Pääkaupunkiseudun vapaan kentän nukketeatteriammattilaisten verkosto Metropolitan Puppets ry on saanut oman tilan Pakilasta, Pakilan työväentalosta. Kesäkuun alkuviikoilla on käynnissä muutto- ja maalaustalkoot. Avajaiset ovat 20.8. Vietin päivän talkoissa, haastattelin yhdistyksen puheenjohtajaa nukketeatteritaiteilija Mila Nirhamoa ja myös muita yhdistyksen jäseniä sekä maalasin eteisen seiniä.
Nukketeatteritalo merkitsee yhteisöllisyyttä, keskustelua, jakamista. Olen yksinpuurtaja ja tehnyt jo pitkään itsenäisesti nukketeatterityötä, kiertänyt Suomea pitkin poikin. Tuntuu hyvältä, että saamme näin kauniin paikan harjoitus-, esiintymis-, työpaja- ja oheistiloineen.
-On suuri merkitys, että on oma paikka, jossa voi oikeasti nähdä yhteisön ja oman työn voiman ja vaikutuksen. Asiat eivät ole ilmassa olevaa keskustelua, ideoita, kokouksia ja puhetta, vaan ne konkretisoituvat ja muuttuvat todellisiksi, Mila Nirhamo iloitsee.
Mila on ollut mukana erilaisten yhteisöjen toiminnassa ja myös perustamassa yhteisiä tiloja, sitä kautta hän on huomannut käytännössä mitä yhteinen tila tarkoittaa. Tila luo ja mahdollistaa toimintaa, synnyttää uusia ideoita ja antaa paljon mahdollisuuksia. Se antaa myös voimaantumisen tunteen yhteisölle.
– Eilen maalatessa puhuttiin porukalla miten tärkeää on tulla tänne ja nähdä oma käden jälki. Me olemme yhdessä kunnostaneet tämän, jokaisen työpanos näkyy. Ihmisellä on luontainen taipumus ja tarve vaikuttaa elinympäristöönsä ja ympäristöön ylipäänsä. Remontoinnin myötä otamme tilan haltuun ja laitamme sen omannäköiseksi. Talolle syntyy oma Nukketeatteritalon luonne, samalla me tietenkin myös tutustumme taloon, Mila pohtii.
Pakilan työväentalolla on kiinnostava historia. Aluksi paikalla oli pieni työläisperheen torppa ja kun ensimmäinen Pakilan työväentalo paloi, torppa ostettiin ja sen muurin ympärille rakennettiin uusi työväentalo. Talossa toimi muun muassa työväennäyttämö. 30-luvulla Pakilan työväentalo takavarikoitiin ja suljettiin valtion toimesta. Alunperin punainen talo maalattiin valkoiseksi ja siitä tehtiin kirkko. Sodan jälkeen talo palautettiin työväenyhdistykselle.
– Talo on erityinen. Se kantaa erilaisia viestejä, tunnelmia ja muistoja, se hengittää omaa historiaansa. Tänne solahtaa helposti, on todella arvokasta saada olla tällaisessa paikassa. Me olemme talon hoitajia, emme omista sitä, eikä se ole vain meitä varten. Se on ollut olemassa jo 100 vuotta ja jää tänne meidän jälkeemme. Me olemme siellä käymässä, osa isoa ketjua, Mila miettii.
70-luvun alussa työväenyhdistys vuokrasi talon Pakilan lastenpaikka -päiväkodille. Siihen tuli luovuutta, kulttuurikasvatusta ja vapautta korostava kokeilukoulu, joka toimi talossa 90-luvulle asti. Tämän jälkeen talossa toimi pitkään kaupungin nuorisotalo ennen kun siitä tuli Nukketeatteritalo kesäkuussa 2022. Taloa ylläpitävälle Pakilan demokraattiselle kulttuurisäätiölle oli tärkeää, että taloon tulee yleisölle avointa kulttuuritoimintaa ja Metropolitan Puppets valikoitui vuokralaiseksi juuri sisällön vuoksi.
