Taiteen ja kulttuurin kenttä on kovin sirpaleinen ja niin myös sen rahoitus. Kokonaiskuvan saamiseksi tarvittaisiin kattavaa, vertailukelpoista tietoa koko kentältä.
Taidekentän rahoittaminen tarvitsisi perinpohjaista uudistusta, toteaa erikoistutkija Sakarias Sokka Kulttuurin tutkimuskeskus Cuporesta.
— Päätöksiä tehdään tietämättä kokonaisuudesta. Muutokset ovat pikemminkin byrokraattisia uudistuksia sen sijaan, että oikeasti pysähdyttäisiin miettimään, miten kulttuuria tulisi rahoittaa, Sokka sanoo.
Hän kokee ongelmaksi, että kulttuurin kentältä saatu tilastotieto on hajanaista ja vertailukelvotonta. Useat tahot keräävät tietoa omilta aloiltaan, mutta tieto ei ole yhteismitallista. Sokka uskoo, että niin tutkijoiden kuin virkamiestenkin työtä helpottaisi, jos esimerkiksi valtionavustuksia koskevat tiedot olisivat löydettävissä läpinäkyvästi ja helposti yhdestä paikasta.
— Pitäisi saada tietää, kuinka rahoja on kohdennettu. Esimerkiksi koronatukien ensi kierroksilla kulttuurialojen freelancerit vaikuttivat jääneen lehdelle soittelemaan. Tätä me Cuporessa olemmekin nyt selvittämässä, Sokka kertoo.
Yhteiskunta sekä taide muuttuvat
Esittävien taiteiden valtionosuuslaki saatiin monen vuosikymmenen jälkeen uusittua. Sokka kiittelee, että valtionosuusjärjestelmään saatiin lisärahoitusta ja lisää toimijoita myös vapaalta kentältä eli teatteri- ja orkesterilain rahoituksen ulkopuolelta. Vaikka teatterin, tanssin ja orkestereiden lisäksi mukaan saatiin sirkus, useat taiteenalat jäivät edelleen kokonaan järjestelmän ja siihen kytketyn uuden rahoituksen ulkopuolelle.
Taiteen tekeminen kuitenkin muuttuu jatkuvasti ja vapaan kentän toimijoiden määrä lisääntyy. Teatterikeskuksen mukaan se johtuu osittain laajentuneesta taidealan koulutuksesta: Perinteisen teatterialan koulutuksen lisäksi voi opiskella teatteripedagogiikkaa, nukketeatteria, esitys- ja performanssitaidetta ja soveltavaa taidetta.
Taiteessakin ammatit ovat jatkuvassa liikkeessä ja kansainvälisyys kasvaa, mutta rahoitusrakenteet säilyvät ennallaan, Sokka toteaa.
— Juuri siksi tarvitaan kokonaistarkastelua kaikesta taiteellisesta toiminnasta.
Tarvitaan laajaa keskustelua
Teattereiden ja orkestereiden saamat valtion ja kuntarahoituksen juuret ovat syvällä ja uudistukset siksi hitaita. Sokka kertoo, miten jo 1920-luvulla valtion draamallinen lautakunta on myöntänyt rahoitusta lähes 30 teatterille eri puolilla Suomea.
— Monet vapaan kentän taiteilijat edustavat uutta näkemystä ja haluavat uudistaa taidekenttää. Rahoitusta uudistavissa työryhmissäkin näkökulmia on yhä enemmän ja siksi päätökset syntyvät pitkällisen väännön kautta, jos syntyvät, Sokka toteaa.
Sokka avaisi laajan keskustelun kulttuurin rahoittamisesta.
— Olemme myös haaveilleet taiteen alakohtaisesta kokonaiskartoituksesta. Katsottaisiin maan laajuisesti, mitä tukirakenteita ja arvoketjuja taiteen ja kulttuurin aloilla on, mihin rahavirrat menevät, mitä halutaan tukea ja miksi.
Sokka perää hallinnonaloilta pitkäjänteistä toimintaa taiteen ja kulttuurin kentän kartoittamiseksi. Vastuualojen määrittely ja toimien kohdentaminen vaatisivat hallinnonalat ylittävää yhteistyötä.
Keskustelu myös parlamentaarisella tasolla olisi Sokan mukaan tärkeää.
— Kokonaisvaltaista keskustelua esimerkiksi valtionbudjetin kulttuurimäärärahoista ei ole käyty aikoihin, hän toteaa.
Karola Baran: Taide tarvitsee pitkäjänteistä rahoitusta
Esittävän taiteen rahoitusta on hiljattain uudistettu. Se hyödyttää koko esittävän taiteen kenttää, sillä uudistukseen myönnetty lisärahoitus korottaa myös vapaan kentän yhteisöavustuksia.
Valtio ja suuret suomalaiset säätiöt ovat lisäksi perustaneet yhteisen rahaston, joka tukee taidetta miljoonilla euroilla. Uudella rahastolla tavoitellaan laajempia muutoksia ja pitkällä tähtäimellä pysyvää parannusta taiderahoitukseen. Alkuvaiheessa tukea saavat esittävän taiteen vapaat ryhmät, jotka tekevät yhteistyötä valtionosuutta saavien taidelaitosten kanssa. Ensimmäinen hakukierros on keväällä 2022.
Valitettavasti valtion taiteelle ja kulttuurille jakamaan rahoitukseen kohdistuu tulevina vuosina samanaikaisesti ennen näkemätöntä leikkauspainetta Veikkauksen vähenevien tuottojen vuoksi. Veikkauksen tuotoilla on rahoitettu puolet opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurin ja taiteen panostuksista, joten huoli Veikkauksen järjestelmän hiipumisesta aiheuttaa alalla todellista huolta.
Teme painottaa, että olisi tärkeää, että koko esittävän taiteen kentällä rahoitus olisi pitkäjänteisempää ja toimintaa voisi siten suunnitella pitemmälle aikavälille.
