisesti erilaisissa kokoonpanoissa esittävän taiteen ja nykysirkuksen parissa niin esiintyjänä, koreografina kuin ohjaajanakin. Hän sainpitkäjänteisestä ja hienosta työstään Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:ltä Sirkuksen maineteko -palkinnon maaliskuussa 2020. Eikä työ lopu karanteeniaikanakaan.
– Iltapäivälle on vielä lukujärjestyksessä kouluhommia kolmeen asti. Sitten hoidan Thomille Taiteen edistämiskeskuksen paperit. Soitan myös Hurjaruuthiin teatterijohtaja Liisa Korpiniitylle. Olisi kiva jutella talvisirkuksesta, vaikka ei hänkään varmaan enempää tiedä, mutta tulisi rauhallisempi olo. Jos lähden Turkuun ensi viikolla, niin sitä pitää vähän miettiä. Circo Aereon vuosikertomus ja tilinpäätös pitää tehdä huhtikuun loppuun mennessä ja ensi viikolla on Taiteen edistämiskeskuksen taiteilija-apurahan deadline, jatkoa 3-vuotiselle kaudelle on hyvä hakea.
Tänään on kaunis ilma, ulos pitää lähteä. Sanna on ostanut Lauttasaaresta Vattuniemen rannasta pienen kesämajan. On sänky, pöytä ja kamina, sähköä ja vettä ei ole, paitsi kesällä pihalla kesähana. Eilen Sanna oli ollut mökillä monta tuntia siivoamassa rakennusjätettä pois. Vanhan mökin tilalle on koreografi-tanssija Mikko Orpana rakentanut Sannalle uuden majan. Pian sinne voi jo laittaa yrttejä kasvamaan.
Klo 13.00. Autoin poikia läksyissä. Viidesluokkalaisella Hermanilla oli äidinkielen läksynä ääninäyttelemisen harjoitus antiikin kreikan kertomuksesta Midas Kultasormi. Ihana läksy, koin osaavani auttaa! Tokaluokkalaisella Hugolla oli matematiikassa yhteen- ja vähennyslaskua laskuruudukossa, onneksi selvisin vielä niistäkin. Molempien espanjan läksyissä en sen sijaan osaa auttaa muuten kuin kyselemällä sanoja kirjan kanssa. Läksyjen neuvomisen ohessa tarkistin Duo + Duo teoksen teknistä rideria, esitystä kysyttiin ensi syksyksi Keski-Suomeen.
Klo 16.00. Ruokailun jälkeen ulkoilin lasten kanssa ja syötiin ensimmäiset jätskit ulkona Lauttasaaren kallioilla. Käytiin myös pikkumökillämme Vattuniemen rannassa. Kunhan vähän lämpenee, niin sinne on rauhallista mennä esimerkiksi kirjoittamaan apurahahakemuksia.
Klo 23.00. Illalla säädin vielä uutta teosideaa ja sen hakemustekstiä Helsingin kaupungin taide- ja kulttuuriavustusten pikahakuun. Nukkumaan menin vähän ennen puolta yötä.
