Annu Sankilampi kirjoittaa Metelille itsensä johtamisesta kolmeosaisen juttusarjan. Tässä kakkososassa Sankilampi käy läpi kahdeksan ongelmaa, jotka hän havaitsi omassa taiteellisessa työssään. Hän ryhtyi selättämään niitä paremmalla itsensä johtamisella. Ensimmäisessä osassa hän kertoi mitä itsensä johtaminen on: Itsensä johtamisen taidot ovat tarpeen myös teatterialalla. Kolmannessa osassa (lokakuussa) Sankilampi konkretisoi, miten jokainen voi parantaa itsensä johtamista.
Ymmärsin hyvien itsensä johtamisen taitojen olevan avain siihen, etten uuvuta itseäni työllä. Ymmärsin, että oikeastaan itsensä johtaminen on kokonaisvaltaista hyvinvointia…
Juttusarjani ensimmäinen osa käsitteli sitä, miksi itsensä johtaminen alkoi kiinnostaa minua ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ymmärsin hyvien itsensä johtamisen taitojen olevan avain siihen, etten uuvuta itseäni työllä. Ymmärsin, että oikeastaan itsensä johtaminen on kokonaisvaltaista hyvinvointia, joka koskettaa kaikkea elämää, ei vain työtä. Tässä juttusarjan toisessa osassa nostan esiin ongelmia, joihin huono itsensä johtaminen on minut johdattanut.
Opinnäytetyöni tutkimusmateriaaliksi kirjoitin puoli vuotta tiiviisti työpäiväkirjaa omasta taiteellisesta prosessistani. Tiesin, että jos en dokumentoisi prosessia, en muistaisi siitä jälkikäteen kuin pieniä hetkiä. Palasin päiväkirjamerkintöihin vajaan vuoden päästä niiden tekemisestä, kun aloin kirjoittaa opinnäytetyön kirjallista osiota. Aika teki hyvää asioiden välissä ja pystyin tarkastelemaan mennyttä prosessia paremmin ulkopuolisin silmin. Jälkikäteen pystyin myös havaitsemaan selkeitä ongelmia, jotka toiminnassani estivät hyvää itsensä johtamista.
Kokosin tähän kahdeksan erilaista ongelmaa, jotka ovat otteina päiväkirjamerkinnöistäni ja kirjoitin merkintöjen alle ongelman, josta minusta toiminnassani oli kysymys. Ongelmien sanoittamisessa etäännytin itseni päiväkirjan henkilöstä, jotta ongelma näyttäytyisi vielä kirkkaammin.
Kuulostaako mikään näistä ongelmista sinusta tutulta?
1. Päiväkirjamerkintä: ”Mä oon ihan poikki. Mä en muista mitä alkuviikolla on tapahtunut. Ahdistaa ja väsyttää. On pakko ottaa hetki omaa aikaa. Ja viiniä. Pelottaa, että tää kaikki suorittaminen kostautuu ja vedän itseni piippuun.”
Ongelma: Liika kiire ja uupumus. Henkilö on uupunut jatkuvasta kiireestä ja liiasta työnteosta. Väsyneenä hän ei näe missään mitään positiivista. Hän alkaa lääkitä väsymystään ja pahaa mieltään alkoholilla.
2. Päiväkirjamerkintä: “Hitto, kun oon ottanut nää kaikki eri työjutut ja nyt oon pulassa miten saan ne hoidettua. Ärsyttää myös, kun en ehdi olemaan yhtään kotona. Mutta kai se on vaan pakko tehä ihan helvetisti, että saa jostain rahaa ja pysyy hengissä, vaikka välillä vituttaa.”
Ongelma: Arvoristiriita. Henkilö ei ole määritellyt itselleen omia arvojaan eli mikä hänelle elämässä on tärkeää.
3. Päiväkirjamerkintä: “On hämmentävää työskennellä yksin ja itse määritellä mitä tekee milloinkin. Mulle on epäselvää mihin keskittyisin seuraavaksi. Alanko hahmotella käsikirjoitusta vai selvittelenkö puuttuvia koulujuttuja vai hoidanko muita työjuttua.”
Ongelma: Tavoitteiden puuttuminen. Henkilön on vaikea työskennellä, koska hän ei ole määritellyt itselleen selkeitä tavoitteita, joiden avulla rytmittää työtään.