– Talo on tämän seudun ihmisten talkoovoimin rakentama. Se on heidän paikkansa ja alueellisesti tärkeä talo, joka kantaa vahvaa yhteisöllisyyden historiaa, siihen on hieno liittyä. Tuleva avoin nukketeatterin esitystoiminta on tarkoitettu kaikille, mutta toki hyvä on muistaa alueellisuus. Katse pitää lähteä tästä talosta ympäriinsä. Emme ole syrjässä vaan keskellä kaupungin sykkivää sydäntä, ihmisten keskellä. On merkityksellistä, että alueelle tulee oma tunnelmallinen taidetalo. Nukketeatteritoiminnan lisäksi talossa jatkaa toimintaansa muun muassa paikallisen MLL:n muskaritoiminta, Mila kertoo.
Omalla talolla on meille suuri merkitys, se antaa nukketeatterille oman, juuri sopivan spotin ja huomion.
Metropolitan puppets ry on taiteilijalähtöinen yhdistys ja verkosto, jonka idea on tukea ja mahdollistaa jäsenten toimintaa ja työtä. Nukketeatteritalo toimii esitys- ja harjoitustilana, siellä on kahden jäsenen työhuoneet ja mahdollisuus järjestää erilaista toimintaa ja työpajoja. Syksyn harjoitus- ja esityskalenteri on jo täysi. Myös Suomen UNIMA, nukketeatterin tiedotus- ja yhteistyöjärjestö saa Nukketeatteritalosta uuden kodin.
– Uniman hallituksen jäsenenä minä iloitsen siitä kun UNIMAn kirjasto sekä UNIMAn toimisto pääsee muuttamaan uuteen taloon. UNIMA on hakenut uutta kotia jo tovin ja nyt se on löytynyt. Uuden Nukketeatteritalon lämpiö tarjoaa viihtyisän tilan yhdistyksen kirjastolle, nukketeatteritaiteilija Anne Lihavainen iloitsee.
Nukketeatterissa on vahvasti läsnä sekä teatteri että kuvataiteet. Nukketeatteri sisältää kaikki taidelajit ja siinä ollaan sekä esillä että piilossa, muistan itse ajatelleeni, kun huomasin lukioikäisenä opinto-oppaassa mahdollisuuden opiskella nukketeatteria Turun Taideakatemiassa. Useimmat tämän hetken vapaan kentän nukketeatteriammattilaisista ovat valmistuneet Turun koulusta.
– Nukketeatteriala on pieni toimija ja tekijä, olemme marginaalissa. Alan taiteilijat ovat eräänlaisia renessanssi-ihmisiä, he tekevät itse lähes kaikkea. He ohjaavat, esiintyvät, suunnittelevat ja rakentavat nuket, kirjoittavat, puvustavat, ompelevat, tekevät äänet ja valot. Toki osa nukketeatteritaiteilijoista toteuttaa teoksia suurille näyttämöille ja isoissa teattereissa, mutta osa alan ydintä ja luonnetta on ihmisenkokoisuus tai oikeastaan nukenkokoisuus. Alan luonteeseen kuuluu myös, että keskipisteenä ei ole niinkään tekijä itse, vaan usein juuri nukenrakentajan tekemä ja nukenkäsittelijän liikkeen kautta elävä nukke. Taidelaji itse ei aina myöskään pääse valokeilaan muiden taiteiden rinnalla, siksi omalla talolla on meille suuri merkitys, se antaa nukketeatterille oman, juuri sopivan spotin ja huomion, Mila iloitsee.
Istumme Milan kanssa Nukketeatteritalon pihalla. Nukketeatteritaiteilijat Ilpo Mikkonen, Milla Risku ja Perrine Ferrafiat tulevat pystyttämään vihreää pop-up telttaa pihaan parkkeeratun keltaisen Karavan -asuntovaununäyttämön viereen. Ilpo pitää katoksen alla ensi viikolla työpajoja.
– Minulle Nukketeatteritalo merkitsee yhteisöllisyyttä, keskustelua, jakamista. Olen yksinpuurtaja ja tehnyt jo pitkään itsenäisesti nukketeatterityötä, kiertänyt Suomea pitkin poikin. Tuntuu hyvältä, että saamme näin kauniin paikan harjoitus-, esiintymis-, työpaja- ja oheistiloineen. Koko asia tuntuu uskomattomalta. Luulen, että viihdymme talossa ja olemme enemmän tekemisissä toistemme kanssa ja tapaamiset sekä keskustelut varmaan poikivat uusia ajatuksia ja yhteistyötä. Saamme toisiltamme tukea ja peiliä oman työn tekemiselle. Talo tuo myös näkyvyyttä ja vastuuta, Ilpo miettii.
Kysyn jäsenistön ajatuksia Nukketeatteritalosta myös sähköpostilla. Nukketeatteritaiteilija Jonnakaisa Risto kirjoittaa: “Nukketeatteritalo merkitsee laajemmassa mittakaavassa valtavaa harppausta koko suomalaiselle nukketeatterikentälle. Oma tila tuo turvaa ja vakautta. Tilan kautta saa myös uskoa omaan nukketeatteritaiteilijuuteen. Kaikkein päällimmäisenä olona on rauha ja kodikkuus kun astun talolle. Se on niin kaunis!”
Vapaan kentän nukketeatteriammattilaisten toimintarakenteet on itse luotuja ja ne ovat syntyneet kentän ja siellä työskentelevien taiteilijoiden tarpeeseen. Suurin ja vaikuttavin taho on nukketeatteriammattilaisten verkosto Aura of Puppets ry, jonka jäseniä on myös suurin osa Metropolitan puppetsin jäsenistä. Taiteilijalähtöisesti luotu ja toimiva verkosto palvelee suoraan tekijöitä. Sen taustalla on havaintoja olemassa olevista rakenteista, siitä mitä on ollut, mitä ei ole ja mitä tarvitaan.
– Havainto siitä, että ollaan yksin ja tehdään töitä aika yksin eikä rakenteita ole ollut, on pakottanut meidät luomaan ne itse. Se on ollut hyväkin, antanut vapautta, kun ei ole valmista määrittävää instituutiota tai muotoa, Mila miettii. Joissain asioissa saatamme olla jopa aikaa edellä sen takia, että meillä on ollut niin kova tarve luoda olosuhteet työskennellä ja toimia nukketeatteriammattilaisina. Aura of Puppets on esimerkiksi tarjonnut jäsenilleen ilmaista työnohjausta jo usean vuoden ajan.
Metropolitan Puppets on Aura of Puppetsin tavoin tasavertainen ryhmä ja yhteisö, joka koostuu taiteilijoista, yhtä taiteellista johtajaa ei ole. Hyvän yhteisöllisyyden ylläpitäminen vaatii avoimuutta ja sitä, että asioista puhutaan ja ollaan tietoisia riskeistä. Yhteisöllisyys on jokaisen henkilökohtainen vastuu, se vaatii sitoutumista, ymmärrystä, aktiivisuutta ja arvostusta, sisäistä kokemusta siitä, että yhteisön ylläpitäminen on yhteinen asia.
Metropolitan Puppets on vasta alussa, menossa on talkoovaihe, joka ei voi kestää liian kauan, muuten ihmiset uupuvat. Tukea ja tunnustusta eli rahaa pitää saada, jos halutaan että rakenne kannattelee paremmin.