4. Päiväkirjamerkintä: “Eilen aamulla heräsin aikaisin, enkä saanut enää unta. Ahdistaa, kun oon niin pahasti myöhässä luomastani aikataulusta. Tosin siinä aikataulussa en ollut ottanut huomioon näitä kaikkia muita töitä.”
Ongelma: Liian vähän keinoja työn sujumiseen. Henkilö on löytänyt yhden keinoin, aikataulutus, jolla voi helpottaa työn sujumista. Mutta henkilö ei käsitä, että jos luo itselleen liian tiukan aikataulun, sitä ei voi noudattaa ja se aiheuttaa vain lisää paineita.
5. Päiväkirjamerkintä: “Koen koko ajan riittämättömyyttä ja syyllisyyttä siitä, etten saa asioita tehtyä. Tuntuu, että en voi levätä, kun tämä kaikki on niin levällään. Paska.”
Ongelma: Vaatimukset itseä kohtaan. Henkilö on itselleen todella armoton. Hän tajuaa, että pitäisi levätä, mutta ei pysty, koska kokee, ettei ole ansainnut sitä.
6. Päiväkirjamerkintä: “Olimme tyttäreni kanssa viikon lomareissulla. Reissu oli kyllä tarpeen ja oli oikein mukavaa. Minulla oli ennen lomalle lähtöä hengitysvaikeuksia, mutta ne hävisivät reissussa. Tästä päättelin, että kyse oli stressistä. En tiedä miten tätä työtaakkaa saisi helpotettua, ettei ahdistaisi koko ajan.”
Ongelma: Stressin keholliset vaikutukset. Henkilön keho alkaa mielen kuormituksen lisäksi reagoida työtaakkaan myös kehollisesti.
7. Päiväkirjamerkintä: “Mua on alkanut pelottaa, ettei musta ole tähän esityksen tekemiseen. Että kaikki huomaa, että olen ihan paska, enkä oikeasti osaa mitään. Pitäisi tietää niin paljon tästä aiheesta, enkä tiedä mitään!”
Ongelma: Huijarisyndrooma. Henkilö ei tunnista omaa osaamistaan ja pelkää paljastuvansa toisten edessä huonoksi ja tietämättömäksi.
8. Päiväkirjamerkintä: “Koska mua väsyttää koko ajan, niin päätin aloittaa taas lenkkeilyn! Kävin äsken juoksemassa, se oli tämän viikon kolmas lenkki. Jalka kulki vähän nihkeästi, kun en ollut syönyt aamupalaa ja vedin vain ennen lenkkiä yhden banaanin.”
Ongelma: Kehotietoisuuden puute. Oman kehon kuuntelu ei toimi, vaan ajatus miten pitäisi toimia on otettu jostain ulkopuolelta. Henkilö on aloittanut kuntoilun ja terveellisen elämän liian kovalla tahdilla, vaarana on väsyä vielä enemmän ja satuttaa itsensä.
Ongelmien tunnistaminen synnyttää halun muuttaa toimintaa
Ilman prosessia itsensä johtajuudesta olisin varmasti nurjetunut yllä mainittujen ongelmien alle. Prosessin kuluessa tutustuin kirjallisuuteen, jota aiheesta on kirjoitettu ja aloin saada oivalluksia miten muuttaa omaa toimintaani. Osan neuvoista otin hyvin kirjaimellisesti, kuten vaatimuksen liikunnan lisäämisestä ja terveellisestä ravinnosta. Ja siinä hötäkässä unohdin muut neuvot, kuten kehon kuuntelun.
Pikkuhiljaa aloin saada tilaa enemmän omalle hyvinvoinnille ja pakotin itseni pitämään esimerkiksi vapaapäiviä. Mutta ensimmäinen askel muutokseen on ymmärtää, mikä omassa toiminnassa on pielessä. Tähän havainnointiin kirjoista luetut esimerkit ja työpäiväkirja olivat minulle tärkeitä työkaluja.
Kehotankin, jos tunnistit jonkin mainitsemistani ongelmista, että alkaisit pohtia mitä asialle voisi tehdä ja miten voisit tehdä elämästäsi mukavampaa.
Jos haluat ratkaisuita, tulen tarjoilemaan niitä tämän juttusarjan kolmannessa osassa (lokakuussa). Kerron miten minä olen korjannut näitä kahdeksaa ongelmaa. Kerron miten olen oppinut johtamaan itseäni paremmin. Siihen asti: muista rakastaa itseäsi!