– Aura of Puppetsissa ollaan jo pitkällä, on resursseja, tunnustusta ja tukea. On myös omia työntekijöitä, tuotantokapasiteettia ja oma tila Turussa Manillassa. Metropolitan Puppets on vasta alussa, menossa on talkoovaihe, joka ei voi kestää liian kauan, muuten ihmiset uupuvat. Tukea ja tunnustusta eli rahaa pitää saada, jos halutaan että rakenne kannattelee paremmin. Tärkeää on myös, että ei yritetä kasvaa liian isoksi, että toiminta on tarkoituksenmukaista. Ja että ydinajatus siitä, miksi me olemme olemassa pysyy mielessä. Me olemme taiteilijoiden itseohjautuva verkosto, jonka tärkein tehtävä on tukea taiteen tekemisen mahdollisuuksia ja edistää nukketeatteria sekä tekijöiden asemaa ja työtä, Mila tarkentaa.
Teltta on lähteä lentoon, tarvitaan painot. Poikkeamme Milan kanssa salin vieressä sijaitsevaan huoneeseen. Siitä tulee Milan ja Perrinen työhuone. Huone on vielä täynnä tavaraa, mutta siellä on jo nyt hyvä ja rauhallinen tunnelma. Näyttämön yläpuolelle tulee parvi, Lepola, sinne voi majoittaa tarvittaessa vaikka muiden paikkakuntien nukketeatteritaiteilijoita. Kohtaamme Milla Riskun pihan toisella puolella, hän miettii kuinka muuttaa lipaston laatikot kasvatuslaatikoiksi.
– Yhdessä perustettu talo tuo toivoa näinä epävakaina aikoina. Se mahdollistaa erilaiset luovat projektit niin ulko- kuin sisätiloissakin; voimme esimerkiksi kasvattaa itse esiintyjät vihannesnukketeatteriesitykseen, Milla innostuu.
Yhteisen lounaan jälkeen maalaan yhdessä toisten kanssa eteisen seiniä, ne saavat uuden valkoisen ja valoisan ilmeen.
– Kaksi vuotta on hyvä aika yhdelle puheenjohtajalle, sitten on hyvä vaihtaa. Ideaali olisi sellainen toimiva ja orgaaninen yhteisö, että kuka tahansa voi olla sen puheenjohtaja tai missä roolissa vain, että valta tai tehtävät eivät henkilöidy tiettyihin ihmisiin tai ajatukseen, että jonkun taidot ovat ylitse muiden. Kaikilla on taitoja ja kaikki pystyvät, vaikka toki olemme erilaisia ihmisiä. Vastuun ottaminen ja jakaminen on onnistunut hyvin tähän mennessä sekä Metropolitan Puppetsissa että Aura of Puppetsissa, Mila miettii.
Nukketeatteritaiteilijat Jenni Rutanen ja Anna Uschanov ovat rakentaneet Nukketeatteritalon pihaan Karavan -asuntovaununäyttämölle Marras -teoksen, jonka voi katsoa maalaustalkoiden välipalana. Yksi seinä jää minulta vielä maalaamatta, kun on aika mennä esitykseen. Annan oman pensselin Perrinelle. Hetken tunnustelen halua itse viimeistellä työ, mutta totean pian miten upeaa on, että minun ei tarvitse henkilöityä työhön, vaan voin antaa sen jatkua vapaana ja iloitsen siitä, että on olemassa yhteisö, jossa pensseli kiertää. Maalausvaatteet vielä päällä sukellan hetkeksi marraskuun sateeseen, lehdettömän puun oksien liikkeeseen, yksinäisen linnun lentoon talon yllä, harmauteen ja räystäistä tippuvan veden tuttuun ääneen. Lopussa Jenni avaa pimeän asuntovaunun verhot ja kesä pääsee sisään.
Nukketeatteritalon avajaisia vietetään lauantaina 20.8. klo 13.00 alkaen. Tarjolla on ilmaista ohjelmaa pihalla ja talossa. Mukana mm. Circus Strada, Fauna Humana, Varjoteatterityöpaja, puhvetti ja illalla aikuisille Pulcinella -tanssiva kutale klo 19.00, siihen liput ovat 15€. www.metropolitanpuppets.org
